Varis: Mukavuusalueella

Hiihtäjän ylimenokausi on ohi ja harjoittelu on taas laitettu hiljalleen käyntiin. Hiihtokauden ja Tiomilan jälkeen pidin pari viikkoa totaalista taukoa urheilemisesta ja toukokuun loppupuolenkin harjoittelu on ollut suhteellisen kevyttä.

Hiihtäjän ylimenokausi on ohi ja harjoittelu on taas laitettu hiljalleen käyntiin. Hiihtokauden ja Tiomilan jälkeen pidin pari viikkoa totaalista taukoa urheilemisesta ja toukokuun loppupuolenkin harjoittelu on ollut suhteellisen kevyttä.

Ensimmäinen B-maajoukkueen leiri pidettiin Vuokatissa 27–31.5, ohjelmassa oli perustreenejä ja testejä. B-maajoukkueen ohjelmaan kuuluu 50 vuorokautta leiritystä kesän ja syksyn aikana. Leirit tulee olemaan kovia ja niitä kokenut urheilija tarvitsee, jos mielii kehittyä.

Kotioloissa treenaaminen tapahtuu pääasiassa yksin, joten meinasin ottaa kaiken hyödyn irti B-maajoukkueen tarjoamasta ryhmäharjoittelusta. Luultavasti joillakin ryhmän urheilijoista nenänpää on valkoisena, kun kisakausi käynnistyy, mutta onpahan ainakin yritetty.

Pari seuraavaa viikkoa pysyttelen vielä mukavuusalueella ja sehän tarkoittaa minun tapauksessa suunnistuskisoja.

Viime keväänä osallistuin ensimmäistä kertaa suunnistuksen SM-sprintiin ja tämän viikon sunnuntaina olisi Piikkiössä samanmoiset kisat tarjolla. Kisa koostuu aamupäivän karsinnasta ja iltapäivällä käytävistä finaaleista. Viime vuoden suoritus karsinnassa oli melkoista sähläystä, koska taito ja vauhti ei ensiyrittämällä ollut hanskassa. Ei siis ollut mitään asiaa A-finaaliin, mutta B-finaalin voitto lämmitti ensikertalaista.

Pitkään mietin kehtaako tänä vuonna noihin kisoihin lähteä, mutta Airilan vedätettyä kolmen tunnin juoksulenkin Kolin rinteissä oli pää pehmentynyt sen verran, että lupauduin lähtemään mukaan. 40 ukkoa 230:stä pääsee karsinnasta A-finaaliin ja loput juoksee B-finaalissa, joten tavoitteeksi voi laittaa viime vuoden finaalivoiton uusimisen. Yhtään sprittiharjoitusta ei ole takana tänä keväänä, mutta luulen viimeistelytreenin onnistuvan lauantai-iltana ja superkompensaatio sunnuntai-aamulle on tosiasia.

Jukolan viesti suunnistetaan kahden viikon päästä Vironlahdella ja siellä juoksen taas perinteisesti avausosuuden Kalevan Rastin 5- joukkueessa. Kahdeksana vuonna peräkkäin olen avausosuuden juossut vaihtelevin tuloksin ja joka kerta sitä kuvittelee löytävänsä oikean hajontaletkan, jonka avulla voisi kärkisijoilla vaihtoon tulla. Ei olla vielä tultu, vaikka lähellä se oli Jämi-Jukolassa, mutta taas lähdetään hämärään metsään yrittämään.

Avausosuudella moni muukin suksisankari yrittää onneansa, mutta Oskar Svärd taitaa olla ainoa joka oikeasti osaa hiihtäjistä suunnistaa ja onkin monesti tullut hyvillä sijoilla vaihtoon avauksesta. Hiihtäjän tunnistaa Jukolassa siitä, että siellä yritetään kavereilta kysellä rastikoodeja minkä ehditään ja sen avulla löytää oikealle lipulle. Monesti myös kartta on rullalla ja yritetään juoksemalla paikata tehtyjä virheitä, usein huonoin tuloksin.

Viime vuoden Jukolassa satuimme Niklas Collianderin ja Janne Monosen kanssa samaan letkaan juoksemaan ja sekös kanssamatkustajia ärsytti. Sieltä tuli letkasta meille toivomus: "olkaa nyt perkele välillä hiljaa".

Blogisti Kari Varis

kari_varisMaajoukkueeseen läpimurtoa tekevä hiihtäjä Kari Varis. Kari on hakenut kestävyyttä aiemmin myös Keski-Euroopan maratonhiihdoista.


ulvang banneri