Koutaniemi: Fair play – Reilu peli

{jcomments on}MikkokoutaniemiKHiihdossa on yhtälailla säännöt, kuin muissakin lajeissa. Hiihdossa tuomarit eli TD:t (tekniset delegaatit) eivät ole aivan niin suuressa ja näkyvässä roolissa katsojien silmiin kuin vaikkapa jalkapallossa.

MikkokoutaniemiKKuva Keuruun SM-hiihdoista. Kuva: www.mikkokoutaniemi.comHiihdossa on yhtälailla säännöt, kuin muissakin lajeissa. Hiihdossa tuomarit eli TD:t (tekniset delegaatit) eivät ole aivan niin suuressa ja näkyvässä roolissa katsojien silmiin kuin vaikkapa jalkapallossa. Hiihtokilpailun aikana ei tarvitse kuunnella samanlaista suunsoittoa, mitä jalkapallotuomari on esimerkiksi Suomessa tottunut kuulemaan. Ovatko TD:t niin paljon parempia omassa lajissaan? Mielestäni eivät ole. Suomessa koulutetaan TD:itä ja heitä on menestyksekkäästi nähty myös maailmalla. Muutamina esimerkkeinä Jussi Prykäri ja Niklas Turku.

Kotimaan kilpailuissa ja Scandinavia Cupissa, joissa itse pääasiassa kilpailen, on välillä nähtävissä todella heikkoa toimintaa. Mielestäni tuomarin pitää olla jämäkkä tyyppi, joka uskaltaa tehdä ratkaisuja. Tuomarithan ovat siellä nimenomaan oikeutta jakamassa, eiivätkä mielistelemässä.

Suurimpana ongelmana TD:n työssä on tullut varmasti perinteisen hiihdon hiihtotavan valvominen. Hiihtäjät pyrkivät aina kiertämään ladun mahdollisimman nopeasti. Tämä tarkoittaa sitä, että välillä hiihdetään latu-uran vieressä, jossa jossain tapauksissa on liukkaampi keli. Sisäkurvista hiihdetään aina mahdollisuuden mukaan, jotta matka olisi mahdollisimman lyhyt. Säännöt sallivat latu-uran vieressä hiihtämisen ja mutkissa, joissa ei ole latua saa tehdä askelkäännöksen. Niissä mutkissa, joihin latu on ajettu, askelkäännöstä ei saa tehdä. Toinen asia on jatkuva latujen vaihto, jota tehdään luistelupotkujen hakemiseksi.

Kerrottakoon yksi esimerkki viime syksyn Oloksen Tykkikisoista. Matkana oli sprintti perinteisellä. Kilpailussa oli varauduttu hyvin valvomaan hiihtotapaa ja hiihtotapavalvojat olivat paikalla kameroineen. Itse olin tuolloin katsojan roolissa erään "ei niin kovan penkkipunnertajan ja Hevoskuurin blogikollegan" kanssa. Näimme tuossa perinteisen sprintissä melkein yhtä paljon luistelua, kun seuraavan päivän vapaan kisassa. Karsinnasta oli esitetty hylättäväksi toistakymmentä kaveria. Hylkäyksiä tuli kuitenkin nolla kappaletta.

Viron Scandinavia Cupissa oli puolestaan lähettäjänä kaveri, joka ei ampunut yhtään varaslähtöä takaisin. Viivalla sai liikkua tai lähteä ennen paukkua, koskaan ei ammuttu takaisin. Tätä osa urheilijoista alkoi tietysti hyödyntämään. Kevään SM-kilpailuissa sprintin karsinnassa mentiin askelkäännöstä heti ensimmäisestä mutkasta, johon oli ladut ajettu ja latuja vaihdettiin luistelupotkujen hakemiseksi. Lähdin itse numerolla 15 matkaan ja näin ehkä kaksi kaveria hiihtämässä sen mutkan puhtaasti. Menin itsekin kuten 12 muuta, eikä ketään hylätty.

Sama meininki jatkui kilpailun loppuun asti. Tuloksissa yksi hylätty.

Viestissä aloitusosuudella puolenkymmentä kaveria oikaisi nousussa yli havutusten luistelu-uraa, joka oli sisäkurvissa ja paransivat sijoituksia. Stadionilla yksi kotijoukkueen hiihtäjä poikkesi reitiltä, eikä tullut samaa reittiä takasin. Hylsyjä nolla kappaletta. 50km perinteisen kisaan oli taas hiihtotapavalvojille laitettu kamerat kouraan. Tuloksena 0 hylättyä.

Tässä muutamia esimerkkejä. Lähes aina kovimmat urheilijat pärjäävät kaikesta huolimatta, mutta kun säännöt ja niiden "valvojat" ovat olemassa, toivoisin ryhdikästä linjaa. Joku kerta voisi hylätä vaikka 20 urheilijaa, mikäli he rikkovat sääntöjä. jotta urheilijat oppisivat kunnioittamaan niitä. Toki hylkäys ei ole aina oikea ratkaisu. Esimerkiksi mainitsemani kotijoukkue, joka luultavammin hiihti vahingossa oikoreittiä, ei hyötynyt tilanteesta varmasti yhtään. Näissä tilanteissa olisikin kohtuutonta hylätä koko joukkue.

Muistatko sinä tilannetta, jossa sääntöjä olisi voitu noudattaa tai valvoa paremmin?

Reilua meininkiä toivoittaa Mikko!

martvilla

Blogisti Mikko Koutaniemi

Mikko KoutaniemiVuokatti Ski Team Kainuuta edustava hiihtäjä Mikko Koutaniemi oli mukana viime talvena B-maajoukkueessa, kiertäen muun muassa Scandinavia Cupia ja muutaman Maailman Cupin, mutta parhaat suoritukset nähtiin kotimaan laduilla. Matkojen suhteen kaikkiruokainen hiihtäjä menestyi viime talvena parhaiten pitkien matkojen kisoissa. Imatran SM-kilpailuista tuliaisena oli pronssimitali kuninkuusmatkalta 50km perinteiseltä.

inov 8 alapanoraama