Varkoi: Pitääkö hiihtäjän enää osata juosta?

Vanhassa urheilukysymysklassikossa haetaan neljää suomalaista olympiavoittajaa tai maailmanmestaria, jotka ovat juosseet 5000 metriä alle neljäntoista minuutin.

Vanhassa urheilukysymysklassikossa haetaan neljää suomalaista olympiavoittajaa tai maailmanmestaria, jotka ovat juosseet 5000 metriä alle neljäntoista minuutin.

SE-mies Lasse Virén (13.16,3) löytyy tietysti jokaiselta kuin apteekin hyllyltä, Pekat Vasala (13.45,8) ja Päivärinta (13.28,51) ovat yleensä jo hieman tiukemmassa. Eniten hakusassa on tavallisesti Harri Kirvesniemi, joka latoi nuorena poikana 13.54,4. Muistaakseni vielä lenkkarit jalassa.

Tämä kysymys on palautunut mieleeni useita kertoja tämän kauden Tour de Ski:tä ja sen jälkeisiä maailmancupeja seuratessa.

Naishiihtäjiemme taso on erinomainen. Olemme selkeä kakkonen Norjan jälkeen, mutta piikki puuttuu sieltäkin. Tourilla upeasti neljänneksi taistellut Krista Lähteenmäki totesi itsekin, että ero kolmen kärkeen on vielä niin suuri, että onnistuessaankin sen kiinni kurominen ottaa vuosia.

Superkapula + Pöljä päivä = Podium saattaa olla yksittäisessä kilpailussa mahdollinen yhtälö myös suomalaiselle mieshiihtäjälle. Tourin kaltainen etappikilpailu näyttää kuitenkin raadollisella tavalla mikä on hiihtäjien raaka kunto ja rutiinitaso. Siinä valossa palkintopalli vaikuttaa tänä talvena utopialta ja edellyttäisi joka tapauksessa monen kilpakumppanin epäonnistumista.

Voisiko selitys takamatkalle olla niinkin yksinkertainen, että yksikään maajoukkuehiihtäjistämme ei taitaisi ratavitosella pysyä Harrin kanssa enää samalla kierroksella?

Okei, ymmärrän toki lajin oleellisesti muuttuneet vaatimukset. Uudet hiihtotekniikat ja kilpailumuodot ( sprintit, yhteislähtökisat), parantuneet ladut, välineet ja voiteet ovat muuttaneet lajin vauhdikkaammaksi ja tätä kautta ylävartalopainotteisemmaksi. Perinteisen hiihdossakin tasatyönnön osuus korostuu kun vuorotahdilla ei yksinkertaisesti enää kerkeä. Hiihdosta on tullut entistä enemmän voimalaji.

Hiihtäjiemme juoksukunnosta ei löydy luotettavia lukuja, koska he eivät yksinkertaisesti enää kilpaile edes maastojuoksussa saatikka radalla. Trendi ei ole suomalainen vaan maailmanlaaja. Juniorit ottavat esikuvistaan mallia ja tänä päivänä jo juniorisarjoissakin vaikkapa SM-maastojen lähtöviivalla nähdään huomattavasti enemmän esimerkiksi suunnistajia kuin hiihtäjiä.

Sama pätee toisin päinkin. Eturivin juoksijoistamme yhä useampi viettää talvensa mieluummin etelän lämmössä kuin hyödyntää hiihtoa harjoittelumuotona vaikka se saattaisi näillä leveysasteilla puolustaa monella edelleen paikkaansa. Viimeisistä menestyjistämme tietääkseni ainakin Keskisalo ja Holmén laittavat sukset jalkaan vasta korkeintaan jalkavamman iskettyä.

Etiopian ja Kenian esimerkit osoittavat, että juoksijaksi voi varmasti tulla pelkästään juoksemalla. Silti en välttämättä anna periksi, etteikö hiihtäjän pidä edelleen olla säädyllinen juoksija vaikka säännön vahvistavia poikkeuksia on varmasti löydettävissä maailman sivu. Onko jalkojen ja juoksuharjoittelun osuus jäänyt hiihtäjiltämme jo liiankin sivurooliin?

