Kotiharju: Onko kompassi Suomen huipuille tabu?

Thierry Gueorgiou sanoo kantavansa aina myös varakompassia taskussaan. Kompassi on ilmeisesti hänelle hyvin tärkeä suorituksen nopeuttaja. Mutta mitä Suomen huiput kompassilla tekevät?

Thierry Gueorgiou sanoo kantavansa aina myös varakompassia taskussaan. Kompassi on ilmeisesti hänelle hyvin tärkeä suorituksen nopeuttaja. Mutta mitä Suomen huiput kompassilla tekevät? Jonkin aikaa sattumanvaraiseen suuntaan juostuaan ja kartalta pudottuaan pysähtyvät, ottavat kompassin esiin ja suunnastavat kartan?

Pasi Ikonen ei noin tee, koska ei kompassia edes mukanaan kanna. Mutta suunnistuksessa ei kompassittomuudesta lisäpisteitä jaeta. Vain aika ratkaisee. GPS-seuranta on osoittanut, että joissakin kisoissa Pasikin olisi kompassia tarvinnut.

Pasi on nyt Suomen ykkössuunnistaja ainakin taidollisesti, mutta onko siitä jopa haittaa taitovalmennuksellemme, että niin on. Joku osaa luetella 22500 piin desimaalia ja joku toinen osaa suunnistaa ilman kompassia MM-mitaleille, mutta kannattaako jokaisen yrittää matkia heitä.

Kun Pasi ja Minna Ranskan MM-kisojen pitkän matkan lähtöpaikalla antoivat toisilleen sitä kuuluisaa taustatukea, niin Pasi tuskin sanoi Minnalle neuvoksi, että "jos putoat kartalta, niin vedä kompassilla seuraavalle pysäyttävälle maastokohteelle". No Minnahan tuli sille pysäyttävälle traktoriuralle aivan väärään paikkaan ja loppu on historiaa.

Mikäpä minä olen ketään neuvomaan, mutta meillä Asikkalan Raikkaassa suunnistusoppimme saaneilla kompassi on aiemmin ollut suuressa roolissa. 1960-luvun Jukolavoittaja Rautavuon Pena opetti minut suunnistamaan kompassilla kulkuani varmistaen. Itse kiersin yhden iltarastiradan Minnan isoveljen kanssa ja yritin kädestä pitäen siirtää perinnettä. Jossain vaiheessa perinne on kai katkennut. Ehkä onneksikin, koska sittemmin seuralle on tullut niitä MM-mitaleitakin. Mutta mielestäni kompassia ei pitäisi niin totaalisesti unohtaa, kuin Ranskan MM-kisoissa näytti käyneen.

GPS-reittien perusteella yksi kaikkein kompassipainotteisimmista maailman huipuista on Valentin Novikov. Lahden Tapanilassa MC-kisassa vuonna 2000 hän onnistui jopa juoksemaan 180 astetta väärään suuntaan, mutta sen jälkeen hän on kyllä näyttänyt huomanneen, että kompassineulassa on 2 eriväristä päätä. Ranskan keskimatkalla hän tykitti alkumatkan varsin hyvin lähes viivaa pitkin, mutta se ei estänyt häntä putoamasta totaalisesti kartalta ensimmäisen pitkän välin loppuvaiheessa.

Ranskassa Novikov tukeutui ehkä liiaksikin kompassiin. Edellisissä MM-kisoissa Norjassa pitkällä matkalla vihertävällä kartalla Novikov erehtyi kiertelemään, kun taas Lundanes otti silloin MM-kultaa lähes viivaa pitkin juosten. Kompassi ei saisi hallita suoritusta liikaa, mutta ei sitä saisi kokonaan unohtaakaan.

Ranskassa Naisten keskimatkan yleisövarvauksessa Pasi huusi Minnalle "kartanlukua kartanlukua". Jälkiviisaana ja aiempien edesottamusten perusteella hän olisi voinut huutaa "Katso sitä kompassia edes sen verran, ettet töksäytä mihinkään kielletyn alueen reunaan." Mutta tuota Tero Suursuolle tärkeää välinettä ei taidettu mainita etu eikä jälkikäteen suorituksia analysoitaessa, joten myöhemmin viestissäkin tuli sekä Suomen miehille että naisille useita lähes 45 asteen suuntavirheitä. Vai oliko se niin, että samaistamisvirheessä kaakko samaistettiin idäksi. Onneksi myös muilla ankkurinaisilla oli vaikeuksia ja Minna pystyi tossulla paikkaamaan virheet.

Vaikka maajoukkueessamme ei kompassista paljoa puhuttaisi, niin maallikoille kompassi ei ole tabu. Lähes aina kun jonkun suunnistusta harrastamattoman kanssa tulee vähänkään enemmän puhetta suunnistuksesta, kääntyy puhe melko pian kompassiin. Yleisin oletus on, että eihän nykyään suunnistuksessa kompassia tarvita, koska kyllähän hyvä suunnistaja rastit muutenkin löytää. Löytää löytää, mutta sitä onkin vaikeampi lyhyesti selittää, miksi suunnistaja kiertää radan nopeammin kompassia apunaan käyttäen.

Ruotsin menestys Ranskan MM-kisoissa oli hyvä. Ruotsalaisten taustavoimana on nykyään Suomen paras suunnistaja 20 vuoden takaa eli Pekka Nikulainen. Taisi olla vuosi 1990, kun Pekka voitti pikamatkan (nyk. keskimatka), normaalimatkan (nyk. pitkämatka) ja pitkän matkan (nyk. erikoispitkä) Suomen mestaruudet. Yökisaan hän ei päässyt tuolloisten valintasääntöjen perusteella mukaan, joten täysi Grand Slam jäi tekemättä. Muistikuvieni mukaan Pekka käytti kompassia ja jopa matkanmittausta. Uskoisin, että Pekan johdolla ruotsissa on pidetty myös kompassi ansaitsemassaan arvossa.

Oma vakaa uskomukseni on, että analyyttinen ja järjestelmällinen kompassin hyödyntäminen auttaa välttämään virheitä ja nopeuttaa suoritusta. Jos Valentin Novikov, Ari Anjala ja Thierry Gueorgiou käyttävät kompassia, ei minunkaan tarvitse sen vilkuilua hävetä.

Ja sitten jotain aivan muuta. Mitä yhteistä oli keihäänheittäjä Sampo Lehtolan ja kävelijä Jarkko Kinnusen Daegun MM-kisareissussa? Tiputus. Tosin Lehtola tiputettiin kisasta jo ennen karsintaa ja Kinnunen oli tiputuksessa vasta maaliin tulon jälkeen.

Blogisti Ari Kotiharju

ari_kotiharjuMies jolla on juoksijan kädet, melojan jalat ja golfarin hapenottokyky. On ehtinyt katsoa suorassa lähetyksessä jo Väätäisen tuuletukset, Virenin kaatumisen ja Miedon sadasosan tappion. On kokeillut nuorempana suunnistusharrastuksen ohessa kerran maratonia. Aikaa kului lauantain tulosruudun (ilman mainoksia) verran alle kolme tuntia, joten pysyi suunnistuksen parissa ja alkoi treenata. Heivasi kauden 2004 jälkeen, mutta on taas viime vuosina ulkoillut ja kisaillut suunnistuksessa ikämiessarjoissa aina terveyden salliessa. On kokeillut Finlandiaa musiikkina, juomana ja hiihtona.


inov 8 alapanoraama