Kotiharju: Kuntoilijan duathlon

Olin taas jo heittämässä penaalia nurkkaan, kunnes oikein Ylen lähetyksessä todettiin, että kuntourheilijat haluavat lukea vertaistensa blogikirjoituksia. Pakkohan sen on sitten olla totta. Pitkään olin ajatellut, että ketään ei kiinnostaisi tietää, mikä paikka tällä hetkellä on ikälopulla kuntourheilijalla pettänyt.

No kaikeksi onneksi sain jalkavaivakierteen ainakin hetkellisesti katkaistua ja jonkinlainen kuntourheilusuorituskin tuli tehtyä maaliskuun lopulla leudon talven päätteeksi. Ehkä kestävyysurheilijoita kuitenkin ensi alkuun kiinnostaa tietää, miten tietynlaisista jalkavaivoista pääsee eroon.

Jo 15 vuotta olin kärsinyt vaihtelevasti ns. ikämiehen pohkeesta. No sitten luin viime syksynä ikätoverini Jan Donnerin kirjoituksen päkiäjuoksusta. Ensin suhtauduin epäilevästi, mutta lopulta olin minäkin sahaamassa rautasahalla lenkkarin kantapäätä pois.

Pohkeet eivät ole sen koommin vaivanneet, kun aloitin ns. päkiäjuoksun, mutta helmikuussa jalkapohja kipeytyi. Kuukauteen en sitten saanutkaan juostua yhtään yli 10 km lenkkiä, kunnes kipu alkoi hellittää ja varmimmaksi vakuudeksi tein vielä yhden pyöräilylenkin.

Sain houkuteltua poikani mukaan pyöräilemään. Lähdimme ajamaan Järvenpäästä kohti Hyrylää. Vähän ennen golfkenttää kysyin vastatuulen väsyttämältä pojaltani, että käännytäänkö jo takaisin, vai kierretäänkö sellaista reittiä, että päästää peltoaukeita pitkin myötätuuleen takaisin.

No myötätuuli kelpasi ja niinpä kiersimme Tuusulan järven myötäpäivään. Poikani kysyi, että oletko aiemmin pyöräillyt järven ympäri. Sanoin, etten ole, mutta kerran olen juossut. Vain kerranko ja milloin kysyi poikani. Se oli silloin n.10 vuotta sitten, kun sinä olit vasta oppinut kävelemään, vastasin.

Loppumatka sujui kevyesti Ruskelan peltoaukeilla myötätuuleen. Hieman poika valitteli kevään ensimmäisen pyörälenkin rasittavan jalkoja, mutta ennen Vanhankylän risteystä olevan jyrkän mäenkin hän polki ylös. Vanhasta miehestäkin alkoi tuntua, että hienoa tämä kestävyysurheilu.

Kotiin päästyämme poika alkoi tankata ravintoa, mutta isä oli taas saanut kestävyysurheilukärpäsen pureman. Niinpä vajaan kahden tunnin päästä isä olikin juossut Tuusulan järven ympäri elämässään jo kahdesti.

Vanhankylän tien risteystä edeltävässä nousussakin eteneminen oli vielä sen verran juoksua, että olisin kävelykisassa tullut hylätyksi. Jalkapohjassa hieman kipua tuntui etenkin loppua kohti ja ajattelin, että olisi varmaan ollut monipuolisempi harjoitus, jos olisin Sarvikallion kohdalta oikaissut jäätä pitkin järven yli. Olisi ehkä tullut se triathlonin kolmaskin laji kokeiltua.

Blogisti Ari Kotiharju

ari_kotiharjuMies jolla on juoksijan kädet, melojan jalat ja golfarin hapenottokyky. On ehtinyt katsoa suorassa lähetyksessä jo Väätäisen tuuletukset, Virenin kaatumisen ja Miedon sadasosan tappion. On kokeillut nuorempana suunnistusharrastuksen ohessa kerran maratonia. Aikaa kului lauantain tulosruudun (ilman mainoksia) verran alle kolme tuntia, joten pysyi suunnistuksen parissa ja alkoi treenata. Heivasi kauden 2004 jälkeen, mutta on taas viime vuosina ulkoillut ja kisaillut suunnistuksessa ikämiessarjoissa aina terveyden salliessa. On kokeillut Finlandiaa musiikkina, juomana ja hiihtona.


inov 8 alapanoraama