Varis: Hevosten leikkiä

Käytiin Hevoskuurin joukkueen kanssa hiihtämässä Tshekin maalla kauden ensimmäinen pitkä kisa, Jizerska Padesatka 50km perinteisellä.

Käytiin Hevoskuurin joukkueen kanssa hiihtämässä Tshekin maalla kauden ensimmäinen pitkä kisa, Jizerska Padesatka 50km perinteisellä.

Matkustin itsekseni jo keskiviikkona kisapaikalle, koska halusin tehdä muutaman treenin kisakorkeudessa (800-1000m) ennen sunnuntain starttia. Lento Prahaan ja muutaman tunnin odottelun jälkeen sain lopulta vuokra-auton alle. Tarkoitus oli ehtiä iltapäivästä jo hiihtolenkille, koska ajomatka oli ainoastaan 140 kilometriä. Laitoin navigaattorin päälle ja lähdin työntämään kohti Bedrichovia. Isä mainitsi laittaneensa navigaattoriin valmiiksi kyseisen paikan osoitteen, joten niillä asetuksilla lähdin liikenteeseen. Neljäkymmentä kilometriä ennen oletettua Bedrichovia aloin epäilemään sijaintiani. Laitoin navigaattoriin Liberecin osoitteen, koska tuosta kaupungista oli ainoastaan 12 kilometrin matka kisapaikalle. Laite näytti ajomatkaksi 145km, joten sadan kilomerin pummi oli tosiasia. Illalla selvisi, että Tshekeissä on kuusi Bedrichovia..

Viisi kilometriä ennen kisapaikalle nousemista ei ollut vielä yhtään lunta. Aloin jo epäilemään et näinköhän kisaa pystytään pitämään. Oli sitä lunta kuitenkin 15cm kun saavuin lähtöalueen läheisyydessä sijaitsevalle hotellillemme. Hiihtolenkki jäi sinä päivänä tekemättä edellä mainituista matkustusongelmista johtuen.

Yön aikana oli satanut märkää lunta ainakin 20cm, joten maisema oli muuttunut totaalisesti edellisestä illasta. Sääennuste oli luvannut lähes jatkuvaa lumisadetta loppuviikoksi, joten pyysin perjantaina saapuvia huoltomiehiä ottamaan toisenkin pitopohjasuksen matkaan.

Torstaina ja perjantaina sain tehtyä muutaman hyvän treenin Jizerskan vuoristossa. Perjantai-iltana oli tulossa Hevoskuurin muu porukka paikalle. Luulin heidän tulevan hyvissä ajoin paikalle, mutta joukkueenjohtaja Ikävalko miehistöineen otti vielä isompaa koukkua kuin minä kisapaikalle saapuessa. Heillä ei ollut navigaattoria, mutta via michelinistä tulostetut ajo-ohjeet oli tarttunut matkaan. Puolen yön jälkeen porukka viimein saapui hotelille käytettyään 6 tuntia 140 kilometrin ajomatkaan.

Lauantaina tehtiin suksitestejä ja odotettavissa oli ongelmakeli lumisateesta ja lähellä nollaa pyörineestä lämpötilasta johtuen. Epävarmuus kisa-aamun kelistä teki voitelusta hankalaa. Suksien voitelu tapahtui hotellihuoneessa, koska hotellissa ei ollut kunnollista voitelutilaa. Ja totta kai huoneessa voiteleminen oli kielletty. Sängyt käännettiin poikittain ja niihin kiinnitettiin voiteluprofiilit paikoilleen. Ei ollut ihan paras mahdollinen voitelupaikka, mutta sukset saatiin laitettua.

Hankalasta kelistä johtuen kisa-aamun testiin huoltomiehet laittoivat kaksi suksea pidoilla ja kaksi pitopohjasuksea. Testaamaan lähdettiin jo 6:30 kun kisan lähtö tapahtui klo 9. Ei jäänyt ylimääräistä aikaa ennen starttia, vaikka ajoissa oltiin liikenteessä, pitopohjat oli lopulta selkeä valinta. Joukkueenjohtajalle luovutin toisen pitopohjasukseni kisaan.

