Vastaranta: Mäkiä Gardalla

Nyt on avattu myös kausi mäkimaratonien saralla. Viikonloppuna ajoin Maratonin Gardalla jossa alle 100 kilometriin mahtui melkein 4000 nousumetriä.

Kisa on saksankielisten eli maratonmaiden keskuudesta yksi arvostetuimmista ja siellä olikin ihan kova porukka viivalla. Tulokseksi sain viidennen sijan mikä oli mielestäni ihan hyvä. Voittaminenhan on aina kivaa, mutta en oikeastaan tuota paremmin ole koskaan noin mäkisellä radalla ajanut.

Jottei kauden satsauksen määrä menisi yli hotellivuorokausissa niin menin Gardalle edellisenä päivänä ja koska huollot olivat vaikeata toteuttaa, radan tutkimisen sijaan ajelimme huoltajalle huoltorataa selväksi autolla. Joskus ihan täysilepokin voi olla hyvä kisan alla. Ei sitä koskaan tiedä ennen kuin kisassa. Varmasti myös tärkeämpää on saada juomaa kuin tietää, että viimeinen lasku on kivinen.

No radasta en tiennyt muuta kuin mäkeä on. Lähdin kisaan siis kevyimmällä kalustolla, mitä tallista löytyy. Alla Stumpjumper Renegade S-workseillä. Renegadet ovat aika nopeat, mutta kun niihin pumppaa 2,5 bar ilmaa, ne eivät ole laskuissa kovin nopeat ja kivikossa puhkeamisen riski on aika suuri. Ei puhjennut! Asfaltti ja sementti nousuissa voitin renkailla varmasti paljon, mutta alamäissä ja polkuosuuksilla hävisin varmasti ehkä jopa enemmän. Ei sitä koskaan tiedä, mutta jälkeenpäin olisin laittanut jotain pehmeämpää ja kestävämpää alle. Nyt oli kuin pitoa ei olisi ollut koko päivänä ja mies tärisee vieläkin röykytyksestä. Hermot olivat myös kireällä rengasrikkoa miettiessä ja joutui aika iisisti ottamaan kivikoissa. Parasta olisi varmasti ollut ajaa Renegadet alla 1,6 bar ilmaa niissä, mutta silloin olisi puhkeamisriski ollut vielä suurempi, kun renkaiden kyljet olisivat viistäneet leveällä kivien reunoja.

Rata olisi ollut jopa hyvä Epicille. Viimeisellä 50km se olisi ollut varmasti minuutteja nopeampi, kun väsyneenä ajettiin röykkyistä rataa. Maastopyöräilyssä on niin paljon erilaisia kalustoon liittyviä mahdollisuuksia, että niistä on kamalan vaikea ottaa oikeasti selvää mikä olisi nopein. Epic olisi kuitenkin mielestäni aika hyvä, jos rata alkaa menemään röykkyiseksi. Ainakin kisan siinä vaiheessa, kun ajetaan jo yksin eli mäet voi ajaa hiukan hiljempaa ja panostaa niihin osuuksiin joissa Epic olisi nopea.

JukkaVastaranta garda2013Jukka Vastaranta Gardalla. Kuva: Jaakko SorvistoEpic painaa tasan kilon enemmän kuin Stumpjumper. Jotenkin se painoero paperilla nousuvauhdissa tuntuu, mutta jos painolla saa myös ominaisuuksia niin paino ei välttämättä hidasta vaan jopa nopeuttaa. Itseä kiinnostaa kamalasti täysjoustomeininki. Viikonpäästä laitan Epicin kisakuntoon ja alan testailemaan.

Hienoa oli myös todeta, että kun mies on ennen tällaisia tuloksi tehdessä painanut noin 63kg ja nyt mies painoi noin 68kg niin tulos oli sama. Eli jos viisi kiloa ei ole pelkkää höttöä mahassa niin silloin se ei haittaa vaan ehkä on jopa hyväkin asia. Voittaja oli kuitenkin 80kg. Mäkeä hyvin nousevat jättiläiset on aina jotenkin yliluonnollisen oloista. Itse kun on ollut erittäin painokeskeinen urheilija niin jyrkkiä tunnin nousuja nouseva 80kg jättiläinen on jotenkin tuntunut ihmeelliseltä, mutta tuntuuhan se pikkujättiläinenkin nousevan.

Luulen, että maastopyöräilyssä paino saa olla hiukan enemmän kuin maantiellä. Maantiellä pyörä on kevyempi ja liikkuu herkemmin, sekä tiimi tuo mäkimiehen aivan nousun juurelle asti ellei melkein päälle. Maastossa joutuu pitämään nappularenkaat pyörimässä, puskea yksin tasaisella pystyllä asennolla tuulessa ja pyörä on painavampi. 60kg kaveri saattaa siis antaa liikaa tasoitusta kaikessa muussa kuin omassa testissä tehdyssä voima paino suhteessa.

Ainakin tuli taas muistutus, että mäkimaratonit on rankkoja. Vaihtelevat maratonit on kyllä minun juttu. Pääsee kisan aika useammin mäen päälle eli paljon enemmän onnellisia hetkiä. Em-kisarata on varsin vaihteleva tai jopa tasainen eurooppalaisessa mittapuussa. Siellä mennään luultavasti kovaa isolla porukalla. Siinä on sitten uudet murheensa, mutta minulle se tarjoaa ihan hyvän mahdollisuuden yllättää paperilla kovempia kavereita. Tulos on monesta pienestä asiasta kiinni vaikka viivalle pääsisikin hyvässä kunnossa. Nyt on kunto ainakin hyvällä tasolla, joten toivotaan, että saisin painittua itseni hyviin asemiin ennen jokaista sumppua ja ei tarvitsisi liikaa tuulissa ajaa. Pääsiessäni viimeiselle kympille kärkiryhmässä iskukykyisillä jaloilla niin aiheutan varmasti päänvaivaa ennakkosuosikeille.

Nyt tarvitsee selvitä vaan Gardan kolotuksista ja sitten käydä katsomassa Singenin rata. Hyvä käydä yksin kiertämässä rata niin näkee sen edes kerran. Kisassa kun taitaa näkyä vain takarenkaita ja toivottavasti lopussa voi nostaa päätä sen verran, että näkee 100m kyltin ja maalivaatteen.

- Jukka

Blogisti Jukka Vastaranta

Jukka Vastaranta
Jukka Vastaranta on maantieajon nuorten MM-hopeamitalisti ja ajanut Rabobankin ammatilaistallissa Protour-tasolla. Viime vuosina Jukka on keskittynyt maastopyöräilyyn. Viime vuonna hän saavutti maratonmatkoilla EM-hopeaa ja MM-kilpailuissa kahdeksannen sijan.

inov 8 alapanoraama