Vastaranta: Kunnon startti

Kuva: Jukka Vastaranta

Kuva: Jukka Vastaranta

Ylimenokausi on aina vaikea saada alkuun. Tuntuu kuin vain väsyisi enemmän ja enemmän kun on treenaamatta. Iskee kauhea jumi ja kiristys. Jotenkin tuntuu, että lepo ei sovi lihaksille. Sitten lepoon pääsee sisään ja muutama päivä menee mukavasti ja tuntuu, että onpa hienoa olla ajamatta. Iloa kestää pari päivää.

Energiaa riittää ja suunnitelmat ovat taivaissa. Sitten alkaa tuntua, ettei oleminen ole miestä varten ja tekee mieli liikkua. Liikunta tuntuu ensiksi raskaalta ja ei oikein huvita. Miettii kuinka tätä voi taas tehdä vuoden putkeen. Hommaan tottuu kuitenkin jo muutamassa päivässä ja sitten ilolla ei ole enää rajaa!

Hommat lähti taas lapasesta niin kuin tapana on. Jostain sattui Sveitsiin lämpöaalto jota voi lokakuiseksi helteeksi kutsua. Lyhyet päälle, maantiepyörä alle ja lumirajoja kartoittamaan. Lumirajat jäi haaveeksi ja vain maisemissa näkyy tuota talven tuotetta. Hiihto tuntuu hiukan kaukaiselta vaikka hiihtäjät jo päivittävät tarinoita lumileireiltä. Lumi on niin lähellä, mutta pyöräily maittaa ja sukset saa odottaa.

vastaranta sveitsi 2Kuva: Jukka VastarantaOli aivan uskomatonta ajaa maantiepyörällä. Olen pitänyt laitetta pannassa varastossa ja ajellut hyvin vähän. Aina kokeillessani sitä on kolotukset olleet suuressa roolissa ja pyörä jäänyt nurkkaan. Lieko asiaan vaikuttanut suuri tuntimäärä maasturin päällä selkä pystyssä, mikä on erittäin erilaista kuin maantiellä alaotteella puristelu. Nyt kuitenkin parin säädön jälkeen pyörä oli kuin kasvanut alleni ja olo oli kuin pumpulilla. Ei kiristänyt vaikka kilsaa kertyi ja satulassa meni yli kuusi tuntisia päiviä. Niitä meni jopa viikko putkeen ja ilo vain säilyi. Onneksi sade tuli pelastamaan, niin ei väsy aivan täysin.

Tämmöisenä onnen viikkona tuli mieleen ja hiukan ikäväksi asti vanhat maantietaistelut. On se vaan hienoa huomata olevansa 20 miehen joukossa maantiekisassa 20km maaliin ja todeta, että onpa hyvä jalka. Siitä seuraa sellaista kuumotusta miettiessä kuinka voiton hoitaa kotiin, ettei sellaista ihan helpolla tule. Maantie aikoina minulle aina sanottiin, että herään jostain kun näen 20km kyltin. Monesti irvistin jo aamupalalta asti tuolle kyltille asti, jonka jälkeen aloin toimimaan. Monesti sain pahaa silmää, kun olin ollut roikkujan roolissa 200km ja kuitenkin korjannut potin. No monesti hyvällä lopulta kuitenkin muisteltiin.

Maantie on siitä hieno laji kun siinä voi syttyä vasta kisassa. Voi mennä starttiin mieli maassa ja päivä voi kääntyä hyväksi. Noita huonon päivän hyväksi kääntymisiä ja kammo jalan heräämisiä tulee välillä ikävä. Maantiellä on ihmeellisiä tunteita joita ei monesta muusta hommasta saa.

No onneksi noita hommia voi muistella. Muistoissa ne on kuitenkin paljon hienompia juttuja, kun oikeassa elämässä. Parempi keskittyä nykypäivään, mutta olla iloinen menneestä. Olen todella iloinen, että muistipankissa on tunne painaa päällä kaveria 70km/h, lentää tangon yli 70km/h, liukua lonkalla 70km/h ja tulla maaliin kädet pystyssä 70km/h. Vauhdikkaita kokemuksia, mitä hyvin pieni ihmisjoukko voi koskaan kokea.

Lyyti.com

Blogisti Jukka Vastaranta

JukkaEsittelykuva

Jukka Vastaranta on maantieajon nuorten MM-hopeamitalisti ja ajanut Rabobankin ammatilaistallissa Protour-tasolla. Viime vuosina Jukka on keskittynyt maastopyöräilyyn. Vuonna 2011 hän saavutti maratonmatkoilla EM-hopeaa ja MM-kilpailuissa 2014 viidennen sijan. Tällä hetkellä hän edustaa suomalaista Croc Sports tiimiä.

inov 8 alapanoraama