Jämi147-blogi: Tilanteen kartoitusta

Niin kuin edellisessä kirjoituksessa kerroin, loukkasin vasemman polveni pari viikkoa sitten. Viikko sitten tilanteeseen tuli selkoa, kun polvesta poistettiin siihen kertynyt neste ja veri. Nestettä olikin melkoinen määrä, eikä verikään ennustanut hyvää.

Nesteen poistaminen pelotti ennakkoon todella paljon. Ennen kuin menin lääkäriin, olin miettinyt itselleni asian, jolla tsemppaan itseäni kestämään kipua, kun piikki isketään polveen. Päätin, että hankin uuden Niken treenipaidan, mikäli kestän toimenpiteen. Siitä paidasta olin haaveillut jo pitkään. Uusi Niken paita mielessä makasin sairaalan pedillä ja neste saatiin otettua pois. Hirveä tuskan hiki tuli, mutten pyörtynyt! Ortopedille pääsin pian nesteen poiston jälkeen ja nyt odottelen pääsyä magneettikuviin.

Viikot ovat olleet aika pitkän tuntuisia ja ajatukset ovat väistämättä pyörineet kipeässä polvessa. Onkohan tämä jo huomenna paremmassa kunnossa? Milloinkahan pääsen taas hiihtämään? Miksi juuri minun polvi? Itkutkin olen pari kertaa tiristänyt. Onneksi poikaystävä ja perhe aina muistuttavat, ettei tähän "maailma kaadu". Luokkakaverini mukaan " ei muuta kun leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä". Ei nyt sentään.
Olen kuluttanutkin kuntosalia nyt normaalia ahkerammin. Onneksi ylävartalolle ja keskivartalolle pystyy antamaan liikettä. Välttämättä kaikki ei ihan ymmärrä, miksi menen salille, kun kinkkaan kepeillä. Tilanne on vain se, että ilman liikuntaa muutun todella saamattomaksi, kiukkuiseksi ja tuntuu, että kroppa menee ihan sekaisin. Uni ei maita ja järki ei juokse. Tällä viikolla ajattelin hankkia itselleni uintikortin paikalliseen kylpylään. Ei se ole kuin laittaa pullis (kelluttava väline) jalkoihin ja kauhoa menemään. Siinä saa tehtyä hieman aerobistakin treeniä kuntosalin lisäksi. Olenkin koko syksyn potenut huonoa omatuntoa kun uintitreenit ovat jääneet tekemättä. Nyt on oivallinen tilaisuus ottaa taas se laji haltuun.

Jämi42 – kisan siirtyminen antaa minulle nyt "armonaikaa". Minun osaltani kisan siirtäminen olikin hyvä juttu. Jollainlailla elättelen vielä toiveita kisaan osallistumisen suhteen. Saa nähdä kuinka tytön käy.

Vaikka hiihdosta ei pääse itse nauttimaan ladulla niin onneksi telkkari ja olympialaiset viihdyttävät. Ja minkä viestin Suomen naiset hiihtivät, vaude! Koko kisan ajan sai jännittää ja puristaa tuolin kahvoista rystyset valkoisina. HYVÄ NAISET! On hienoa kuunnella haastatteluja jossa urheilija ei pysty pukemaan tunteita sanoiksi ja ilon kyyneleet valuvat poskilla.

Palataan asiaan taas ensi viikolla. Treeni intoa kaikille ja nauttikaa tekemisestä!

jamiblogi 170214

Myöhästyneet ystävänpäivä toivotukset kaikille!

Jämi147-blogi

emmiJämi147-blogissa seurataan 24-vuotiaan Emmi Rönkön matkaa kohti vuoden 2014 Jämi147-tapahtumia.

"Olen harrastanut kestävyysliikuntaa parin vuoden ajan. Näiden vuosien aikana olen kestävyysurheilu-kärpäsen puraisemana osallistunut muutamaan triathlon-kilpailuun ja maratoniin.

Henkilökohtainen tavoitteeni kestävyysurheilussa on itseni voittaminen! Haluan laittaa itseni fyysisesti tiukoille ja henkisesti haluan näyttää itselleni, että minä pystyn, kun haluan!"

Tapahtumasivut:
http://www.jami147.fi/

inov 8 alapanoraama