Kenya News: Iten – vastakohtien juoksukylä

Monet kenialaiset huippujuoksijat asuvat tai ovat siirtyneet viime vuosina asumaan Iteniin, pieneen Länsi-Kenian vuoristokylään. Millaisissa oloissa täällä sitten eletään ja harjoitellaan?

itenin rata 1Itenin rata. Kuva: Tero KnuutilaMonet kenialaiset huippujuoksijat asuvat tai ovat siirtyneet viime vuosina asumaan Iteniin, pieneen Länsi-Kenian vuoristokylään. Iten sijaitsee 2350-2400 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja sitä pidetään tällä hetkellä optimaalisena korkeutena kestävyysjuoksuharjoitteluun. Täällä harjoittelee vuosittain myös sadoittain kestävyysurheilijoita ympäri maailmaa. Iteniin on muuttanut myös asumaan satoja lähiseuduilta kotoisin olevia juoksijaksi haluavia nuoria. Nämä nuoret miehet ja naiset näkevät juoksemisen tieksi pois köyhyydestä. He haluavat tulla huippujuoksijoiksi, tienata rahaa, edustaa maataan arvokisoissa, sekä isoissa maantiekisoissa ja maratoneilla ympäri maailmaa.

Millaisissa oloissa täällä sitten eletään ja harjoitellaan? Itenin alueella on muutamia hienoja harjoituskeskuksia, joissa useimmat tänne tulevat länsimaalaiset urheilijat asuvat ja harjoittelevat. Näistä paikoista löytyvät hyvät kuntosalit, hierojat, urheilijoille suunnitellut luomuruuat, uima-allas, jne. Kaikki on suunniteltu palvelemaan keskittymistä harjoitteluun huippu-olosuhteissa. Brittien vuoden 2012 omiin koti-olympialaisiin valmistautuva keski- ja pitkienmatkojen kestävyysjuoksujen maajoukkue, on valinnut yhden näistä Itenin harjoituskeskuksista korkeanpaikan keskuksekseen. Briteillä oli jo noin neljä vuotta sitten tarkka valintaprosessi, jolloin heidän päävalmentajansa kiersi maailman eri korkeanpaikan harjoituskeskuksia läpi, tavaten niiden johtoa, tutustuen harjoituspaikkoihin ja olosuhteisiin, nukkuen urheilijoille tarkoitetuissa sängyissä ja syöden harjoituskeskusten ruokaa. Nyt britit ovat maajoukkueena jo kolmatta talvea tässä harjoituskeskuksessa Itenissä valmistautumassa Lontoon Olympialaisiin.

britit itenin radallaBritit Itenin radalla. Kuva: Tero KnuutilaSamaan aikaan vain satojen metrien päässä briteistä, nuoret kenialaiset keskittyvät omaan juoksuelämäänsä. He eivät kuitenkaan asu hienoissa harjoituskeskuksissa, vaan pienissä vuokrahuoneissa, joiden koko on noin 10 neliömetriä. Nämä vuokrahuoneet ovat vieri vieressä toisiaan, ja yhdessä huoneessa asuu 1-2 urheilijaa. Huoneesta löytyy sänky, tuoli tai pieni sohva, pieni pöytä, radio (joillain jopa pieni tv), sekä yhdestä nurkasta hiilipata ruuanlaittoa varten. Huoneiden seinillä ja lattioilla vilistää torakoita. Noin kaksikymmentä huonetta jakaa yhteisen ulkovessan, pimeän haisevan kopin, joka on täynnä kärpäsiä ja jossa on vain reikä lattiassa. Vessakopin vierestä löytyy toinen koppi peseytymistä varten, jonne kylmä sadevesi viedään ulkoa saavilla.

