Varkoi: Monilajisuus ja kakkoslajit

Tove Alexandersson on suunnistuksen lisäksi maailman huippuja myös hiihtosuunnistuksessa. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Tove Alexandersson on suunnistuksen lisäksi maailman huippuja myös hiihtosuunnistuksessa. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Huippu-urheilun tulokulmasta urheilussa pisin matka pisteestä A pisteeseen B on oikopolku. Suunnistuksessa ero kärkeen muodostuu useimmiten kolmion ja kaksoisympyrän välillä. Miksi? Liike lähtee kaukaa. Jo vuosien takaa.

Palaan ties monennenko kerran mieliaiheeseeni saarnaamaan junioreiden monipuolisesta harjoittelusta. Tällä kertaa vettä myllyyn antoi jokunen aika sitten kuuntelemani Tapio Korjuksen luento. Korjuksen mielestä liian varhain tehty lajivalinta ei juuri koskaan johda maailman huipulle vaan todennäköisempi osoite on drop out.
Olympiavoittaja itse löysi oman lajinsa varsin myöhään - vielä lukionkin hän kävi maastohiihtäjänä Vuokatin hiihtolukiossa. Omakohtaisesti Korjus laski kilpailleensa ainakin kahdessatoista eri lajissa- eikä alustuksen perusteella jäänyt ainakaan epäselväksi, ettei yksikään niistä ollut konsolipelit.

Lasten urheilukilpailuja seuratessa liikunnan riemun lisäksi siellä huomaa välillä häkellyttävää lahjakkuutta. Turhan taajaan vastaan tulee kuitenkin myös Suomen mestareita, joista näkee kilometrin päähän, että homma alkaa olla parin vuoden sisällä paketissa. Perusominaisuuksia ei ole koskaan hoidettu kuntoon, vartalonhallinta, liikkuvuus ja lajitekniikka on puutteellista, lajivoimaa ei ole, liikeradat ovat suppeat jne.
Varsinkin tekniikkaa ja spesifimpää lajitaitoa vaativissa lajeissa kuten vaikkapa lentopallossa, suunnistuksessa ja jopa maastohiihdossa tai kestävyysjuoksussa tenavatähdeksi pääsee kapea-alaisellakin työmäärällä kyllä. Kunkin lajin vaatima muutama perustemppu on yksipuolisellakin jyystämisellä opeteltavissa.

Mutta: juniorimenestys on vähän kuin ylioppilaslakki- vasta pikkuisen lunta paskahuussin katolla- eikä siten oikeuta vielä silinterin käyttöön.

Vanha kansa muistuttaa tietysti nyt, että ennen juostiin kesät ja hiihdettiin talvet ja tulokset olivat kovempia. Monipuolisuudesta kävi jo jos jaksoi mopotella vielä iltaisin kyläkoulun kentälle läiskimään lentopalloa. Vasta-argumenttini on, että eipä tainnut olla juuri vaihtoehtojakaan.

Viime kesänä Sotkamossa suunnistetuissa MM-kisoissa minulla oli ilo ja kunnia kuulua areenatuotantoryhmään, jossa vastuullani oli mm. urheilijoiden taustatietojen hankinta.

Tässä vaiheessa kirjoitus muuttuu enemmänkin luetteloksi, jossa käyn läpi mitä maailman suunnistuskärki on puuhannut juniorivuosinaan. Tietokanta perustuu verkosta löytyneisiin tietoihin, joten saattaa sisältää virheitä, mutta antaa kuitenkin aivan varmasti suuntaa.

Kahden lajin huipputaitajien pitäisi olla jo periaatteessa kuollut sukupuuttoon, mutta kyllä heitäkin edelleen löytyy.

Nuori ja ennakkoluuloton Tove Alexandersson on sulkenut korvansa kysymyksiltä lopullisesta lajivalinnasta ja dominoi edelleen sekä suunnistuksessa että hiihtosuunnistuksessa. Lähes samalla tasolla liikkuu samalta Falun-Borlänge-seudulta tuleva kahden lajin maajoukkueurheilija Erik Rost.

