Kotiharju: Huvipuisto ei huvita

Se hyvä puoli edellisessä kolumnissani oli, että "Pais" tuli kompassiasiassa ulos kaapista. Nyt kenenkään nuoren suunnistajan alun ei enää tarvitse panna nastareita naulaan, jos suunnistus ei alakaan sujua ilman kompassia, kuten luuli idolinsa homman hoitavan.

Se hyvä puoli edellisessä kolumnissani oli, että "Pais" tuli kompassiasiassa ulos kaapista. Nyt kenenkään nuoren suunnistajan alun ei enää tarvitse panna nastareita naulaan, jos suunnistus ei alakaan sujua ilman kompassia, kuten luuli idolinsa homman hoitavan.

Muutoinkin huippu-urheilijoiden metodien erilaisuus on herättänyt keskustelua viime aikoina. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että tekstini saavat lukijat kommentoimaan. Täytyy kuitenkin kateellisena todeta, että tuolla mittarilla Lakasten henkisen valmennuksen artikkelisarja kyllä räjäytti potin.

Historiassa tunnetaan urheilijoita, jotka ovat menestyneet nimenomaan edistyksellisten ja totutusta poikkeavien menetelmiensä vuoksi kuten Paavo Nurmi. Toisaalta Juha Väätäinen taas menestyi joistain poikkeuksellisista menetelmistään huolimatta. Lakasten henkisen valmennuksen juttusarjan lukemisen jälkeenkin monelle lienee vaikeaa arvioida, kumpaan kategoriaan vuoden 2006 suunnistuksen maailmanmestari Jani Lakanen kuuluu.

Itselleni em. artikkelisarjassa pahiten särähti silmään kolmannen osan alku, jonka ensimmäisessä lauseessa puhutaan tavallisesta fyysisestä harjoittelusta ja sitten heti sivulauseessa mainitaan esimerkkinä doping. En usko, että oli tarkoitus sanoa dopingin olevan osa tavallista harjoittelua. Ehkä luin tuota kohtaa kuin piru raamattua. Muita rehtiyskriteerini alittavia kohtia artikkelisarjassa ei ollut, mutta hilseeni ylittäviä kyllä jonkin verran.

MC-finaaleiden jumbosijojen jälkeen Suomen suunnistusmaajoukkueen päävalmentaja patisteli mieshuippujamme panostamaan enemmän sprinttiin, kun siitäkin saa niitä Maailmancupin pisteitä. Päävalmentajamme vertasi metsäsuunnistusta ja sprinttiä papusoppaan ja nakkisoppaan. Jotenkin pitäisi kuulemma pystyä syöttämään nakkisopasta pitäville papusoppaa. Itse suosittelen kaikille Rolf Haikkolan käärmekeittoa ja panostamista siihen lajiin, josta itse saa eniten kiksejä. Kyllä se vauhtikin sitä kautta löytyy. Parhaaksi lajissaan pääsee montaa tietä, mutta usein se tie on kuitenkin erikoistuminen.

Otetaanpa kuvitteelliseksi esimerkiksi huippuhyvä pujottelija, jota kutsuttakoon tässä vaikkapa nimellä Palle Kalander. Entä jos hänet pakotettaisiin yrittämään parastaan myös syöksylaskussa, vaikka "vauhtikestävyys" riittäisi hädin tuskin suurpujotteluun. Saattaisi käydä niin, että lopputuloksena meillä olisi keskinkertainen syöksylaskija, jonka pujottelustakin olisi paras terä kadonnut.

Yhdestä aiemmin saavutetusta spintin maailmanmestaruudestaan huolimatta Thierry Queorgiouta ei ole kaupunki- ja huvipuistosuunnistus viimeaikoina juurikaan huvittanut. Silti en lähtisi hänen systeemeitään pahemmin muuttelemaan, vaikka MC:n ykköspaikka menikin sivusuun. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta pidän Thierryä maailman parhaana suunnistajana. Hubmann on hänen rinnallaan statisti sprittimenestyksen ansiosta saadusta MC-voitostaan huolimatta.