chai teeta treenin jalkeenChai-teetä treenin jälkeen. Kuva: Tero KnuutilaKaikki näyttävät tekevän oman ruokansa omalla hiilipadallaan. Toiset tekevät ruuan huoneen edustalla ulkona, toiset sisällä huoneessaan, sankan savun haistaa hyvin kulkiessa toisten huoneiden ohitse. Yleisimpiä perusruokia kaikille ovat ugali, eli perinteinen maissijauhosta tehty tökötti, jonka kanssa syödään kenialaisia vihreitä kasviksia, sukumaa ja managua, mutta myös tomaattia ja sipulia. Myös kananmunia ja leipää syödään suhteellisen paljon, mutta niihin ei ole joka päivä varaa. Sen sijaan kenialainen maitotee, chai, kuuluu oikeastaan aina aamuharjoituksen jälkeiseen aikaan. Näillä juoksijoilla ei ole varaa lihaan tai kalaan, jos he haluavat hieman vaihtelua, voivat he joskus käydä läheisessä paikalliskuppilassa syömässä muutaman chapatin tai mandasin, nämä ovat perinteisiä kenialaisia vehnäleivonnaisia.

Päivä- ja viikkorytmi ovat aika pitkälti vakioita. Yleensä päivän ensimmäiseen harjoitukseen lähdetään suoraan sängystä, noin kuuden aikaan. Herätyskellona toimivat pihalla kiekuvat kukot, mutta varmuudeksi myös Nokian halvimman puhelinmallin herätys. Monet toki heräävät automaattisesti jo ennen kuutta kun on vielä hämärää, koska tämä tuntuu olevan jollain tavalla sisäänrakennettu aikataulu. Poikkeuksena ovat kovat sadeaamut, jolloin peltikaton kova ropina antaa luvan torkkua sängyssä hieman pidempään ja odotella märkien savisten teiden hieman kuivuvan.

Ulkona kokoonnutaan oman treeniryhmän kanssa yhteen porukkaan. Hiljalleen lähdetään liikkeelle. Juostava reitti ja tie määrittyvät päivän harjoituksen ja kelin mukaan. Yhdessä ryhmässä on yleisimmin 10-30 henkilöä. Aamun harjoituksesta palaillaan takaisin puoli kahdeksan aikoihin. Porukka jää venyttelemään Itenin päätien varteen ja vaihtamaan kuulumisia ja tuntemuksia. Puheenaiheina ovat usein omat tulevat kisat Eldoretin alueella tai muualla Läntisessä Keniassa, sekä maailman suurten maratonien ja muiden juoksujen tulokset ja ennakkospekulaatiot. Kaikki tietävät parhaat kenialaisjuoksijat nimeltä ja näöltä, sekä heidän tarinansa. Monet tuntuvat myös tietävän hyvin heidän nykykuntonsa, ja hurjia huhuja seuraavan suuren kaupunkimaratonin tilatusta vauhdinpidosta liikkuu aina. Se ei sinällään ole ihme, sillä näkeehän näitä jo tiensä näistä samoista olosuhteista huipulle raivanneita juoksijoita jatkuvasti aamulenkillä vastaan tulemassa (kuten tämän aamun lenkillä maratonin MM-voittaja Edna Kiplagat yhdessä valmentaja miehensä Gilbertin kanssa), tai kuten nytkin tuossa toisella puolella tietä Masain siskokset (heistä Linet Masai 10 000m MM-voittaja) venyttelemässä oman lenkkinsä jäljiltä. Myös osa huipuista juoksee harjoituksensa isoissa porukoissa, kuten esim. Wilson Kipsang (maraton 2011 Frankfurtissa 2.03.42), mutta osa taas suosii pieniä, vain muutaman juoksijan ryhmiä, kuten Mary Keitany (2011 mm. 1/2-maratonin ME), joka juoksee harjoituksensa yleensä vain omien vauhdinpitäjiensä kanssa.

