Varkoi: Naisen puute

Mikä on tärkein yksittäinen ennakkoinformaatio tulevasta kilpailusta, jonka suunnistaja haluaa tietää? Ellei se ole vielä muuta kautta ilmi tullut, ainakin itse tulee (tuli) lähtöruudukon mallikartan nurkasta vilkaistua kuka on kartantekijä.

Mikä on tärkein yksittäinen ennakkoinformaatio tulevasta kilpailusta, jonka suunnistaja haluaa tietää? Ellei se ole vielä muuta kautta ilmi tullut, ainakin itse tulee (tuli) lähtöruudukon mallikartan nurkasta vilkaistua kuka on kartantekijä.

Väitetään yhden kuvan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Vähintään yhtä paljon korreloi kartoittajan henkilöllisyys vaikkapa käyrä- ja kasvillisuuskuvauksen persoonalliseen käsialaan. Tämä on mahdollista siksi, että Suomen kokoisessakin (siis isossa) maassa on vain viitisentoista ammatikseen suunnistuskarttoja valmistavaa henkilöä. Lisäksi löytynee toinen mokoma, jonka oto-harrastus on diagnosoitavissa puoliammattilaisuuden tyyppiseksi sairaudeksi.

Olen tunnistavinani kärkikartoittajissamme yhden yhteisen piirteen. Tyypillisesti hän on hyvin vaatimaton ihminen, liikkeellä matalalla profiililla, pukeutuu mieluummin ali kuin yli. Tuoksuna ei ole Tabac tai eilisiltainen Meukow vaan varmemminkin hyttysmyrkky.

Ammattimiehen suunnistuskartta onkin kuin ennen vanhaan hyvä hevonen. Sitä ei itse kehuta vaan se viedään markkinoille näytille muiden kehuttavaksi.

Todellinen meriitti on kuin joki. Mitä syvempi se on, sitä vähemmän se pitää ääntä.

On erittäin upeaa, että lähes kaikki nämä viisitoista ovat jaksaneet olla mukana kartanteossa kuta kuinkin koko sen ajan, minkä itse olen lajia harrastanut.

On erittäin huolestuttavaa, että nämä kaikki viisitoista ovat olleet mukana kartanteossa kuta kuinkin koko sen ajan minkä itse olen lajia harrastanut. Uusia tekijöitä on samana ajanjaksona löytynyt todella harvakseltaan.

Vakiokaartin ikääntyessä meillä saattaa olla kohta uupelo kartantekijöistä. Se ei ole välttämättä kymmenen vuoden päässä vaan pahimmassa tapauksessa päällä nopeasti kuin ukkonen.

Puhutaan niin pienestä piiristä ja todellisesta käsityöammatista, että enimmäkseen maastotyön tekijä on etukäteen arvattavissa. Jos kisa järjestetään Paimiossa, Kokkolassa, Äänekoskella, Lohjalla, Sulkavalla, Leivonmäellä, Kajaanissa, Lahdessa, Ikaalisissa, Nurmeksessa, Ruokolahdella, Tammelassa, Kuopiossa, Kuusamossa, Uuraisilla, Vehkalahdella, Nilsiässä, Porissa, Vaajakoskella tai Mustasaaressa niin pitkän linjan lajiharrastaja veikkaa kartoittajan pommin varmuudella oikein. Joensuun seutu on jo hankalampi kun on useampia vaihtoehtoja.

Itse en pääse asian kanssa juuri kerskumaan eikä kartoitusurasta dostojevskia rustata. Aikoinaan osallistuin kymmenkunnan suunnistus- ja opetuskartan valmistukseen. Lyhytkin kokemus ehti opettaa kuitenkin sen, että lupasin itselleni koskaan olla haukkumatta muiden valmistamia karttoja. Sen verran vaativasta hommasta on kysymys.

Viime vuosina tuotakin lupausta on tullut entistä taajempaan rikottua, joten olisi varmaan aiheellista itsekin palata rikospaikalle.