Kuin tilauksesta tuoreessa Kondis-lehdessä oli Ketil Moenin mielenkiintoiset tilastot norjalaishiihtäjien edesottamuksista juoksuradalla. Kimmokkeen selvitykseensä Moen oli saanut syksyisistä Norjan mestaruusmaastoista, joissa lähtöviivalle uskaltautui myös muutama maajoukkuehiihtäjä.

Miesten 10 km:n matkalla Eldar Rönning juoksi yhdeksänneksi ajalla 32.52 ja Petter Northug 16:nneksi tasan minuutin Rönningiä hitaampana. Norjan mestari Sindre Burås jätti Rönningiä 1.39 ja Northugia 2.39.

Raakasti mutkia suoraksi oikoen Moen arvioi tällä perusteella Rönningin kykenevän ratakympillä noin 31 minuuttiin ja Northugille hän arvioi loppuajan 32 minuuttia. Vastaavasti vitosella hän haarukoi hiihtäjille ajat 15.00 ja 15.30. Arviota tukevat Eldarin ja Petterin aiemmat suoritukset juoksuradalla.

Nykymaajoukkueesta Rönningiä pidetään yleisesti parhaana juoksijana. Naisissa on useita hyviä juoksijoita, mm. Johaug ja Steira, joista jälkimmäinen harkitsee jopa tähtäämistä Helsingin EM-kisojen vitoselle. Voimakkaasta ruumiinrakenteestaan huolimatta myös Marit Björgenin harjoittelussa on rata- ja maastokisoilla ollut aina tärkeä rooli ja hän myös kilpailee mielellään.

VarkoiblogiINorjan maastomestaruuskisojen lähtökiihdytyksessä hiihtäjät rynnistivät kärkeen. Eldar Rönning (154), Petter Northug (153) ja Kristian Tettli Rennemo (152). Kuva: Roger Midstraum.

Moenin kavalkaadi alkaa sodanjälkeiseltä ajalta ja sisältää paljon numeroita, mutta koettakaa kestää.

1950-luku

Trysilin metsistä kaksinkertaiseksi olympiavoittajaksi nousseen Hallgeir Brendenin paraatimatka juoksuradalla oli 3000 m:n esteet, jossa hän juoksi mm. Norjan ennätyksen 8.54,6, jolla jäätiin ainoastaan kymmenisen sekuntia silloisesta maailmanennätyksestä.

VarkoiblogiIIHallgeir Brenden ja Sophia Loren Cortinan olympialaisissa 1956. Kuva: Bjørn Fjørtoft.

Lontoon olympialaisissa 1948 neljänneksi kymppitonnilla juossut Martin Stokken aloitti aktiiviuransa juoksijana ja voitti 19 Norjan mestaruutta vuosina 1946-1951. Vanhoilla päivillään hän siirtyi maastohiihtoon ja osallistui sekä vuoden 1952 että 1956 olympiakisoihin. Molemmilla kerroilla parhaaksi sijoitukseksi jäi kuudes sija, mutta useita Norjan mestaruuksia ehti kertyä myös maastohiihdon puolelta. Ratamatkoilla ennätyksiksi jäivät vitosen 14.13,8 ja kympin 29.54,0.

VarkoiblogiIIIMartin Stokken alitti neljäntenä maailmassa 30 min kymppitonnilla. Kuva: Schroder i Trondelag folkemuseum

1960-luku

Tällä vuosikymmenellä Norjalla oli useita menestyneitä hiihtotähtiä. Heistä mm. Haakon Brusveen, Odd Martinsen, Gjermund Eggen ja Pål Tyldum eivät juuri kilpailleet juoksukilpailuissa.

Sen sijaan viidenkympin erikoismies ja olympiavoittaja Ole Ellefsäter oli myös maailmanluokan kestävyysjuoksija. Jo 23-vuotiaana hän juoksi esteet huippuaikaan 8.43,8 ja esimerkiksi vitonen taittui 14.32,2,

Reidar Hjermstad ei ehkä ole aivan yhtä tunnettu, mutta esimerkiksi kaksinkertainen Salpausselän voittaja kuitenkin. Vuoden norjalaisurheilijaksi hänet valittiin 1963. 3000 m:n ennätykseksi jäi 8.23,9 ja vitosella syntyi myös hyvä aika 14.15,8.

