Kotiharju: Eka kerta

Itselläni eka kerta oli jo reilut 20 vuotta sitten, mutta Muukkosen Petteri juoksi ainakin vauhdinjaostaan päätellen ensimmäisen maratoninsa vasta pari viikkoa sitten Frankfurtissa. Samassa juoksussa näytti tulosluettelon perusteella olleen mukana myös ex-huippusuunnistaja Janne Salmi puolisoineen. Jannen väliajoista taas näki, ettei hän ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Itselläni eka kerta oli jo reilut 20 vuotta sitten, mutta Muukkosen Petteri juoksi ainakin vauhdinjaostaan päätellen ensimmäisen maratoninsa vasta pari viikkoa sitten Frankfurtissa. Samassa juoksussa näytti tulosluettelon perusteella olleen mukana myös ex-huippusuunnistaja Janne Salmi puolisoineen. Jannen väliajoista taas näki, ettei hän ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Muukkonen runttasi ensimmäisen kympin aikaan 33:22, mikä taisi olla suunnistajan koiville vähän liian kova alkuvauhti. Puolimatkakin taittui Petterillä ajassa 1.13.13, joka olisi tasaisella vauhdilla enteillyt kirkasta kahden ja puolen tunnin alitusta. Loppu Muukkosella olikin sitten syystä tai toisesta tasaisesti hiipuvaa taivallusta ja loppuajaksi tuli 2:41:51. Salmi pääsikin lopussa kuittaamaan ohi ja tuli maaliin selvästi aiemmin n 2:38 ajalla.

Kokemuksesta tiedän, että ensimmäinen maraton on hankala, koska sopivaa vauhtia on vaikea aavistaa etukäteen. Olen itse asiassa ensimmäisten maratonien erikoismies, koska kaikki kokemukseni maratonilta liittyvät tuohon ensimmäiseen ja viimeiseen maratoniini vuoden 1991 Helsinki City Maratonilla.

Itsekin tein aikamoiset "muukkoset" oman maratonkokeiluni vauhdinjaossa. En tosin juossut ensimmäistä kymppiä 33 minuuttiin, koska tuolloin 25-vuotiaana keskenkuntoisena pulloposkena tuskin olisin päässyt siihen aikaan edes kympin ratajuoksussa.

Kokeilun halun lisäksi minua innosti maratonille se, että opiskelukaverini Jaska harrasti maratonjuoksua ja hän oli edelliset vuodet yrittänyt rikkoa 3 tunnin rajaa. Muistaakseni hän juoksi lopulta tuona keväänä Tukholmassa 2.57. Pitihän minun yrittää näyttää Jaskalle, että myös suunnistus on kuntoa vaativa kestävyyslaji.

Ensimmäinen tavoitteeni oli 3 tunnin alitus, jota pidin tuohon aikaan varsin haastavana tehtävänä. Luonnollisesti Jaskan aika oli sitten se todellinen tavoite. Taisinkin tehdä itselleni lapulle n 2.55 aikaan tähtäävän väliaikataulukon. Toisaalta ajattelin, että jos tuntuu hyvältä, niin saattaisin kyllä lähteä varmuuden vuoksi vähän kovempaakin. Tosin 4 minuutin kilometrivauhtia pidin ehdottomana rajana sille, mitä kovempaa vauhtia ei kannattaisi aloittaa. Päässäkin olisi helppo pysyä laskuissa, kun jokaiselle kympille kuluisi 40 minuuttia ja sillä pääsisi lähelle 2:50 loppuaikaa.

Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, niin kuin ei olisi pitänyt käydä, että ensimmäisellä kympillä innostuin juoksemaan aivan liian vauhdikkaasi ja siihen kului vain 35 minuuttia ja risat ja tuskainen lopputaival oli sinetöity kohtalokseni. Sain heittää kaikki tasaisen vauhdin taulukot mäkeen ja juosta ihan fiiliksen mukaan.