Minkähän vuoksi nuoremman polven kartoittajat ovat edelleen niin tiukassa? Maastotyö on mielestäni edelleen kilpasuunnistajalle jotakuinkin parasta taitoharjoittelua- ajatellaanpa vaikka korkeimman kohdan hahmotusta laakeassa maastonkohdassa, mikä on hyvin keskeinen suunnistustaito. Jos homma ei tunnu riittävän haasteelliselta kokeile ensi kerralla venäläiseen tapaan ihan blanko-pohjilta puhtaalle paperille ilman ilmakuvia, stereopohjia tai laserkeilauksia.

Kartta on myös aikakone. On hämmentävää tutkia niinkin tuoretta karttaa kuin vaikkapa 70-luvulta- varsinkin jos ollaan lähellä taajamaa. Lyhyessä ajassa on muuttunut niin paljon, ettei reaaliaikaa seurailemalla pysy alkuunkaan mukana. Aina on nyt.

Katselin hiljattain erään tämän kevään suunnistuskansallisen. maastosta löytynyttä vanhaa karttaa vuosimallia 1976. Korkeuskäyrästön runkoideaa lukuun ottamatta juuri mitään vanhaa ei ollut jäljellä. Jopa pienet lammet olivat kadonneet golf-kentän alle.

Juuri sen vuoksi korkeuskäyrät ovat tärkeimpiä karttamerkkejä. Ne eivät yleensä petä vanhentuneellakaan kartalla. Kaikkein tärkein merkeistä on kuitenkin kaksi vieretysten olevaa korkeuskäyrää. Se erottuu kauas, sillä siitä ei enää Bubkakaan mene ilman seivästä yli.

70-luvun tuttua maastoa ei siis enää ollut olemassa, mutta vanhassa kartassa se on ja pysyy. Kartantekijä on siis myös merkittävä kulttuurihistorioitsija.

Sovinistiksi leimautumisen uhallakin heitän ilmoille kysymyksen, jota olen hyvin pitkään kummastellut. Missä viipyy Suomen ensimmäinen naiskartoittaja?

Tienaan suolaa leivän päälle sikäli erikoisessa työyhteisössä, että työpaikkamme sukupuolirakenne on poikkeuksellisen vinoutunut. Meidän muutaman peräkamarin pojan lisäksi 90 prosenttia työntekijöistä on naisia.

Tyypillinen työpäiväni kuluu seuraavasti: työhuoneen ovi käy noin 15-20 kertaa. Huoneeseen astuu nainen, joka kysyy lupaa, rahaa, neuvoa tai vähintäänkin mielipidettä. Lähes poikkeuksetta kysyjä ymmärtää po asiasta enemmän kuin minä. Oikea koulutus omaan työhöni olisikin ilman muuta naistentautien erikoislääkäri.

Olen kehittänyt esimiestehtävään vuosien varrella idioottivarman systeemin, jota maksusta mielelläni esittelen alan seminaareissa ja vakavaraisten yritysten koulutuspäivillä. Se menee näin. Yhdeksään kysymykseen kymmenestä vastaan myöntävästi. Jotta sentään joku roti ja pelon maantiede kuitenkin säilyy, joka kymmenennen kerran asettaudun kielteiselle kannalle. Kehittelemäni systeemi ei ole vielä täysin aukoton vaan väkisinkin joskus Ei tulee jysäytettyä väärään paikkaan. Silloin saa kuulla yleensä palautetta putkiaivoista ja sensemmoisesta. Viimeksi tänään.

Uusimpien tutkimusten mukaan miesten ja naisten aivojen rakenteessa ei ole niin suuria sukupuoleen kytkeytyviä eroja kuin aiemmin on väitetty, mutta jotakin sentään. Mm. stressinsietokyky on naisten aivoissa osoitettu paremmaksi ja sen uskoisi olevan hyödyllinen ominaisuus myös kartoittajalle.

Nostan hattua kaikille kartantekijöille ympäri Suomenniemen kiittäen korvaamattoman arvokkaasta työstä ja samalla haastan naiset mukaan keräykseen näihin yhteisiin talkoisiin. Uuden liikuntapaikan hinnalla.

Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


inov 8 alapanoraama