Varkoi: Kolmoisleuka kuvaruudussa (Urheilu ja media, osa 3)

Kuten suurin osa ikäluokastani olen käyttänyt elämästäni aivan liian suuren siivun TV:n katsomiseen. Television kanssa on mennyt mahdottomaksi kun taivaskanavien lisäksi maallisiakin on nykyään viidakollinen.

Kuten suurin osa ikäluokastani olen käyttänyt elämästäni aivan liian suuren siivun TV:n katsomiseen. Television kanssa on mennyt mahdottomaksi kun taivaskanavien lisäksi maallisiakin on nykyään viidakollinen. Ja maksukortin takana lisää. Kotona on nyt kanavia enemmän kuin ennen muinoin Keihäsmatkojen kanarialaisessa hotellissa Playa De La Jossain.

Oli se vaan ennen helppoa. Ykkönen kertoi miten asiat ovat, kakkonen miten niiden pitäisi olla ja kolmonen miten olis ihan kiva. Homma alkoi karata käsistä suunnilleen siinä vaiheessa kun Neloselle myönnettiin toimilupa.

TV-kameran edessä jo puoli voittoa on kun välttää maallikon tavallisimmat perusvirheet joita edes ammattikuvaaja ei saa pois putsattua: älä huojuta rauhattomasti päätäsi, älä tuijota varpaisiin, älä katso kameraan vaan haastattelijaa. Älä puhu päälle. Älä pyörry.

Esiintymiskouluttajat esittävät silloin tällöin inserttejä millaisia perustemppuja johtavilla elokuva- ja tv-näyttelijöillä on takataskussaan kameran varalle. Ja nimenomaan elokuvanäyttelijöillä. Teatterinäytteleminen on eri laji, jossa tulkitaan koko vartalolla takariville asti. Kokenut elokuvanäyttelijä kysyy kuvaajalta minkä kokoinen kuva-ala ja ilmaisee sen jälkeen kulmakarvallaan enemmän kuin Jasper Pääkkönen elämäntyöllään.

Itse käymässäni koulutuksessa käytettiin tarkoituksella kaikkien tuntemia elokuvatähtiä. Metodi on sikäli osuva, että esimerkit jäävät helpommin muistiin ja niihin on helppo palata viikosta ja vuodesta toiseen uudelleen mikäli lupamaksut on maksettu.

Näistä blogeista saamani suoran suullisen palautteen (2 kpl) perusteella valtaosa (100 %) lukijoistani on naisia ja kuuluu ikähaarukkaan 60-80 vuotta. Otan tämän vuoksi esimerkit tälle viiteryhmälle tutuista näyttelijöistä.

Steven Spielbergin mielestä kaikkien aikojen paras (elokuva)näyttelijä oli vastikään edesmennyt Pete Postlethwaite. Varsin myöhään elokuvauransa aloittaneen näyttelijän rooleihin ei yleensä kuulunut montaakaan repliikkiä, mutta Postlethwaite näyttelikin lautasen kokoisilla silmillään kuten parhaat (Sydney Greenstreet, Philippe Noiret, Chris Cooper, Ellen Burstyn, Sulevi Peltola, Timo Harjakainen ja kumppanit) tekevät. Silmät ovat sielun peili.

Itselleni kaikkien aikojen ehdoton ykkönen on kuitenkin alle satakiloinen Brando. Olen kohtuuvarma, ettei Marlon Brando olisi Suomessa koskaan päässyt teatterikorkeaan. Brandon epäselvää artikulaatiota selitetään silloin tällöin nyrkkeilyharjoituksissa murtuneella nenällä, mutta itse asiassa Brando kuten moni muu jo häntä ennen (Holy woodissa mm. James Stewart, Humphrey Bogart ja Cary Grant) rakensi itselleen puhevian voidakseen kuljettaa katsojan huomion silmiinsä. Edellä mainituista löytyy haastattelunäytteitä, joissa jokainen artikuloi aivan selvästi, mutta kuvauspaikalla jokainen käynnisti välittömästi muminan. Brando vaati ja sai vapauden improvisoida repliikkejään paljon. Repliikit toimivat vaikka paperille kirjoitettuna ne vaikuttaisivat kömpelöiltä tai irrallisilta. Täysin sama koskee taitavimpien urheilijoiden ja varsinkin poliitikkojen haastatteluja. Riittää miten sanoo, aika toissijaista on mitä sanoo.