Sprittisuunnistus poikkeaa pohjoismaisesta ja ranskalaisesta metsäsuunnistuksesta varsin paljon. Sprintissä on yleensä hyvä näkyvyys reitin seuraavaan maastokohteeseen saakka. Maaston elementit ovat myös yleensä suoria ja suorakulmaisia toisin kuin metsäsuunnistuksessa muodot ovat usein pyöreitä ja kaarevia. Metsäsuunnistajalle sprintti on varmasti hyvä lajinomainen harjoitusmuoto, mutta on syytä olla tarkkana, että eri osalajeja harjoitettaessa tekniikat eivät mene sekaisin.

Sprintissä rasti on usein rakennuksen toisella puolella ja metsäsuunnistuksessa mäen toisella puolella. Rakennuksen toiselle puolelle pääsee yleensä kiertämällä kahden nurkan ympäri. Mäen toiselle puolelle pääsee montaa reittiä, eikä koskaan voi olla niin varma, mille puolelle mäkeä lopulta päätyy, etenkin jos sinne roiskaisee sprinttitekniikalla.

Eräs sprinttisuunnistuksessa minua häiritsevä tekijä ovat ns. kukkapenkit. Ne ovat kohtia, joista käytännössä voi hypätä yli, mutta joista kartan ja sääntöjen mukaan ei saa mennä. Tämä tietysti johtaa siihen, että paljon kilpailijoita hylätään, mutta harmillisinta on se, että aina on joku kukkapenkki, jonka kohdalla ei ole ketään valvomassa. Näin kilpailija voi tehdä hyväksytyn huippusuorituksen, vaikka rikkoisikin sääntöjä. Jollei ole niin hyvä suunnistaja kuin Olav Lundanes, joka Norjan mestaruuskisoissa jälkikäteen vaati itsensä hylkäämistä ja sai vaatimuksensa läpi. Huonompi suunnistaja ei varmaan olisi edes huomannut menneensä piha-alueen merkin läpi. Eihän se ole oikein, että huonompi saa paremman tuloksen.

Hyvä metsäsuunnistusrata on sellainen, jossa saa juosta sielunsa kyllyydestä. Jos ilmestyy maaliin nopeammin kuin muut ja on todistettavasti kiertänyt rastien kautta, on voittaja. Hyvällä radalla kielletyt alueet ovat niin kaukana, että niille ajautuminen edellyttää karkean virheen tekemistä. Tai ainakin optimireitin lähellä olevien kiellettyjen alueiden tulee olla niin selkeitä, että niille ei voi mennä vahingossa.

Ehkä sprintistäkin pitäisi tehdä sellainen parkourversio, jossa saisi mennä ihan mistä huvittaa. Lajissa saisi kiivetä korkeimpienkin aitojen ja rakennusten yli jos vain pystyisi. Siinä olisi sitä jotain, kun saisi sielunsa kyllyydestä edetä parasta mahdollista vauhtia ja riittäisi, että keinolla millä hyvänsä kiertää rastien kautta. Sitähän se suunnistus on parhaimmillaan.

Okei enhän minä sprinttisuunnistuksesta mitään tiedä, kun en ole sitä edes kokeillut. Sanoisinkin, että kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja ja sprinttisuunnistusta;)

Blogisti Ari Kotiharju

ari_kotiharjuMies jolla on juoksijan kädet, melojan jalat ja golfarin hapenottokyky. On ehtinyt katsoa suorassa lähetyksessä jo Väätäisen tuuletukset, Virenin kaatumisen ja Miedon sadasosan tappion. On kokeillut nuorempana suunnistusharrastuksen ohessa kerran maratonia. Aikaa kului lauantain tulosruudun (ilman mainoksia) verran alle kolme tuntia, joten pysyi suunnistuksen parissa ja alkoi treenata. Heivasi kauden 2004 jälkeen, mutta on taas viime vuosina ulkoillut ja kisaillut suunnistuksessa ikämiessarjoissa aina terveyden salliessa. On kokeillut Finlandiaa musiikkina, juomana ja hiihtona.


inov 8 alapanoraama