Avanti Adventuren kisaraportti Endurance Questista

Avanti Adventure

Avanti Adventure

Avanti Adventure on toipunut kesäisestä Endurance Questin keskeytyksestä ja tarjoaa Hevoskuurin lukijoille kisaraportin.

Harmitus oli siis niin suuri kesken jääneen kisan jälkeen, että kisaraportin kirjoittaminen tuoreeltaan oli liian kipeä paikka. Nyt kun aika on parantanut haavoja ja suurin harmitus hellittänyt, on aika palata kisamuistojen pariin.

Kisaa ennen olimme miettineet kisan ruokapuolta ja avuksi suunnitteluun tulivat Solution Foodin monipuoliset ja kätevät (retki)ruuat. Näitä olimme täydentäneet geeleillä, patukoilla, palautusjuomilla, irtokarkeilla, pähkinöillä jne. Itse olin arvioinut vuorokausikulutuksen lyhyiden multisport –kisojen perusteella ja kertonut määrän muistaakseni kahdella. Kun sitten kisakeskuksessa esiteltiin minigrip –pusseihin pakattua ruokapakkauksiamme, alkoi pieni paniikki ruuan riittävyydestä hiipimään mieleen. Poikien ruokapussit olivat noin nelinkertaiset omiini verrattuina ja aloin epäilemään energiani riittävyyttä. Lähes paniikissa tein vielä viime hetken energiatäydennyksiä, mutta loppujen lopuksi osoittautui, että minulla oli liikaa ruokia mukanani. Annospusseihin pakattuja karkkeja ja pähkinöitä syötiin vielä pitkään jälkeenpäin ja varastoissa on nyt noin kolmen vuoden geelit, urheilujuomajauheista puhumattakaan. Alkuperäinen määrä olisi riittänyt minulle hyvin, mutta eipä ainakaan tullut energiavajetta tällä matkalla.

Varsinaiset kisahulinat alkoivat maanantaina kun kisamateriaalia jaettiin. Tiimin kapteenina ja suunnistusvastaavana toiminut Niko otti päävastuun reitin suunnittelusta kun taas muut suunnittelivat varustusta, vaihtolaatikoiden sisältöä ja muuten osallistuivat reitti- ja lepotaukojen suunnitteluun sekä karttojen vesitiivistämiseen. Vähitellen kaaos ja sekasorto muuttuivat selvästi suunnitelluiksi kokonaisuuksiksi, ja homma tuntui olevan kohtuullisesti paketissa. Pientä hämminkiä aiheutti kisaa edeltävänä iltana ja yönä jyllännyt myrkkä, joka aiheutti lopulta alun melonta- ja coastaleeringreittien muuttamiseen viime hetkillä.

Kisa-"aamuna" herätys taisi olla noin kolmen paikkeilla. Viimeinen aamiastankkaus naamariin ja bussimatka kohti Porkkalaa alkoi. Vaikka yöllä oli nukuttanut ihan hyvin, ei bussissa enää päässyt syvään uneen, sen verran jännitys vaivasi.

Tuulisessa ja raikkaassa säässä valitsimme kisakajakkeja ja odottelimme starttia. Jännitti pirusti, ja sää takaisi sen, että kuuma ei tulisi koko päivänä. Ilmeisesti jännityksen tuoma adrenaliini piti kuitenkin huolta siitä, etten suuremmin palellut edes starttia odotellessa.

Lopulta kaikki tiimit käskettiin starttiviivan taakse. Kisa alkoi coastaleeringillä ja lyhyen juoksun jälkeen piti jo uida pienelle saarelle. Saaressa ei kuitenkaan ollut rastilippua, ja useampi joukkue meidän lisäksi pyöri siellä kiviä kääntelemässä turhankin pitkään kun fiksuimmat kävivät saaressa ja lähtivät pikaisesti pois. Alku oli nopeatempoinen ja uimaan pääsi muutamaan otteeseen. Korkealta kalliolta oli viritetty köysi, jonka avulla pystyi laskeutumaan veteen, mutta koska jono muodostui nopeasti pitkäksi, valitsimme hyppyvaihtoehdon. Tässä kohdassa porukkaa oli paljon uimassa eikä osumilta voitu välttyä. Omaa reittäni koristi pitkään jonkun lenkkarin jälki, mutta kisassa sitä ei suuremmin huomannut.