Juuri tässä erotellaan hyvät akanoista. Parissa viimeisessä roolissaankin 150-kiloinen Brando tuli kuvauspaikalle avainkohtauksiin kaiken varalta munasillaan, ettei ohjaajalle tai kuvaajalle tullut vahingossakaan kiusausta laajentaa kuvaa kasvojen ulkopuolelle. Kello seitsemästä hitaasti nouseva katse ja samalla esiin työntyvä leuka on Actor´s studion tavaramerkki, jota Brandon oppipojista taitavimmin kopioivat Newman, Pacino ja De Niro. Nykypolvesta asian kanssa pisimmällä lienee Sean Penn. Nicholson ja vaikkapa Turturro lähestyvät näyttelemistä jo enemmän teatterinäyttelemisen tulokulmasta.

Tauno Palo painii Suomi-sarjassa edelleen yksin omassa superraskaassa painoluokassaan adjutantteinaan Lasse Pöysti ja Esko Salminen. Arki-iltapäivisin voit vieläkin tarkistaa TV 2:lta, miten maestro nujertaa kameran. Edes kiireinen T.J. Särkkä ei kyennyt suhmuroimaan mestarin luomaa vaikutelmaa. Katse kiertää aavistuksen kuin Kent Olsson rastille, mutta kun se laskeutuu vasemmalta ylhäältä suoraan katsojan silmiin, miljoona mummoa menee vieläkin joka viikko veteläksi. Ja kun katse siirtyy pois, muisto vain jää.

Rita Hayworth kertoo elämäkerrassaan, että hänen silloinen aviomiehensä Orson Welles opetti hänelle miten mies vietellään filmikameran avulla. Welles täsmensi myöhemmin, ettei hän kyllä mitään opettanut. Hän vain kertoi ääneen kuinka Hayworth sen tekee: katsotaan silmiin, suljetaan silmät hitaasti ja raukeasti sekä katsotaan uudestaan, jonka jälkeen veri jo miehen sisällä vellookin.

Silmistä näkee myös sen miksei Pitkämäki pärjää Thorkildsenille eikä Asafa Powell Boltille. Sama koskee myös monia kenialaisia verrattuna parhaimpiin etiopialaisiin. Näissä rentoutta vaativissa lajeissa Pitkämäki ja Powell eivät uskalla katsoa kameraan vaan asettuvat linssiin nähden pikkuisen poikittain. Vastaavassa tilanteessa Thorkildsen iskee kameralle silmää ja Bolt onkin jo aivan oma lukunsa. Ben Johnsonkin kyllä toki pälyili, mutta hänen tapauksessaan asiaa auttoi, että silmämunat olivat ennätyksellisen keltaiset.

Lopuksi huumori. Yleensä ajatellaan, että sitä olisi hyvä olla, mutta se on vaikea. Älä kokeile sitä ellei se ole sinulle täysin luontaista.

Anteeksi alatyyli jo etukäteen, mutta asian ongelmatiikkaa on ehkä parhaiten kuvannut Suomen kaikkien aikojen lahjakkain komedianäyttelijä Leo Jokela: huumorin lahja on vähän kuin iso mulkku. Se tulee, kelle harvoille nyt sattuu tulemaan.

Toim. huom.

Elämään mahtuu joskus uskomattomia yhteensattumia. Alun perin neliosaiseksi kirjoitettu Urheilu ja media-sarja jää hieman torsoksi, sillä päätösosa jää blogistin omasta toivomuksesta tällä erää julkaisematta.

Tämä johtuu siitä, että päätösosassa käsitellään esimerkkitapauksena varsin seikkaperäisesti henkilöä, joka on juttusarjan kirjoittamisen jälkeen sairastunut äkillisesti ja vakavasti. Toimitus ja kirjoittaja ovat yhtä mieltä siitä, että tässä uudessa, muuttuneessa tilanteessa hienotunteisuussyistä on soveliasta jättää teksti tällä kertaa pöytälaatikkoon.

Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


ulvang banneri