Varis: Livigno 19/28

Ensimmäinen korkeanpaikan jakso alkaa kääntyä loppupuolelle, kolme viikkoa on kohta takana ja yksi viikko jäljellä.

Ensimmäinen korkeanpaikan jakso alkaa kääntyä loppupuolelle, kolme viikkoa on kohta takana ja yksi viikko jäljellä. Leirin alku meni niin kuin oli suunniteltu, hyviä harjoituksia rullilla, juosten ja maantiepörällä. Vuorten tarjoamia nousuja olen hyödyntänyt kovissa ja myös pitkissä treeneissä. Rytmitys on ollut joko 4+1 tai 3+1, eli kolme tai neljä tehokasta harjoituspäivää, jonka jälkeen yksi kevyt päivä tai lepo.

Leirin puolivälissä tein yhden tiukemman blokin, siinä rytmitys oli 1+3. Alotin lepopäivällä ja sit iskin tiukasti kolme päivää oksennusta. Kuulemma saatto olla typical Livigno virus. Voin sen verran kertoa, että aika huonoon kuntoon voi ukko vajota rajun mahataudin seurauksena. Ei jaksanut edes hotellin portaita nousta, piti käyttää hissiä.

Tällä hetkellä treenit taas kulkee, voimat on palautuneet ja harjoittelu maistuu. Eilen oli pitkän lenkin päivä maantiepörällä. Reittisuunnitelmaa tehtäessä olisi kannattanut katsoa muutakin kuin lenkin pituus. Reitille ei juuri tasaisia pätkiä osunut, joka sinänsä on erittäin yllättävää vuoristossa. Lenkin nousumäärän uskoisin olleen noin 4 kilometriä.

Vajaan neljän tunnin ajamisen jälkeen saavuin Bormioon, josta alkoi viimeinen jyrkähkö nousu. Mäen päälle lopulta kammettuani olin käyttänyt nousuun aikaa tunnin ja viisikymmentä minuuttia. Kuuden tunnin lenkki reippaalla vauhdilla ja matkaa kertyi ainoastaan 127 kilometriä.

Karppa Livigno270712Karppa Livignon upeissa maisemissa. Kuva: Kari Variksen kotialbumiMuutama päivä sitten kiipesin taas maantiepörällä vuoren rinnettä ylös ja huomasin edessäni muutaman rullahiihtäjän. Kattelin touhua hetken aikaa ja mietin itsekseni, että menisivät nuokin rullahiihtäjät kotia harjoittelemaan, koska tekniikka ja varsinkaan kunto ei näyttänyt riittävän nousta näitä mäkiä. Miehet läpsyttelivät mäkeä ylös erittäin hiljaa ja tekniikka oli suoraan sanottuna onneton. Miehet ohitettuani vilkaisin sivulle ja katsoin mitä miehiä siinä oikein huojuu rullien päällä. Ukkojen nimet oli Sjur Roethe ja Anders Gloerseen. Ensiksi mainittu MM-nelonen Oslon viideltäkympiltä ja jälkimmäinen yksi maailman parhaista sprinttereistä.

Aamupalaa pidetään ainakin Suomessa päivän tärkeimpänä ateriana. Oppikirjojen mukaan aamupala pitäisi olla monipuolinen ja sen pitäisi sisältää kokojyväviljaa, maitotuotteita, vähärasvaista proteiinia, marjoja ja hedelmiä. Itsehän kannoin selkä vääränä puuroa Suomesta tälle kuukauden leirille, koska sehän on terveellistä ja urheilijalle välttämätöntä polttoainetta?

Hotellin aampalalla viereisessä pöydässä istuu pari lommoposkista miestä, joille ei ilmeisesti ole kerrottu mitä urheilijan pitäisi aamupalalla syödä. Heidän aamupala on ollut aika vakio joka päivä. Lautasella on ollut pari vanilijacroisanttia ja siihen selkään on sivelty reipas kerros nutellaa. Aamupalan hedelmäpuoli on hoidettu omenapiirakkaa kitusiin ahtamalla. Muutama keksi on näyttänyt vielä lopuksi menevän, joten ei pojat taida näitä ravinto-asioita oikein hallita. Tuloksetkin ovat sen mukaiset Damiano Cunegolla ( Italian ympäriajon voittaja ja MM-hopeamies) ja Alessandro Ballanilla (maailmanmestari).

- Karppa

Blogisti Kari Varis

kari_varisMaajoukkueeseen läpimurtoa tekevä hiihtäjä Kari Varis. Kari on hakenut kestävyyttä aiemmin myös Keski-Euroopan maratonhiihdoista.


inov 8 alapanoraama