Varkoi: Kuopijoon käy tie

Kuopio-Jukolan lähtöön on alle viikko aikaa. Kuva viime vuoden Jämsän Jukolan lähdöstä. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Kuopio-Jukolan lähtöön on alle viikko aikaa. Kuva viime vuoden Jämsän Jukolan lähdöstä. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Tulevana viikonvaihteena kalastajan polku kokee jälleen jokavuotisen renessanssinsa. Myös jaloista lentoon lehahtava metso on ajankohtaisempi kuin konsanaan syyskuussa metsästyskauden alkaessa. Annetaan @taiteilijan esikuntineen maalailla sunnuntaina aamunkoitteessa lisää.

Kirkkaalla kelillä Puijon torni näkyy Ollinselän ylitse kisakeskukseen, joten biisitoiveena Kuopio-Jukolan starttiin A. Aallon Rytmiorkesterin instrumentaaliversio Lentävästä kalakukosta. Tunnelma olj siinä lupsakka heti myös siinä tapauksessa mikäli Harjamäen Leijona Saku Kuosmanen on saatu mylvimään iänikuinen Finlandia tällä kertaa livenä ihan oekeesti.

Suunnistus on siitä erikoinen yksilölaji, että Jukola ja Tiomila etunenässä isoilla seuraviesteillä on poikkeuksellisen suuri merkitys. Varsinkin kakkosketjun suunnistajille Jukola ajaa monta kertaa merkittävyydessään jopa SM-kilpailuista edelle.

Pullautettu raakaversio tämänkertaisesta kisatantereesta http://hok.worldofo.com/kart/show_map.php?user=jankoc&map=302 tai http://iso-henna.com/doma/show_map.php?user=Jagge&map=825 (courtesy of Terje Mathisen, Jan Kocbach & Jarkko Ryyppö) kertoo jokaiselle suunnistajalle oleellisen, vaikka kaakkoisnurkan pyöreä mäki onkin karsittu harjoituskieltoalueen ulkopuolelle.

Kun 40000 ihmistä pysäköidään autoineen, majoitetaan telttoihin ja ruokitaan niin se tarkoittaa tavallisesti kilpailukeskuksen viemistä lentokentälle, raviradalle tai urheilupuistoon. Tästä taas usein seuraa, että kilpailukeskuksen lähialueet ovat suunnistuksellisesti kesympää kamaa ja nopeakulkuisempaa mäntykangasta ja vain pisimpien osuuksien suunnistajat ehtivät vaativimpiin maastonosiin.

Tällä kertaa kaikki on toisin. Tositoimiin päästään kaikilla osuuksilla heti K-pisteeltä ja real thing jatkuu hamaan loppuun asti. Lehtikin ehdittiin saada puuhun.
Ratamestari Juhani Jetsonen tunnetaan tietynlaisista shokkiefekteistään, joten ainakin minut yllättäisi suuresti, ellemme näkisi ratkaisuosuuksilla jopa kolmen kilometrin rastivälejä. Siihen pitää osata varautua jopa heti kättelyssä ykkösvälillä. Ratamestarityön osalta ainoat kompromissit tehtäneen TV:n tarpeisiin.
Luvassa on ilman muuta hulppea kisa varsinkin fyysisesti erittäin vaativassa ja suunnistuksellisesti täysin neitseellisessä maastossa Jussi Silvennoisen huippukartalla.

Järjestäjiä on koeteltu kovalla kädellä, sillä viimeisen vuoden kovimmista myrskyistä jokaikinen iski Jukola-maastoon, mikä lienee jo eräänlainen Suomen ennätys. Ratoja on jouduttu viilaamaan hieman uuteen uskoon eikä ole yleisessä tiedossa onko kaikki myrskyvauriot saatu korjattua talteen. Pienellä alalla kartalla olevaan vihreään pystyviivaan voikin kannattaa suhtautua normaaliakin suuremmalla kunnioituksella, sillä myrskyalueet voivat olla varsinkin yöaikaan liki läpipääsemättömiä.

OKPanAarhus venlapodium2013Löytyykö Suomesta, Ruotsista tai Norjasta Dansk Dynamiten (OK Pan Århus) pysäyttäjää tämän vuoden Venlojen viestissä? Kuva: Kestävyysurheilu.fiNaisten puolella kilpavarustelu ja maajoukkuesuunnistajien keräily saman lipun alle on ollut aina vähäisempää, mikä tekeekin Venlojen viestistä jopa mielenkiintoisemman ja hankalammin ennustettavan.

Naisten viestin lyhyempi kesto ja vähemmät osuudet antaa voittomahdollisuuden vähintään kymmenelle joukkueelle vaikka suurimmat suosikit rajautunevatkin 3-4 joukkueeseen. Niitä löytyy niin Ruotsista, Norjasta, Tanskasta kuin Suomestakin.

Miesten kisassa voittaneita seuroja on kautta historian ollut varsin vähän. Omaa pitempikestoista Jukola-dynastiaansa ovat vuosien varrella rakennelleet ainakin Helsingin Suunnistajat, Asikkalan Raikas, Tampereen Pyrintö, Liedon Parma, Almby IK, NTHI sekä viimeisimpinä tämänkin vuoden viestin suurimmat ennakkosuosikit Kalevan Rasti ja Halden Skiklubb.