2009 MM-viestin ankkuriosuudella vakavasti loukkaantunut Martin Johansson syntyikin jo solisluu murtuneena. Äiti väittää edelleen, että hän oli jo tuolloin liian kiireinen. Martinin junnutaustaan kuului jääkiekko sekä yksi Ruotsin kansallislajeista eli pöytätennis. Martinin plakkarissa on kolme Ruotsin mestaruuspronssia maastohiihdosta ja mc-edustuksia viime talveltakin.

Hiihtosuunnistus on tietenkin suunnistajalle yksi luontevimmista kakkoslajeista. Nykyisistä kesähuipuista vähintään junioreiden MM-mitalisteja hiihtosuunnistuksessa ovat ainakin David Andersson, Magne Dähli, Jonne Lehto, Øystein Kvaal Østerbø, Olli-Markus Taivainen sekä myös vuorijuoksun MM-seiska Marc Lauenstein ja RM-maastojuoksumitaleitakin napsinut Lena Eliasson.

Magnen isä, 80-luvun huippu, Sigurd Dähli haalii ikäluokkansa maailmanmestaruuksia edelleen kesät talvet pettämättömällä varmuudella. Talvella ainakin viime vuosiin saakka aina liisterit pohjassa.
Myös Aleksei Bortnik ja Wojciech Kowalski ovat maansa mestareita hiihtosuunnistuksessa.

Kovan kansallisen tason ampumahiihtäjän poika Edgars Bertuks on kilpaillut myös ampumahiihdossa, maastohiihdossa ja koripallossa. Bertuks haki muutama vuosi takaperin vauhtia tietoisesti myös radalta ja tieltä ja puolimaratonennätys on nyt 1.08. Youtubesta voit katsoa kuinka tämä mies kiipeää puhelinpylvääseen ilman apuvälineitä. Vartalonhallinnasta ei jää pitkällä hujopillakaan kiinni kuten ei myöskään Jani Lakasella. Tuskin Janinkaan olisi tarvinnut tänään matkustaa MM-leirille Italiaan ellei nuorempana myös jumppasali olisi tullut tutuksi. http://www.vaajakoskentera.com/janilakanen/video/JaniSeisontaan.AVI

Viestimaailmanmestari 2012 Tomáš Dlabaja tulee tunnetusta koripallokaupungista Brnosta, joten koris on ollut hänelle itsestään selvä kakkoslaji Bertuksin tapaan. Samoin kolme kuudetta sijaa MM-viesteistä napannut Simonas Krepsta on taitava koripalloilija kuten ehdan liettualaisen kuuluukin.

Olav Lundanes oli vuonomaan parhaita hiihtäjiä, mutta perfektionistina kun ei mielestään koskaan oppinut luistelutekniikkaa riittävästi valitsi lajikseen suunnistuksen. Olav pelasi myös 10 vuotta jalkapalloa.

Lundanesin lisäksi lapsuusvuosien palloilutausta sävyttää monen muun huippusuunnistajan historiaa. Sprintin kärkinimiin lukeutuva Jonas Leandersson oli hyvin lahjakas jääkiekkoilija, jonka paras ystävä tekee nyt uraa NHL:ssä.

165-senttisestä varrestaan huolimatta Søren Bobach harrasti jalkapallon ja käsipallon lisäksi hieman yllättäen myös jenkkifutista.

Lina Strandilta, Markus Langilta ja Johan Runessonilta löytyy tasokas jalkapallotausta. Runesson pelaa edelleen myös jääpalloa.

Marcus Millegård ilmoitti kilpailleensa päälaji jalkapallon lisäksi ainakin jääkiekossa, triathlonissa, pyöräilyssä, salibandyssa ja hiihdossa. Myös Marianne Andersen on intohimoinen jalkapallofani, joka käyttää suuren osan vapaa-ajastaan jalkapallolehtien lukemiseen. Maanmies ja armoton Liverpool-fani Anders Nordberg jännittää näinä aikoina palaako kannu Anfieldille, mutta Andersin sivuharrastus on hieman harvinaisempi bridge.