Yhtenä yhä yleistyvänä trendinä näyttää olevan, että yhä useammat naiset harjoittelevat yhdessä miesten kanssa. Eivät välttämättä mukana suurissa miesporukoissa, mutta siten, että heillä on yksi-kaksi miestä pitämässä vauhtia eri harjoituksissa. Monilla parhaimmilla naisjuoksijoilla on jo pidempään ollut omat miesjäniksensä pitkille kovavauhtisille lenkeille, ja toiset kovia rataharjoituksia varten. Vaikuttaa siltä, että ainakin paikallisissa naisten kisoissa menestyminen on vielä hieman helpompaa, kun kilpailua ei ole aivan niin paljoa kuin miehissä, ja siksi myös jotkut miesjuoksijat ovat liittoutuneet lupaavien naisjuoksijoiden kanssa, ja näin he yhdessä työskentelevät palkintorahojen toivossa.

Yleisintä lukemista näillä huipulle pyrkivillä kenialaisjuoksijoilla näyttävät olevan kenialaiset juoksulehdet, kirja Paul Tergatista, sekä raamattu. Tämän lukemisen kauttakin välittyy usko siihen, että myös itse tulee joku päivä menestymään. Menestyminen perustuu uskoon ja omaan asenteeseen harjoittelua kohtaan. Useimmilla on myös vahva usko, että Jumala auttaa heitä menestymään ja näin tuomaan taloudellisen turvan heille ja heidän perheillensä.

tav keittionurkkausTavallinen keittiönurkkaus. Kuva: Tero KnuutilaUseimmat heistä ovat kotoisin maaseudun kylistä, joissa he ovat kasvaneet yhdessä ainakin seitsemän-kahdeksan sisaruksen kanssa. Lapsena heillä ei ollut ikinä kenkiä, siksikin nyt lahjaksi saadut käytetyt lenkkarit ovat yksi tärkeimmistä silmäteristä. Kun he vertaavat niitä kotioloja, joista he alkujaan tulevat, tuntuu tämä nykyinen oma Itenissä asuminen aika hyvälle. On myös hienoa ja todella innostavaa olla täällä muiden samanlaisten juoksijoiden ympäröimänä. Silti, tämä on vain yksi vaihe elämässä ennen sitä suurta menestystä, jonka eteen tehdään töitä joka päivä. Menestyksen tultua halutaan silti jäädä asumaan tälle alueelle, mutta nyt omalla maatilkulla ja omassa talossa. Siskoille ja veljille halutaan myös antaa mahdollisuus parempaan elämään, joko käydä enemmän kouluja kuin mihin itsellä oli aikoinaan mahdollisuus, tai auttaa heitä myös menestymään juoksijana. Raha vuokran maksamiseen ja elämiseen on tiukassa. Useimmat näistä nuorista tulevat toimeen vähemmällä kuin yhdellä eurolla päivässä. Yhden huoneen vuokra on noin 10-15 euroa kuussa, se on suurin yksittäinen kuluerä. Ruuanlaittoon tarvittaviin hiiliin menee rahaa 3-5 euroa kuussa. Loppurahalla ostetaan pääasiassa ruokaa, mutta välillä myös puheaikaa puhelinliittymään. Toisinaan on myös tarve matkustaa paikallisbussilla joko kotiseudulle tai juoksukisoihin, sekä maksaa kisojen osallistumismaksuja. Kisamaksut ovat onneksi varsin maltillisia, usein euron-kahden luokkaa. Kovaa harjoittelevat kaipaavat välillä myös hierontaa, mutta he hierovat vuorotellen toinen toisiaan.

Rahaa nämä nuoret juoksijat saavat joko pienillä hanttihommilla, tekemällä esim. joitain metsä- tai maatöitä, työskentelemällä ravintoloissa tai kuppiloissa tai muuta vastaavaa. Kisoissa palkintoja saavat yleensä 10 ensimäistä, mutta palkintorahoille pääsee vain harva, sillä usein starttaajia yhteen lähtöön on jopa 300-500 juoksijaa ja taso on todella kova. Monet näistä juoksijoista koittavatkin löytää itsellensä apua, sponsoria, joka auttaisi vuokran maksussa, antaisi ruokaa ja käytettyjä lenkkareita, ja auttaisi maksamaan kisareissuja.

