Varkoi: Koulu-TV

Olen ikäni vieroksunut venyttelyä samoista syistä kuin Maupassant sukupuoliyhdyntää. Ilo on lyhytaikainen ja asennot suorastaan naurettavia.

JuhaVaatainen urheilumuseo 236x350Juha Väätäinen. Kuva: Urheilumuseo

Senpä tähden löydän itseni säännöllisesti hierojan blintiltä. Tässä taannoin hieroja esitti kysymyksen. Mikä on ensimmäinen urheilukilpailu, jonka muistat nähneesi lapsena televisiosta? Vastaus on yksiselitteinen ja varma. Väätäisen viimeiset kierrokset. Haase jäi. Sarafetdinov jäi. Wadoux jäi. Norpoth jäi. Bedford jäi. Kaikki jäivät, jäi viisivuotiaan mieleen.

Urbaanilegendan mukaan stadionin pauhu kuului Porvooseen saakka.
Tarina on sen verran hyvä, että totuusastetta ei sovi epäillä. Siinä lienee ripaus totuutta mukana, kuten hyvissä valeissa yleensäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=vyaJhyNKNEc

Jostain syystä Sapporon ja Münchenin kisoista ei ole muistikuvaa. Ei edes Vasalan ja Virénin kultaisesta puolituntisesta.

1974 Falunissa Mietaa teki vesikelissä elämänsä hiihdon. Vanhaan aikaan käytiin Sjulsarvsbergetilläkin asti ja myötäleet olivat pitkiä. Jo kiinni ajettu Gert-Dietmar Klause jätti Kneissleillään puusuksien kanssa liikkeellä ollutta Juhaa 45 sekuntia yhdellä pitkällä laskuosuudella.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mietaa_jai_puusuksilla_kakkoseksi_28024.html#media=28029

Parhaiten noilta talvilta jäi silti mieleen Benny Södergrenin tapa pitää sauvoja alamäissä pakaroiden takana ilmanvastuksen pienentämiseksi. Imitoin tietenkin samaa, mutta käsivarret tuppasivat puutumaan.

Rooman EM-kisat olivat Suomelle kaikkien aikojen jättipotti. Silti päällimmäiseksi mustavalkotelkkarista muistuu Luciano Susanjin upea askel http://www.youtube.com/watch?v=9x-MCxScv8U ja Markku Taskisen väljä kiri. Kympin finaalin aikaan olin kuumeessa eikä oloa parantanut yhtään, että Kulta-Lasse oli aseeton Manfred Kuschmannin edessä http://www.youtube.com/watch?v=mEpIbX5zQZQ .

Ala-asteella liikuntasali oli pyhä paikka, jossa säilytettiin myös koulun ainoaa televisiota. Kerran pari vuodessa käytiin katsomassa kun Neil Hardwick puhui Koulu-TV:ssä virheellisesti, että the cat is in the the moon. Siellä annettiin myös koko koulun sukupuolikasvatus, minkä vuoksi kirjastossa piti käydä jälkikäteen tarkistamassa sivistyssanakirjasta miksi isot pojat pärskähtivät ja tytöt punastuivat tiettyjen sanojen kohdalla.

Helmikuussa 1976 koulun oppilaat oli koottu paikalle miesten olympiaviestin vuoksi. Koulun johtaja piti lyhyen puheen ja esitteli Suomen joukkueen. Itse edustin koulukuntaa, jonka mukaan Kurenpolven suuri poika Juhani Repo olisi kuulunut joukkueeseen, mutta Matti Pitkäsen side piti toisin kuin Beljajevin.

Toisella osuudella ruutuun avattiin huurteinen pelto, jonne sumun keskeltä saapui ensimmäisenä Norjan piskuinen Einar Sagstuen. Sumusta nousi paljain käsin musta varjo. Jussi tuli, Jussi oli hetken, Jussi meni, Teura piti ja mielestäni maailman sen hetken hurjakuntoisin hiihtäjä Arto Koivisto nosti kädet pystyyn kilometri ennen maalia. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/innsbruckin_viestikulta_suomen_miehille_6391.html#media=6400

Montrealin kisojen ajan tapoin hyttysiä poikaleirillä Partaharjun leirikeskuksessa Pieksämäellä. Samaa telttaa asuttaneen, tulevan Suomen johtavan splatter-elokuvien ja Pohjois-Korea-asiantuntijan, Jouni "Paksu-Johnny" Hokkasen kanssa koputimme leirinjohtajan oveen ja pyysimme erillislupaa katsoa kympin finaali hiljaisuuden jälkeen.