Ensimmäinen päivä oli nopeatempoinen vaihdellen coastaleeringistä melontaan ja päinvastoin. Olimme Mikon kanssa onnistuneet valitsemaan kajakin, joka vietti pahasti oikealle, ja suunnan pitäminen vaati lisäponnisteluja kaikenaikaa. Ranteeni ilmeisesti kipeytyi korjausliikkeestä, mutta koska kipu ei ollut kovaa arvelin sen hellittävän parin päivän muilla osuuksilla.

aaeq3Alun coastaleering-osuuksilla vesillä oli jopa ruuhkaa

Melontojen ja monen uintipätkän jälkeen päästiin ensimmäisen vaihtopaikan rantaan, jossa saimme kuulla, että tiimimme GPS on joko jäänyt jonnekin tai ei toimi. Onneksi kyse oli jälkimmäisestä, ja uuden gps –lähettimen myötä olimme mukana myös liveseurannassa. Jatkoimme muutaman kilometrin juoksuun ja siitä kamojen vaihtoon ja kohti rullaluisteluosuutta.

Rullaluistelua emme olleet treenanneet yhdessä ollenkaan, ja se olikin tiimimme mysteerilaji. Hinausta testasimme ensimmäistä kertaa kisassa ja vaikka minua alkuun jännitti hieman, oli hinauksesta suuri apu minulle. Luistellen etenimme nopeasti ja ongelmitta. Tarkkana sai kyllä olla, ja tiukkaa yhteispeliä rullaluisteluhinaus vaatii kovissa vauhdeissa!

Rullistelua seurasivat ensimmäinen trekkausosio, Meikon ylitys ja myöhemmin flying fox järven yli. Jossain vähän Meikon ylityksen jälkeen melkein kompastuimme kohtuullisen tuoreeseen karhunkakkaläjään. Onneksi vain läjään, eikä itse eläimeen. Osuus oli suoraviivainen ja etenimme ilman suurempia yllätyksiä. Tässä vaiheessa reppu ja kannossa olevat rullaluistimet ja kiipeilyvermeet alkoivat jo painamaan, mutta vielä päästiin eteenpäin. Jossain kohdassa joku pojista otti muistaakseni toisen rullaluistimistani kantoon ja se kevensi etenemistäni reilusti.

aaqq3Järveä ei aina tarvitse ylittää uiden

Flying Foxin jälkeen oli vielä lyhyt rullaluistelu kisakeskuksen vaihtopisteelle. Alun perin olimme kaavailleet ottavamme levon kisakeskuksessa ennen Nuuksioon lähtemistä, mutta päätimme siirtää lepotuokion Nuuksioon ja ottaa pienen levon ennen Nuuksio Classic –reitin kiertämistä. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin satamaan, ja päätimme lähteä taivaltamaan pimeään metsään.

Ensimmäisen päivän nopeatempoisuus ja lepotaukojen puute alkoivat painaa minua. Iltaunisena taistelu unentarvetta vastaan alkoi minulla ehkä astetta aikaisemmin kuin muilla ja Nuuksion yöstä tulikin minulle koko kisan rankin osuus.

Kun olimme taivaltaneet mielestäni ikuisuuden, tulimme vasta Solvallan mäelle. Olin jotenkin keksinyt, että reitin loppu häämöttää, ja pääsemme vihdoin lepäämään. Mäen päällä tajusin, että Classicin kierto ei ollut vielä edes puolessa välissä. Tässä kohdassa koin kisan mustimman hetken ja tästä eteenpäin eteneminen oli entistäkin raskaampaa. Toki väsymys painoi muitakin, mutta itse olin aivan lopussa ja hinauksesta huolimatta etenimme hitaasti. Nukahdin aina kun mahdollista muutamaksi sekunniksi kivelle tai kannolle, sillä välin jos pojat pysähtyivät tutkimaan karttaa. Ihmeellistä kyllä, näiltä lyhyiltä mikrounilta nouseminen ei tuntunut sen pahemmalta kuin kävelykään, vaan jatkoin eteenpäin tasaisen sumealla tajunnantasolla. Lopulta levon puute teki tepposensa, ja jossain kohdassa ihmettelin miksi metsässä hitsataan keskellä yötä. Lähempänä osoittautui, että otsalamppujemme valo heijastui kilpailevan joukkueen avaruuspeitteestä ja "hitsauksen" äänikin oli peitteen rapinaa. Kaikkea sitä kuvitteleekin väsyneenä yön pimeinä hetkinä!