Lajin emämaassa Ruotsissa ei ole oikeastaan koskaan sytytty keskittämispolitiikalle. Lähimpänä oltiin ehkä IFK Södertäljen (nyk. Södertälje Nykvarn) menestysvuosina, mutta sekin johtui enemmän siitä, että Södertäljen näppärä sijainti Tukholman kupeessa hyvien maastojen ja karttojen keskellä oli omiaan houkuttelemaan myös ulkomaalaisia suunnistajia.

KR jukola2013 voittoJuhliiko Kalevan Rasti jälleen voittoa myös Kuopio-Jukolassa? Kuva: Kestävyysurheilu.fiKalevan Rastille ei voi oikein asettaa tämän vuoden viestiin sijoitustavoitetta. Joensuulaisille riittää kunhan tulisi edes voitto. Haldeninkin on oman hegemoniakautensa jälkeen ollut taipuminen pikku hiljaa ykköshaastajan rooliin ja lukkarin oppiin. KR:lle voi ehkä laskea jopa hienoisen hemmaplanin kotikutoisen maastotyypin ansiosta.

Jukolan historiassa on nähty hylkäyksiä ja haavereita, mikä jättää aina saumaa myös ulkopuolisille yllättäjille. Vähintään puolet urakasta on kuitenkin edelleen, että ankkuriosuudelta pitää löytyä ukko, joka nylkee KR:n Fabian Hertnerin/Thierry Gueorgioun sekä Haldenin Olav Lundanesin. Eikä riitä, että on edellä mainittujen veroinen- pitää olla parempi.

Tällaisina miehinä voisi kukaties hyvänä päivänä hyvällä mielikuvituksella nähdä Kristiansandin Daniel Hubmannin, Ravinenin Gustav Bergmanin, Tisarenin Matthias Kyburzin, Nouskin Dima Tsvetkovin tai Paimion Rastin Frederic Tranchandin. Suomalaisia ei ikävä kyllä juuri tällä hetkellä pysty aivan tuohon kastiin laskemaan. Mm. Pasi Ikonen on kyllä MM-kisoja ajatellen enemmän kuin lupaavassa kehitysvaiheessa, muttei hänkään ole urallaan profiloitunut varsinaisesti pitkien potkujen ankkurismiehenä vaikka Rytökylän maasto osuisikin jalkaan nyt mainiosti.

Ei voi kuitenkaan kuvitella, että edellä mainituista seuroista juuri mikään pystyisi tarjoamaan ankkurilleen iskunpaikkaa voittoa ajatellen, joten todennäköisemmin suuri osa edellä nimetyistä miehistä nähdäänkin jo väliosuuksilla. Suomalaisista Hiidenkiertäjillä ja Vaajakosken Terällä on jälleen erittäin tasokkaat joukkueet, jotka on syytä pitää mukana peleissä haettaessa edes jonkinlaista kerrointa.

Kalevan Rastista. Taisi olla kaima-Airila, joka talvella vitsaili julkaisemalla mikroblogipalvelu Twitterissä Kalevan Rastin joukkuevalinnat kakkosryhmän eli ikämiesten SM-viestiin. En muista kokoonpanoja tarkemmin, mutta Jarkko Huovila ei mahtunut kahteen ensimmäiseen joukkueeseen. Kommentti oli tietysti kieli poskessa laitettu, mutta kyllä siihen sisältyy vinha perä. Kalevan Rastin runkokalusto alkaa lähivuosina ikääntyä käsiin.

Seuraavat vuodet menee kyllä, mutta kriittinen massa täyttyy tietyllä tavalla vuonna 2017, jolloin Kalevan Rasti toimii itse kisaisäntänä. Se tarkoittaa, etteivät järjestävän seuran jäsenet saa itse osallistua kyseisen vuoden kisaan, mikä saattaa houkutella seuranvaihtoon tai tarjota loogisen rakosen aktiivisatsauksen heivaamiseen.

Toki on myös niin, että jos ja kun KR:n seuravalmennus on pitkäjänteistä ja uskottavaa ei yhden välivuoden pitäisi huojuttaa laivaa.

Kiertämätön fakta, mitä Pielisen ja Höytiäisen rannalla joudutaan pohtimaan, on kuitenkin se, että 2017 Gueorgiou täyttää 38, Fincke 36, Nikolov 35, Procházka 33, Adamski ja Hertnerkin jo 32. "Junioriketjusta" Airila on tuolloin jo 32, Pajunen 31, Nurmonen ja Metsälä 30 ynnä Asikainen sekä Chromy 29. Omasta takaa aluskasvillisuutta näyttäisi olevan nousemassa korkeintaan Santeri Silvennoisen verran.

Maestro itse, Thierry Gueorgiou, on niin itse halutessaan vielä vaikka kymmenenkin vuotta mitat täyttävä tappaja ainakin väliosuuksille. Tolkun miehenä Monsieur on kuitenkin taatusti juuri niin fiksu ylisuorittaja, että osaa varmuudella lopettaa huippu-uransa mieluummin kaksi vuotta liian aikaisin kuin kaksi viikkoa liian myöhään.


Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


inov 8 alapanoraama