Tuleekos sieltä edes mitalia, kysyi johtaja. Kyllä tulee, mutta Lopes ja Foster saattavat olla pahoja, sopersimme ja lupa irtosi. http://www.youtube.com/watch?v=Y6NPfl8igr4

Prahan EM-kisojen aikaan olin kilpailumatkalla Pohjanmaalla. Motellin ravintolan TV:ssä Pentti Salmi huusi ´Vainio nousee´ ja väräytti ääntään kun Martti kävi ensimmäisen kerran näyttäytymässä Venanzio Ortizin korvan vieressä. Vainio vei Väätäiseltä EM-kisaennätyksen. http://www.youtube.com/watch?v=jqD_aI4v_uM

Pohjanmaalta palatessa ja Laiha-Leevi Seppäsen valmennusoppaan ahmittuani jännitin minkä värisen mitalin suurin idolini Antti Loikkanen ottaa. Alku kuunneltiin radiosta ja auto sammutettiin kotipihaan Loikkasen johtaessa 200 m ennen maalia. Seuraavat 50 m taisin juosta kuitenkin Assoa kovempaa sillä ehdin nähdä TV:stä loppuratkaisun, jossa Läikkänen jätettiin viidenneksi. http://www.youtube.com/watch?v=JvjDWTYcDEQ

80-luvulla hohto alkoi himmetä tekniikan kehittyessä liikaa kaiken maailman hidastuksineen ja koko juttu arkipäiväistyi.

Aikaero hankaloitti seuraamista Montrealin tapaan seuraavan kerran armeijavuonna 1984. Varsinkin omien tupakavereiden keskuudessa on edelleen kilpailevia näkemyksiä, mutta oma tarina pitää kyllä vieläkin vettä. Kutsu viikon kestäviin astmatutkimuksiin tuli kuin faksi Jäätteenmäelle: pyytämättä ja yllättäen. Yhden hengen huoneessa valvoin yöt TV:n ääressä ja päivisin heräsin kun ruoka kolisteltiin huoneeseen.

Tällä vuosituhannella on ollut hiljaisempaa. Taas kisareissulta palatessa ja ensin autoradiosta Ike Kanervan ´prinsessa ja puoli valtakuntaa kestävyysjuoksijasta´-puhetta kuunneltuani avasin television ja ällistyin onko YLEllä oma kamera kun Janne Holmen juoksee ruudussa yksin Münchenin sateisia katuja eikä edessä eikä takana näy ketään. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/janne_holmen_ottaa_maratonkultaa_24262.html#media=24268

2006 Ullevin estefinaalin aikana olin kuulemma noussut seisomaan ja 300 metriä maalia ennen huutanut, että Jukka muuten nylkee saman tien koko paskan. Isi kirosi, 5-vuotias poikani totesi. http://www.youtube.com/watch?v=CfZBut1iBcs

Mäntyrannan kuoltua ja Iivon rintakarvojen ollessa vielä kasvuvaiheessa suuressa maastohiihtomaassa ei ole elossa enää ensimmäistäkään henkilökohtaisten matkojen miespuolista olympiavoittajaa.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta tässä asiassa toistan mielelläni itseäni. Ex-lupamaksajana, nykyisenä YLE-verotettuna YLEn tehtäviin pitäisi kuulua perjantai- tai lauantai-illan prime timessa ohjelmasarja, jossa käydään vielä uudestaan läpi suuret suomalaiset loppukilpailut. Sillä varmuudella minkä vain täydellinen ymmärtämättömyys kansainvälisten signaalien jälleenlähetyskorvauksista antaa luulen, että ohjelman kustannukset jäisivät suurin piirtein viihtyisään sohvaryhmään. Taustalla loimuavaan takkatuleen lupaan lahjoittaa polttopuut jos ottaa tulta.

Kokeneelle ja pätevälle toimittajalle ohjelma olisi harvinaisen vaivaton toimittaa ja miljoonayleisö olisi taattu.
Toimeen pitää tarttua viipymättä kun viimeiset vihannat joukosta Virén, Vasala, Väätäinen, Karppinen, Nykänen, Kirvesniemet, Räty, Nevala, Kinnuset ja kumppanit ovat vielä pystyssä kommentoimassa tapahtumia. Olympiakomiteankin tulisi olla asiassa aktiivinen, koska esimerkin voima ei ole millään korvattavissa.

Entäpä nyt kun Suomi tieto(kone)yhteiskunnaksi-hanke on saatu maaliin ja tietokone ja televisio löytyvät Suomen jokaisesta luokkahuoneesta? Elokuussa ammattiyhdistysreissulla istuttiin pois nuorta iltaa Kuressaaren keskusaukion terassilla. Seuruekin oli nykyoloon melkoinen. Samasta pöydästä löytyi nimittäin 14.41-mies vitoselta, 29.58-kympin mies, 219-korkeushyppääjä, 1.53-kasin juoksija, 13.35/612-naiskolmiloikkaaja/pituushyppääjä sekä kaksi keskinkertaista suunnistajaa.

Heidän viestinsä oli seuraava: 80-luvulla kisoja vielä katsottiin oppitunneilla, 90-luvulla kukaan ei enää edes pyytänyt, 2000-luvulla ketään ei enää kiinnosta vaikka opettaja laittaakin TV:n auki.

Samalla kun toivotan Suomen olympiajoukkueelle mitä parhainta taisteluhenkeä haastan mukaan kaikki Suomen luokanopettajat. TV:t oppitunneilla auki Sotshin kisojen ajaksi. Siitä se Pisakin taas pikku hiljaa oikenee.

Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


inov 8 alapanoraama