Tällä osuudella lyhyiksi tarkoitetut jalkojenhuolto- ym. tauot venyivät kohtuuttoman pitkiksi. Vaikka pää käski toimimaan, kroppa ei totellut ainakaan sillä vauhdilla kuin olisi ollut tarpeen. Osuus oli rankka kaikille, ja tässä kohdassa kokemuksesta olisi varmasti ollut hyötyä tiimille. Lyhyt lepo olisi todennäköisesti tuonut pientä virtaa tiimille, ja vaikka etenemisvauhti olisi pysynyt samana, olisi pitkiksi venyneet tauot ehkä suoriutuneet pienemmällä ajan kuluttamisella. Aamun valjetessa saimme kuitenkin hieman vauhtia töppösiin, ja loppuosa reitistä menikin huomattavasti rivakammin. Vaihtopaikalla otimme ruhtinaalliset 1,5 h unet ja ainakin minusta ne tekivät uuden ihmisen.

Unien jälkeen jatkoimme trekkausosuudella melko suoraviivaisesti. Ensimmäinen uintiosuus piti sisällään mm. questin, jossa pojat hyppäsivät kalliolta veteen ja minä kuljetin kamat finfoam –kelluttimen päällä järven toiselle rannalle. Pitkä trekkausosuus päättyi kiipeiplytehtävään, jossa ensin laskeuduttiin ja sitten jumaroitiin sama köysi ylös. Lopulta edessä oli enää lyhyt rullistelu kisakeskukselle ja vaihto pyöräosuuteen. Pyöräosuus starttasi rivakasti ja meno tuntui hyvältä. Pyöräosuuden alkupuolella tankkasimme grilliruoasta energiaa yön pitkälle ja pimeälle retkelle. Valoisan ajan olin ollut poikien hinattavana, mutta pimeän tullen mutkaisilla ja jyrkkämäkisillä sorateillä jätimme hinauksen pois turvallisuussyistä. Vauhti ei kuitenkaan suuremmin kärsinyt, vaan jatkoimme ripeästi eteenpäin.

aaeq2Virkistävä pulahdus Palojärveen

Jos ensimmäinen yö oli ollut minulle raskas, oli toinen yö raskas muille. Olimme ottaneet n. 20 minuutin unet Sammatin kohdalla, mutta se ei silti riittänyt paikkaamaan unentarvetta, ja ainakaan Jokke ei ehtinyt kunnolla nukahtamaan lepotaukojen aikana. Väsyneenä tuli tehtyä pari pummia, joista nihkein oli se kun sain ohjeen jatkaa eteenpäin. Edessä oli elämäni mahtavin alamäki: pyörä suorastaan lensi eteenpäin, ja alamäki vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Ilmavirta kohisi korvissa ja nautin puoli-ilmaisesta vauhdista sydämeni kyllyydestä. Lopulta, kun pitkä alamäki alkoi vetelemään viimeisiään, kuulin jonkun huutavan minua pysähtymään. Osoittautui, että olin reagoinut liian nopeasti annettuun suuntatietoon ja että virhesuunta oli tajuttu heti kun olin lähtenyt liikkeelle. Pitkä ja vauhdikas alamäki oli kuitenkin siivittänyt minut jo kuuloetäisyyden päähän ja minä päästelin pitkän alamäen onnessani alas asti, eikä perääni lähtenyt Mikko saavuttanut minua aikaisemmin. Eihän siinä auttanut muu kuin kääntää eturengas ylämäkeä kohti, ja vääntää sama unelmien alamäki väärään suuntaan. Mäki oli yläsuuntaan lähes yhtä suurta kidutusta kuin se oli ollut nautintoa toisin päin.

