Jämi147-blogi: Edistysaskelia rohkeuden kautta

Olin elämäni ensimmäistä kertaa yksin rasteilla. Tähän vaadittiin pakko-tilanne, en saanut ketään kaveriksi. Pohdin pitkään rasteille lähtöä, mutta onneksi menin! Päätökseen toki vaikutti se, että rastipaikka oli tuttu.

Ensimmäiselle rastille löysin yllättävän hyvin, mutta toiselle tein ison "pummin". Olin kartalta hieman ulkona ja kysyinkin apua kanssa suunnistajalta. Hän käänsi minulle kartan oikein päin ja siitä eteenpäin rastit alkoivat löytyä. Jokaisen löydetyn rastin jälkeen itseluottamus kasvoi ja tunsin sen juoksuvauhdissa. Pystyin pitämään parempaa vauhtia yllä ja karttaakin kykenin siinä samalla lukemaan. Maalissa oli kyllä niin huippu fiilis! Onnellisuus siitä, että osasin yksinkin suunnistaa, oli parasta. Nyt olisi tarkoitus käydä seuraavilla viikoilla myös naapuri kaupungissa rasteilla, jotta saisin lisää kokemusta. Katsotaan Jukolassa, olenko panikoimassa lappu rinnassa vai fiilistelemässä makkara kädessä.
jamiblogi 120514"Kyllä suunnistus on kivaa!"

Pariin viikkoon on sisältynyt myös kirkkovenesoutua. Isäni innoittamana lähdin testaamaan itselleni uutta lajia. Veneen lasku – hässäkässä minusta ei ollut juurikaan apua, en tiedä oliko itse soudussakaan. Ensikertalaisia ohjeistettiin opettelemaan rytmissä pysymistä ja seuraamaan, ettei veto lähde liian syvästä vedestä, lapa piti kuulemma pitää melko pinnassa. Rytmissä pysyminen ei tuottanut juuri ongelmaa, mutta muuten tekniikka tuntui kömpelöltä. Tai siis en saanut siihen tehoja. Puolentoista tunnin soutamisen jälkeen en ollut suuremmin väsynyt, johtunee varmasti huonosta tekniikasta. Itse laji tuntui ihan mukavalta, uudestaan olen treeneihin menossa.

Viime kirjoituksessa pähkäilin, uskallanko vielä mennä maastoon polkemaan. Viime viikolla päätin kuitenkin kokeilla miten homma sujuu.. Pienille poluille en ensimmäisellä lenkillä tohtinut lähteä, latupohjat riittivät tällä kertaa. Jonkun verran joudun vielä polkemaan "varuillani" kipuilevan polven vuoksi. Loppulenkistä menohaluja pikkupoluille olisi ollut, mutta jätin ne ensi kertaan. Lenkurasta jäi hyvä fiilis ajatellen Jämi84- kisaa. Toki ajotuntumaa ja kilometrejä täytyy saada vielä rutkasti alle ennen kisaa. Polven kunnon mukaan tässä vielä mennään ja toivotaan, ettei kuntoutuksessa tule takapakkia.

Kaiken urheilun jälkeen, tänään Äitienpäivänä on tullut tankattua kunnon "makeaöverit"! Onneksi kakkua ei tule joka päivä syötyä. Seuraava tehtäväni on siirtyä sohvalle pötköttämään massun viereen. Ihanaa Äitienpäivää vielä kaikille Äideille näin jälkikäteen!

- Emmi


Jämi147-blogi

emmiJämi147-blogissa seurataan 24-vuotiaan Emmi Rönkön matkaa kohti vuoden 2014 Jämi147-tapahtumia.

"Olen harrastanut kestävyysliikuntaa parin vuoden ajan. Näiden vuosien aikana olen kestävyysurheilu-kärpäsen puraisemana osallistunut muutamaan triathlon-kilpailuun ja maratoniin.

Henkilökohtainen tavoitteeni kestävyysurheilussa on itseni voittaminen! Haluan laittaa itseni fyysisesti tiukoille ja henkisesti haluan näyttää itselleni, että minä pystyn, kun haluan!"

Tapahtumasivut:
http://www.jami147.fi/

inov 8 alapanoraama