Ehkä 60-luvun suurimman tähden Harald Grönningenin tiedetään startanneen virallisessa kilpailussa juoksuradalla vain kerran. Kymppi kesti 31.04,6.

1970-luku

70-luvun huipuista olympiavoittaja Ivar Formo tunnettiin erinomaisena maastojuoksijana ja mm. Jukolan viestin voittajana. Radalla hän ei juuri kilpaillut, mutta tilastoista löytyy kympin aika 29.59,3.

Kun muualla maailmassa kysytään missä olit kun Kennedy tai Lennon ammuttiin kuuluu kysymys Norjassa: missä olit kun Oddvarin sauva katkesi? http://www.spredet.no/2011/03/10/fotofikling-oddvar-bra-oppgave-nr-63/

No suurin osa norjalaisista tietysti ladun varressa Kollenilla tai vähintään koti-TV:n ääressä. Oddvar Brå on yksi kaikkien aikojen suosituimmista norjalaishiihtäjistä. Hänen voi laskea olleen kansainvälisellä huipulla peräti vuosien 1972-1989 välisen ajan. Tuolla aikavälillä Brå osallistui jokaisiin olympia- ja MM-kisoihin!

Oddvar oli myös loistava juoksija, mistä osoituksena maastojuoksun Norjan mestaruus 1984 sekä ratanoteeraukset 8.20,5 (3000 m), 14.09,7 (5000 m) ja 29.33,5 (10000 m). Puolimaratonennätys on 1.06.22 ja hän on ollut ikäluokkiensa eliittiä veteraanisarjoissa myös maratonilla.

VarkoiblogiIVOddvar Brå on edelleen ikäluokkansa parhaita hiihtäjiä ja juoksijoita. Kuva: Ole Morten Melgård

1980-luku

80-luvun latutykeistä Pål Gunnar Mikkelsplass ei juuri panostanut juoksuharjoitteluun, mutta juoksi silti vitosen aikaan 14.29,5 ja kympin 29.49,4.

1990-luku

90-luku oli jälleen Norjan hiihdon kultakautta. Kirkkaimman tähden, legendaarisesta hapenotostaan kuuluisan Björn Dählien, plakkarista löytyy 3000 m esteiden, 3000 m:n ja 5000 m:n kelvolliset ajat 9.02,0, 8.18,7 ja 14.27,63.

Thomas Alsgaard juoksi 20-vuotiaana esteet kunnioitettavaan aikaan 9.08,5.

Kolmas 90-luvun kultapoika Vegard Ulvang ei radalla viihtynyt vaikka kykyjä olisi ollutkin. Tästä kertoo jo 17-vuotiaana aikaan 15.05,6 juostu vitonen.

2000-luku

Viidenkympin maailmamestari Odd-Björn Hjelmesetiltä löytyy ratasarja 8.23,9 (3000 m), 8.54,4 (esteet) ja 14.33,5 (5000 m). Hänet tunnetaan myös huippuluokan mäkijuoksijana.

VarkoiblogiVAnders Aukland on satsannut myös rata- ja maastojuoksuun. Kuva: KondisNykyhiihtäjistä juoksuun eniten on vihkiytynyt Anders Aukland. Satsaus on kantanut myös tulosta. Ennen hiihtouraa leivotussa ennätyssarjassa 3.46,7 (1500 m), 8.02,7 (3000 m), 13.57,6 (5000 m) riittää tekemistä monella suomalaisjuoksijallakin.

Ketil Moenin tilastot näyttävät suhteellisen luotettavasti tason, mitä on aina vaadittu. Vaaditaanko edelleen?

Lähde: Ketil Moen/Kondis 9/2011

--- Mainos - artikkeli jatkuu alla ---

Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


Ad16605771St1Sz3466Sq110867070V0Id1