Varkoi: Lapsuuden sankarille, osa 3

Kent Olsson voitti Mikkelin monimaaottelun henkillökohtaisen matkan ja ankkuroi lisäksi Ruotsin viestivoittoon vuonna 1986. Kuva: Karjalainen teoksessa Rastivuosi 1986.

Kent Olsson voitti Mikkelin monimaaottelun henkillökohtaisen matkan ja ankkuroi lisäksi Ruotsin viestivoittoon vuonna 1986. Kuva: Karjalainen teoksessa Rastivuosi 1986.

80-luvun huippusuunnistajalle tilipäivän mahdollisuus koitti kerran kahdessa vuodessa. Taistele ja pidä mielessä Churchillin ohje vaikeuksiin: Never, never, never give up!

Arvokilpailun lähtökarsinassa ennen lähtökellon piippausta Kent Olssonin tavoitteena oli aina NYT-tunne. Ei kiireen poikastakaan, vaikka silmät kiinni tarvittaessa. Hengitys on syvä kuin Jani Lakasella Tipasojan lauteilla. Tämä sauma on tarjolla kenties vain tänään, sitä ei ehkä koskaan enää tule uudestaan. Huippusuoritus- niin fyysisesti kuin psyykkisesti- on välttämätön. Silti, ja juuri siksi, fiilis on rento ja yltiöpositiivinen.

Piirikunnallisten rituaalit on tehty ennen lähtöä kuten AINA. Tarkista kompassista missä on pohjoinen, käy vessassa niin monta kertaa kuin on tarpeen, tarkasta kengännauhat, numeron kiinnitys sekä rastimääritteet (toiset housun taskuun).

Jos jännittää, toimi kuten 17-vuotias Pelé juuri ennen 1958 MM-finaalin teikkausta. Råsundan ruohotuppo tuoksui aivan samalle kuin kotona Brasiliassa. Tuttu paikka. Minä osaan tämän.

Käy rastimääritteet läpi rauhassa talon ajalla. Onko niissä mitään erikoista (esim. jyrkänteen PÄÄLLÄ tms). Jos K näkyy, katso mitä edelliset kilpailijat tekevät sen jälkeen. Jätä itsellesi veto-oikeus, ettet välttämättä toimi samoin. Minä, kartta ja suunnistustehtävä. Just do it ja ajamisen iloa.

80-luvulta rastien määrä on tuplaantunut maaston parhaiden osien käyttöä tehostettaessa mm. perhoslenkein. Muutenkin seuraava on hieman vaarallista sanoa vähäteltäessä yhdenkään yksittäisen rastin merkitystä. Kent Olssonin ajatusmaailmassa suunnistusradalla on viisi muita tärkeämpää rastia- kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä.

Ykköselle ei saa hyökätä eikä tehdä virhettä. Kisa avataan ylirauhallisesti tutustumalla mm. kartoittajan kuvaustyyliin. Kolme ensimmäistä rastia napsitaan syliin, jonka jälkeen- ja nyt se vaikein: jatketaan täysin samaan tyyliin.

Älä koskaan sählää toiseksi viimeistä rastia siksi, että on kiire jo maaliin. Viimeisen rastin pystyy tarkastamaan lähes aina ennakolta. Ei tulosuunnasta, mutta keskeiset kasvillisuusmuodot ym. ovat painettavissa muistiin.

Vuosien 1976 ja 1978 maailmanmestarilla Egil Johansenilla oli tapana pysähtyä 100-200 m ennen rastia vaikka rasti olisi sitten lammen rannassa. Rastiympyrä oli Egilille sähköistetty aita, jonne ei voi mennä saamatta sähköiskua ilman etukäteen alueesta otettua "valokuvaa". Valokuvassa tulee näkyä myös rastipisteen takamaasto.

Vanhassa vitsissä, joka kolmannessa sukupolvessa alkaa jo hieman menettää uutuudenviehätystään, hyvän ja huonon karatekan erottaa toisistaan se, huutaako ennen vai jälkeen lyönnin.
Analogia suunnistukseen on se, että huono suunnistaja tekee reitinvalinnan rastilta A rastille B. Hyvä suunnistaja toimii käänteisesti. Rastin B läheltä etsitään ensin mahdollisimman varma kohde C, josta rasti ilman ajanhukkaa löytyy. Vasta tämän jälkeen tehdään reitinvalinta rastilta A pisteeseen C. Tälle myyttiselle pisteelle C on aikojen saatossa annettu monia nimiä: sista säkra, kirkontorni jne. Ylivoimaisesti kuvaavin sujuvalle suunnistukselle on kuitenkin Kent Olssonin lanseeraama ´hyökkäyspiste´. Hyökkäyspiste on selkein maastonkohta, josta voit juosta rastille turvallisesti turhia hidastelematta.

Suunnistussuoritus on valintojen tekemistä ja todennäköisyyslaskentaa. On parempi menettää aikaa ylimääräisiin tarkistuspysähdyksiin ja varmisteluun kuin rastin etsimiseen. Reitinvalintaongelmissa jos olet kahden vaiheilla mennäkö suoraan vai kiertääkö, valitse aina varmin reitti. Silloin ei tule ainakaan negatiivisia yllätyksiä, että tämä olikin hitaampaa ja hankalampaa, mitä kartasta oli arvioitavissa. Pitkillä väleillä jos reitinvalinnat vaikuttavat tasaveroisilta, valitse se hyväpohjainen tie/polku/peltoreitinvalinta, jossa voit säästää energiaa sekä opiskella valmiiksi radan loppuosaa.