Juoksuradalla tai lenkillä nämä nuoret eivät kuitenkaan apua pyydä. Tiistaiaamuna klo 8 Itenin hiekkarata, vuonna 1952 rakennettu Kamariny Stadium, on täynnä juoksijoita. Ja koko aika heitä saapuu sinne lisää. Kun toiset ryhmät jo lopettelevat, astuu radalle uusia ryhmiä. Parhaimmillaan radalla on yli 150 juoksijaa yhtä aikaa. Tänään seuraan erityisesti yhden ryhmän harjoitusta, heillä on ohjelmassa vetoharjoitus jossa juostaan vuoronperään aina 400m ja 200m, palautuksena kaikissa väleissä 100m hissuttelua. Heillä on tarkoitus hakea hieman vauhtituntumaa lähellä olevia maastokisoja varten. Neljäsataset menevät keskimäärin 63 sekuntiin ja kakssataset 29-30 sekuntiin. Kaikki ryhmästä eivät kuitenkaan selviä harjoitusta edes puoleen väliin asti, ja vain muutamat vetävät koko suunnitellun harjoituksen lävitse. Rata on tänä aamuna hieman hidas viimeöisen rankan sateen jäljiltä, mutta pikkuhiljaa siihen muodostuu yksi kuivempi ja kovempi ura jota sadat juoksijat kiertävät.

Lähes kaikki kenialaiset ovat tehneet rataharjoituksensa jo kello kymmeneen mennessä ja ovat jo kotonaan teetä juomassa ja vaatteitaan pesemässä, kun brittien olympiaryhmä saapuu radalle. He harjoittelevat myös ryhmässä, mutta joukkueen kaikkein suurimpia tähtiä ei vielä Keniassa ole. Paula Radcliffe ja Mo Farah ovat kyllä pian liittymässä harjoitusleirille, mutta nyt tunnetuin nimi lienee 1500 metrin juoksija Andy Baddeley. Koordinaatioharjoitusten jälkeen britit aloittavat oman vetotreeninsä, ohjelmassa on 10x400m puolentoista minuutin palautuksella. Kolme valmentajaa on kentällä koko aika antamassa ohjeita juoksijoille. Tämä taitaa olla ensimmäisiä rataharjoituksia briteille täällä tänä kautena ja vauhdit ovat vielä melko maltillisia, keskiarvoksi tulee noin 67 sekuntia.

Rataharjoituksen jälkeen britit suuntaavat takaisin harjoituskeskukseensa nauttimaan proteiinijuomaa sekä luomulounasta, ja lepäilemään kirkasvetisen uima-altaan äärellä kahvikupposen kera. Iten on vastakohtien juoksukylä, jossa on mm. hienoja harjoituskeskuksia, jo menestyneiden kenialaisjuoksijoiden hienoja taloja, sekä köyhien juoksijoiden pieniä vuokraluukkuja. Kaikki urheilijat kansallisuudesta riippumatta kuitenkin juoksevat täällä samoja hiekkateitä; kukkuloiden, metsien ja savimajojen keskellä, ja hengittävät samaa raikasta vuoristoilmaa tavoitteenansa menestyä kotimaansa ja maailman juoksuradoilla ja maanteillä.

-Tero Knuutila

Jutun kirjoittaja viettää suurimman osan vuodesta Keniassa. Hän on vieraillut ja asunut monien kenialaisjuoksijoiden kodeissa, harjoituskämpillä, mutta myös hienommissa treenikeskuksissa. Näissä hän on asunut, syönyt, nukkunut ja harjoitellut yhdessä monien viikkojen ajan eri urheilijoiden, niin kenialaisten kuin eurooppalaisten, amerikkalaisten, kuin australialaisten ja uusi-seelantilaisten kanssa.

Itenin rata 2Itenin rata. Kuva: Tero Knuutila.

{jcomments on}

Kenya News

tero ja simo
Simo Wannaksen ja Tero Knuutilan kuulumisia juoksijan paratiisista Keniasta.

inov 8 alapanoraama