Kilpailun alkuvauhti oli odotetun kovaa. Loputtomalta tuntuva ensimmäinen nousuosuus päättyy 10 kilometrin jälkeen ja voin kertoa että hiihdin tuon alkumatkan niin kovaa kuin pääsin. Nousun päällä olin 15 sekuntia jäljessä kärkijoukkoa. Sijoitus tässä vaiheessa oli 16:sta, vaikka tulospalveluun ei väliaikojani noteerattu. Viidentoista kilometrin hiihdon jälkeen sain pääjoukon kiinni ja hiihto tuntui vielä tässä vaiheessa hyvältä.

Ennen 20 kilometrin täyttymistä nostin sijoitukseni jo kymmenen parhaan joukkoon. Siinä vaiheessa tuli Rezacilta ensimmäinen yritys päästä muilta karkuun, jono muodostui pitkäksi ja porukka hajosi pienempiin osiin. Tästä eteenpäin hiihdin noin 100 metrin päässä viidentoista hengen pääporukasta. Matkaseurana oli 50km maailmanmestari Martin Koukal. Ylämäissä se jäi, mutta mulla piiputti tasatyöntöpätkillä tuossa kyydissä.

Kolmenkympin hiihdon jälkeen oli edessä kisan ratkaisupaikka, jyrkkä ylämäki jossa nousumetrejä kertyy noin 150m. Hyvin kulki nousu, olin noin 20 sekuntia jäljessä kisan kärjestä. Anders Aukland yritti irti muista, mutta ei päässyt.

Ylämäen päältä alkoi Variksen pojan lihaksista voimat ja kestävyys loppua. Loppu oli tullut, nyt oli vain kysymys siitä selviydytäänkö kunnialla maaliin. Ukkoa alkoi lapata 35 kilometrin hiihdon jälkeen ohi oikein urakalla. Viimeisen kympin aikana Vasaloppetin voittajista Daniell Tynell ja Jörgen Brink työnsivät muun muassa ohi, ei tarvinnut heittää ankkuria noiden miesten selkään.

Ainoa joka minun lisäkseni kärkiporukasta taipui pahemmin, oli Simen Östensen Norjasta. Ei pysynyt edes minun vauhdissa ja se vauhti oli hiljainen. Maaliin lopulta pääsin, sijoitus 33.

Olen yrittänyt miettiä mistä johtuu se, että meno loppuu puolentoista tunnin hiihdon jälkeen. Luulen, että lihaksiston kestävyys loppuu tuossa vaiheessa, kun joudut koko alkumatkan hiihtämään sykkeellä joka on 85–95% maksimista. Olen miettinyt myös sitä, että parempi loppu-aika ja sijoitus tulisi, jos hiihtäisin ensimmäiset 20 kilometriä muutaman minuutin hiljempaa, että lopussa sitten jaksaisi. En näe mielekkääksi tuollaista taktiikkaa, joten tuo spekulointi on turhaa.

Kattelin eilen SkiClassicin sivuilta pieniä pätkiä menneestä kisasta. Ei perkele, Rezac, Jörgen Aukland ja Jerry Ahrlin hiihtivät tuossa kelissä, tuon lenkin pelkällä tasatyönnöllä. Melkoista hevosten leikkiä, sanon minä.

Nuo nousut Jizerskassa ovat pitkiä ja jyrkkiä vaikka tv-kuva sitä vähän vääristääkin. Ja hullua on se kun Anders Aukland yrittää irti vuorohiihdolla 10 % nousussa niin nämä edellä mainitut herrat tulevat tasatyönnöllä mukana. Herättää pientä kateutta ja erityisesti kunnioitusta.

Selostajat ihmettelivät lähetyksessä, että miksi Suomessa nämä hiihdot eivät ole yhtä suosittuja kuin muualla. Tuohon olisi helppo vastata, mutta en ole oikea henkilö siihen antamaan vastausta. Luulen kuitenkin, että hiihtojen kiinnostus Suomessa saataisiin nousuun jos Ski Classicin lähetykset tulisivat suorina ja niitä olisi selostamassa/kommentoimassa asiansa tuntevat henkilöt niin kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Meinaa pukata tautia päälle, saa nähdä pääseekö sitä Vantaalle ensi viikonloppuna Suomen Cuppia hiihtämään.

-Karppa-

Blogisti Kari Varis

kari_varisMaajoukkueeseen läpimurtoa tekevä hiihtäjä Kari Varis. Kari on hakenut kestävyyttä aiemmin myös Keski-Euroopan maratonhiihdoista.


inov 8 alapanoraama