Tästä matka jatkuikin kokonaisuudessaan hieman takkuisemmin. Nihkeyden kruunasi uudestaan alkanut sade ja rasti, joka ei millään meinannut löytyä. Olimme haravoineet rastipisteen mielestämme todella tarkkaan, mutta rastia ei löytynyt. Epäilimme jonkun vieneen rastin, mutta soitto kisakeskukseen paljasti, että joku toinenkin joukkue oli soittanut samalla asialla, mutta raportoinut sitten kuitenkin löytäneensä rastin. Ei muuta kuin uudestaan etsimään, ja lopulta rasti löytyikin. Epätoivoisen haravoinnin aikana moni joukkue sai meidät kiinni ja pääsi ohikin.

Hieman ennen seuraavaa uintiosuutta uuden aamun taas valjettua päätimme ottaa reilun puolen tunnin unet tien vieressä. Unien jälkeen keskustelimme itse kunkin voinnista ja osoittautui, ettei kukaan ollut selvinnyt vaurioitta tähän asti. Oli taittunutta nilkkaa, kipeää jalkaa, arkaa rannetta ja paljon rakkoja.

Seuraava uintiosuus sujui leppoisasti ja rannalla pidimme astetta pidemmän tankkaustauon. Jatkoimme matkaa loputtomien ylä- ja alamäkien verkostoissa sorateillä. Sää oli muuttunut aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Etenimme hyvin, mutta yhtä rastia lähdimme hakemaan väärästä pöpeliköstä, ja reissu meni pyörän retuuttamiseksi pusikossa. Rastikin lopulta löytyi, ja pääsimme vihdoin jatkamaan kohti pitkää ultimate-uintia.

aaeq1Nuuksio Classic näyttää kelluttelun mallia

Uinti oli 5 km kelluttelua jo tutuiksi tulleilla finfoameilla pyörien ja muiden kamppeiden kanssa. Päivä oli kuuma ja paahteinen, paarmat kiusasivat, eikä vauhti huimannut päätä. Olimme arvelleet joen virtauksen hieman helpottavan kelluttelua, mutta todellisuudessa osoittautui, että joen virtaama oli olematon. Kuumuus ja kisan reissut painoivat, ja minä olin monta kertaa nukahtaa lautalleni.
Uintiosuuden jälkeen nukuimme lisää, ja keskustelimme jatkamisesta. Osa oli sitä mieltä, että voisimme lopettaa uintiosuuden jälkeen, mutta päätimme kuitenkin jatkaa vielä. Pyöräosuus Tammisaarta kohti oli raskas, mutta alun vaikeuksien jälkeen etenimme rivakasti eteenpäin. Vesitornille päästyämme lähdimme vielä lyhyelle suunnistusosuudelle. Tässä vaiheessa Niko hädin tuskin sai kengät jalkaansa ja Mikon nilkka näytti lähinnä kumipallolta. Oma ranteeni oli kipeytynyt viimeisen pyöräosuuden rytyytyksestä niin pahoin, etten pystynyt itse kiristämään valjaita vaan jouduin pyytämään poikien apua. Lähdimme kuitenkin kapuamaan vesitornin huipulle hakemaan cityrunin rastien paikkatiedot. Rastit haimme paikallisen elintarvikeliikkeen kautta ja nilkuttelimme lyhyen radan läpi. Tornilla ilmoitimme jättävämme kisan kesken ja aloimme pakkautumaan meitä noutamaan tulleisiin autoihin.
Vaikka päätös keskeyttämisestä oli epäilemättä oikea –tai ainakin järkevä-, oli keskeyttäminen siitä huolimatta todella suuri ja kirvelevä pettymys. Tavoitteemme päästä maaliin ei täyttynyt, mutta toisaalta saimme kyllä roppakaupalla sitä mitä lähdimmekin hakemaan: hienoja kokemuksia ja valtavan määrän oppia. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan ja seuraavaan isompaan koitokseen tiedetään varustautua ihan eri lähtökohdista.

Runsasta kuvasatoa kisasta löytyy sivuiltamme avantiadventure.blogspot.com.

-Mari

Avanti Adventure blogi

TiimikuvaavantiAvanti Adventure on harrasteurheilijoista koottu seikkailu-urheilujoukkue matkalla kohti ensi kauden koitoksia.

inov 8 alapanoraama