Ennen puolta matkaa Jätkäsaaressa alkoi järjestäjien Dexal kiertää mahassani siinä määrin, että piti käydä helpottamassa oloaan. Se tosin piristi ja kevensi askeltani niin, että puolimatkaan sain juostua vielä 1:17 alkavalla ajalla. Mutta myöhemmin Otaniemen liepeillä 30 km asfalttia mätkittyäni, alkoivat sammalmättäillä tassuttelemaan tottuneet suunnistajan jalkani muuttua kivuliaiksi makaroneiksi.

Muistan, että noilla paikkeilla hiipumistani oli todistamassa armeijakaverini Jukka Vähävahe, joka lienee ainakin Hevoskuurin vanhemmille juoksijalukijoille tuttu. Tosin Jukka oli tuolloin katsomon puolella, koska hänen juoksijan lahjoillaan oltaisiin tietysti oltu reilusti minua edellä tuossa vaiheessa. Loppu oli siis tasaista hiipumista sekä täyttä tuskaa ja juoksuni päättyi aikaan 2:40:41.

Jälkikäteen olen monesti miettinyt, että mistä ihmeestä sitä voi etukäteen tietää, miten kovaa maratonin pystyy juoksemaan ja mikä on sopiva tasainen vauhti. 35 minuuttia oli minulle aivan liian kova aika ensimmäiselle kympille, mutta alun perin kovana pitämäni 40 minuuttia taas olisi ollut liian hidas. Kyllähän sitä numerolappu rinnassa haluaa aina tehdä parhaan mahdollisen suorituksen.

Nyt jälkikäteen suosittelisin sitä, että yrittäisi juosta paria viikkoa aiemmin fiilispohjalta maratonvauhtia kovan harjoituksen niin, että 35 km kohdalla jättää tarkoituksella juoksun kesken. Sitten arvioi omaa tilaansa lopettamishetkellä. Jos on aivan tiltissä, niin kannattaa varsinaisella maratonilla juosta vähän hitaammin. Jos taas tuntuu siltä, että olisi varaa kiristää vielä tuossa vaiheessa, niin sitten voisi ehkä laatia vielä kovemman tasaisen vauhdin väliaikataulukon itselleen.

Myöhemmillä maratoneilla sopivan vauhdin löytäminen ei varmastikaan ole enää yhtä hankala ongelma. Tosin itselleni ei sitten oikein koskaan löytynyt sopivaa aikaa ja tilaisuutta uuteen maratoniin, kun metsässä juokseminen vei aina voiton. Silti suosittelen kaikille juoksun harrastajille maratonin kokeilua. Kun sitten on numerolappu rinnassa, niin kannattaahan siinä pyrkiä tekemään parhaansa, ettei aivan turhaan jää esim. 3 tai 4 tunnin alittajien kerhosta. Kahden tunnin alittajien kerhossa ei toistaiseksi ole ollut tungosta, mutta afrikkalaisten viime aikojen suoritukset saavat kyllä odottamaan senkin rajapyykin alitusta, mutta se vaatii kuitenkin vielä 5 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin, enkä usko sen aivan lähivuosina vielä tapahtuvan.

Itse kuulin jälkikäteen, että jäin tuolloisesta Asikkalan Raikkaan ennätyksestä 41 sekuntia. En edes tiedä, onko tuota ennätystä rikottu tai aikooko joku sen lähiaikoina rikkoa. Mitähän Minna suunnittelee tekevänsä seuraavaksi kestävyysjuoksun saralla?

Blogisti Ari Kotiharju

ari_kotiharjuMies jolla on juoksijan kädet, melojan jalat ja golfarin hapenottokyky. On ehtinyt katsoa suorassa lähetyksessä jo Väätäisen tuuletukset, Virenin kaatumisen ja Miedon sadasosan tappion. On kokeillut nuorempana suunnistusharrastuksen ohessa kerran maratonia. Aikaa kului lauantain tulosruudun (ilman mainoksia) verran alle kolme tuntia, joten pysyi suunnistuksen parissa ja alkoi treenata. Heivasi kauden 2004 jälkeen, mutta on taas viime vuosina ulkoillut ja kisaillut suunnistuksessa ikämiessarjoissa aina terveyden salliessa. On kokeillut Finlandiaa musiikkina, juomana ja hiihtona.


inov 8 alapanoraama