Köyhässä maastossa on elintärkeää tietää miltä puolelta lähestyt rastia; on epävarmaa yrittää suoraan rastille. Tasaiselle ja köyhälle alueelle saavuttaessa (soiden ylitykset jne) on aina tiedettävä täsmälleen mistä kohdasta alueelle tultiin. Vain näin voi suunnitella kaarranko rastille oikealta vai vasemmalta. Erityiseen rooliin tämä nousee mannermaisissa maastoissa missä esim. kuviorajoissa on vain harvoin tunnistettavia kulmia ja rinteet (käyrät) jatkuvat samankaltaisina ilman tunnistettavia yksityiskohtia.

Suunnistusradan hankalimmat paikat ovat pienipiirteiset alueet. Jos virheitä tulee missään muualla, kertoo se Kent Olssonin mielestä keskittymiskyvyn puutteesta.

Kun pitkä väli on viety kunnialla loppuun pitää olla erityisen hereillä. Jos vastassa on seuraavaksi lyhyt vaativa väli, on poikkeuksellisen tärkeää tarkastaa lähtösuunta kompassista huolella. Ei siis rastivälejä yhdistävistä väliviivoista, koska rastille on tultu todennäköisesti jostain aivan muusta suunnasta. Lyhyt väli ei jätä aikaa korjata ensimmäistä eli fataalia suuntavirhettä.

Kent Olsson oli ensimmäisiä skandeja, joka otti Keski-Euroopan maastot suunnitelman kautta tietoisesti haltuun. Kentan mielessä mannermaisissa maastoissa tärkein taito on osata suhteuttaa etenemisvauhti maastonkohdan mukaan. Vaikeinta täällä ei Olssonin mielestä ole rastien löytyminen, vaikkakin juuri täällä jos missä virheet ovat suuria jos tulet tyhjään rinteeseen ilman todellista suunnitelmaa. Täällä rastipiste on monta kertaa pistemäinen kohde eikä rastille ohjaa useinkaan mikään johdatteleva reitti kuten koti-Pohjolassa. Kentan taju oli Euroopassa juokseminen kovaa ja hiljaa oikeilla hetkillä.

Mannermaisissa maastoissa usean käyrän rinnelaaksot ovat todellisuudessa aina syvempiä ja hitaampia kuin ne kartalla olevien käyrien lukumäärän nojalla näyttäisivät olevan. Ylitä niitä siis vain jos on aivan pakko. Jos rastivälillä on kuitenkin jossain vaiheessa pakko kiivetä tee se jo rastivälin alkupuolella ollaksesi rastia otettaessa mahdollisimman freesi.

Letkassa (esim. viestit) juostessasi älä koskaan luota siihen, että kärkijuoksija lukee karttaa. Hän saattaa vain ylläpitää hyvää vauhtia, vaikkei enää tiedäkään tarkkaa sijaintia. Jos letka pysähtyy tai saavutat samankuntoisen suunnistajan yhtäkkiä on melko varmaa, että toinen osapuoli on pihalla. Jos et tiedä minne ollaan menossa, älä luota, että muutkaan tietävät. Pysähdy ja selvitä sijainti muista välittämättä!

Kent Olssonin maailmassa harjoittelun kokonaisuus ja suunnistussuoritus rinnastuivat yösuunnistuslampun valokeilaan.

Vaikka ympärillä on pimeää, ensimmäiset metrit ovat aina näkyvissä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oman elämänpolun varrelle on osunut muutama todellinen osuma, joista osaan olla kiitollinen. Yksi tärkeimmistä on se, että samalle opiskelupaikkakunnalle osui samoille vuosille kymmeniä erittäin upeita ja hienoja ihmisiä, joiden kanssa ystävyyssuhde on muodostunut kestäväksi ja pysyväisluonteiseksi.
Viimeksi tapasimme Vuokatin MM-kisojen yhteydessä. Jokavuotinen perinne on kokoontua Itsenäisyyspäiväviikonloppuna jossain päin Suomea, tällä kertaa se osuu Mikkelin maastoihin.
Joka päivälle on aina sovittu yksi kestävyysliikunnallinen kliimaksi.

Tällä kertaa kierrämme mm. vuoden 1986 monimaaottelun radan uudestaan. Tuossa kisassa paras suomalainen oli neljänneksi juossut Taisto Kemppainen. Jos minä olisin maajoukkueemme valmentajia, ensimmäisen leirin ensimmäinen luentovieras olisi ilman muuta kolmikymppisenä urheilu-uransa aloittanut Tase, joka kertoisi harjoittelusta, asenteesta, välineiden huollosta ja sen semmoisesta.

Aivan eniten Mikkelin viikonvaihteen alla jännittää kuitenkin se onko Harrilla edelleen tallessa Yngve Ekin lenkkiasu, jonka rintamukseen on kirjailtu Mikkelin monimaaottelun ylivoimaisen voittajan lempinimi.
KentOlssonII mo1986Tämä trilogia on omistettu Kent Olssonille, yhdelle kaikkien aikojen parhaalle suunnistajalle. Kuva: Karjalainen teoksessa Rastivuosi 1986.

 

Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


inov 8 alapanoraama