Maailmanmestari Carl Godager Kaasin ykköslaji oli maastohiihto. Tokkopa hän muutakaan voi. Isä Dag kun on valmentanut Norjaan 10-15 hiihdon maailmanmestaria kirkkaimpana helmenä Bente Skari.

Naisten puolella ainakin Annika Billstamista ja Minna Kaupista olisi melkoisella varmuudella saatu myös edustustason hiihtäjä. Silje Ekroll Jahrenilla on useita junioreiden Norjan mestaruusmitaleita perinteisellä tyylillä.
Kevään EM-kisojen sveitsiläinen ykköstähti Judith Wyder jopa muutti kolmeksi vuodeksi Ruotsiin käydäkseen hiihtolukion Morassa. Hiihtosuunnistuksen nuorten MM-hopeamitalistin harjoittelussa hiihdolla on edelleen suuri rooli. Lisäksi Judith on taitava lentopalloilija.

Helena Janssonin leipälajit juniorivuosina olivat taasen yleisurheilu ja käsipallo. Myös viestimaailmanmestari Mari Fasting pelasi aiemmin huipputasolla käsipalloa. Talvikaudella hän on edelleen maajoukkuetasoa suomalaisille hieman vieraammassa skimountaineeringissa, joka on yhdistelmä alppihiihtoa, telemarkia sekä perinteisempää vuoristohiihtoa.

Lähes kaikilla briteillä ja sveitsiläisillä on maastojuoksutausta ja maantiekin maistuu. Daniel Hubmann ja Matthias Merz ovat olleet vakiokalustoa Sveitsin mestaruusmaastojen palkintopallilla. Paluun huipulle tehneen Danin puolimaraton ottaa aikaa 1.05. Ionut Zinca on vuorijuoksussa maailman kärkeä kuten monet sveitsiläisetkin.

Juoksijoista pitää mainita myös Andrei Khramov, jolta löytyvät rataennätykset 8.12/3000 m, 14.05/5000 m, 30.15/10000 m. Jerker Lysell on ollut Lidingöloppetissa parhaimmillaan kolmas ja ottanut Ruotsin hallimestaruusmitaleita myös kolmoselta. Henri Manninen naputteli juuri alle Mårten Boströmin maratonennätyksen 2.18.51.

Suunnistuksen ensimmäinen australialainen maailmanmestari Hanny Allston keskittyi monta vuotta juoksuun ja maratonennätys on tasokas 2.40. Vuonna 2000 olympiasoihtuakin kantaneen Hannyn päälaji oli vielä junnuna uinti, mutta olkapäävamma pakotti vaihtamaan suunnistukseen. Vedessä viihtyvät myös Peter Öberg, jonka kakkoslaji on surffaus sekä mielellään snorklaava Dana Brozkova.

Sokerina pohjalla MM-historian kaksi menestyneintä suunnistajaa: Thierry Gueorgiou ja Simone Niggli. Thierryä, jos ketä, luulisi olevan helppo pitää vastaesimerkkinä. Lajiperfektionisti, joka on vienyt maastoharjoittelumäärät taivaisiin ja harjoittelee kartan kanssa enemmän kuin kukaan muu. Inhimillisinä piirteinä korkeintaan se, että hän käyttää kaiken vapaa-ajan nukkumiseen, katsoo jalkapalloa ja pyrkii käymään elokuvissa vähintään kolmesti viikossa. Hänenkin kaapistaan löytyy silti luuranko. Sukellustakin harrastavan gallin kakkoslaji oli 15-vuotiaaksi saakka käsipallo.

Maailmanhistorian parhaan suunnistajan, Simone Nigglin, päälaji olisi hyvin voinut olla myös lentopallo. Hän pelasi sitä Sveitsin kakkosliigassa ollen junnuna myös hyvin lahjakas seitsenottelija. Juniorivuosina hän kilpaili lentopallon ja yleisurheilun lisäksi myös hiihdossa ja uinnissa. Vielä niinkin myöhään kuin 15-vuotiaana hän kertoo tehneensä vasta yhden juoksulenkin viikossa. Suunnistuksesta tuli päälaji vasta 18-vuotiaana.


Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


inov 8 alapanoraama