Koutaniemi: Plan B

Kuva: www.mikkokoutaniemi.com

Kuva: www.mikkokoutaniemi.com

Nonni! kisakausi avattu ja melkein voisi sanoa, että myös päätetty. Oloksella karsittiin 16.-18.11 Jällivaaran maailman cupiin joukkuetta lauantaina 10km perinteisellä ja sunnuntaina 15km vapaan kilpailussa.

Tarjolla oli sunnuntaina neljälle nopeimmalla suomalaiselle paikka aurinkoon ja muutamalle perinteisen kisan onnistujalle viestimiehen paikka.

Oma kilpailukausi lähti alavireisesti käyntiin Vuokatissa (27.-28.10) perinteisen sprintillä. Karsinnassa olin vielä täysin unessa. Sijoitus oli 30. Olin siis viimeinen jatkoonpääsijä. Erässä hiihto oli hieman parempaa, mutta jatkoon ei ollut mitään asiaa. Huono suoritus ei juurikaan harmittanut, olinhan tullut vain kolme päivää aiemmin kolmen viikon Italian leiriltä. Palautuminen ei siis ollut vielä kunnossa. Sunnuntain viestistä pystyin jo suoriutumaan kunnialla ja pitämään Vuokatin värit kilpailussa mukana. Tulimme 7 miehen porukassa vaihtoon. Hiihdosta huomasi kuitenkin vielä, että kaikkea ei koneesta saa irti. Lopussa kun ratkottiin osuuden herruutta, olin vielä statistin roolissa.

Seuraavat pari viikkoa sisälsi kevyttä treeniä ja lihashuoltoa. Suomen Cupin toinen osakilpailu oli kotikisat Rovaniemellä 10.-11.11. Sprintti vapaalla irtosi jo paremmin, mutta juniorimainen höntyily alkuvauhdin kanssa aiheutti totaalisen tummumisen loppuun. Erässä olin jälleen alkupuoliskolla hyvissä asemissa, mutta lopussa ei ollut riittävästi paukkuja ja hiihdot päättyivät alkueriin. Sunnuntain 10km perinteisen kilpailu menikin sitten totaalisesti perseelleen. Meno oli löysää, kroppa ei sietänyt yhtään happoja ja vauhti muistutti lenkkeilyä. Hyviä kyytejä olisi ollut tarjolla, koukut olivat vaan niin tylsät, ettei tarttunut mihinkään kiinni. Sijoitukseksi tuli 60! En muista ihan hetkeen olleeni noin kaukana kotimaan kisoissa vaikka olisin hiihtänyt kuinka huonosti.

Kilpailujen jälkeen suuntasin Leville harjoittelemaan kohti Olosta. Emme tehneet valmentajani Reijo Jylhän kanssa mitään paniikkiratkaisuja viikon aikana. Ajattelimme, että huonoja kisoja tulee vain silloin tällöin.

Keskiviikkona tein yhden kovemman harjoituksen juoksemalla. Tarkoituksena oli saada kropalle erilaista ärsykettä ja herätellä lihaksia. Torstaina tulikin lenkillä ensimmäistä kertaa moneen viikkoon menohaluja. Sain fiiliksen säilytettyä kohtuullisesti lauantain perinteisen kilpailuun asti. Hiihto oli kohtuullisen pirteää, mutta loppuun ei saanut vieläkään puristettua kroppaa riittävän ahtaalle, jotta menestyminen olisi ollut toivottua. Tuloksena 35. sija. Reipas minuutti kärkeen. Tämä riitti suomalaisten joukossa 10. parhaaseen sijoitukseen - alle sekunti Heikkiselle ja Similälle jääneenä.

olosryhmaKuva: Raija Närhi

Sunnuntaille odotin koneen auenneen ja tuloksen paranevan sen myötä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hiihdosta puuttui kokonaan terävyys, joka näkyi rajusti liukkaalla kelillä hiihdettäessä. Tein myös virheen suksen valinnassa. Testasin sukset verryttelyladulla, koska kisalatu oli suljettu. Verryttelylatu ei ollut läheskään niin liippaantunut, kun kisalatu ja valitsemani suksipari oli kyllä liukas, mutta todella levoton hiihtää. Meno oli vähän kuin Bambilla liukkaalla jäällä. Jouduin jännittämään jalkoja kokoajan, enkä pystynyt edes kunnolla potkaisemaan suksella. Laitoin myös sukseen NIS spacerit, joka parantavat suksen herkkyyttä hiihdettäessä, mutta tekee suksesta samalla vaikeamman hiihtää. Todella amatöörimäinen virhe. Sijoituksena karmea 85.

Nyt on sitten ovi kiinni jonkun aikaa maajoukkueympyröihin. Jällivaarassa ja Rukalla hiihtävät aivan muut kun allekirjoittanut. Pettymys on kyllä todella kova!

Ajatuksena oli tällä kaudella muuttaa harjoittelua, siten että pääsen alkukauden Maailman Cup kilpailuihin ilman erityisempiä herkistelyä ja tarkoituksena oli olla kunnossa vasta Rukan aikoihin. Yleensä olen suoriutunut ensimmäisistä karsinnoista hyvin ja sen jälkeen taso on notkahtanut. Tätä monttua on nyt koitettu välttää. Toisaalta nyt se monttu olisi voinut vaikka tullakin, kun ei ole kilpailuita missä pääsee hiihtämään.

Ihan näin mollivoittoiset ajatukset eivät saa vielä tässä vaiheessa kautta olla mielessä, vaikka kilpailut sujuivatkin huonosti. Tein sunnuntaina nopean ratkaisun ja lähdin Ylläkselle leirille. Sieltä siirryin tiistaina Leville. Tarkoituksena on päästä hiihtämään paremmissa olosuhteissa. Jäinen ja lyhyt lenkki latu kuormittaa lihaksistoa entisestään. Vaikka kauden alku meni osaltani plörinäksi, on muistettava että kausi on pitkä ja kisoja riittää. Viime päivinä meno onkin ollut hyvää ja kadoksissa ollut kunto on alkanut löytyä. Hyvä fiilis treeneissä on auttanut myös henkiselle puolelle. Tänä viikonloppuna olisi ollut vielä tarkkailukilpailu Rukaa varten Rovaniemellä, mutta en uskonut mahdollisuuksiini päästä joukkueeseen, vaikka olisin hiihtänyt miten. Päätin siis keskittyä harjoitteluun.

Jatkoa ajatellen olen suunnitellut lähteväni joulukuun 16. päivä Italiassa hiihdettävään La Sgambedaan. Pitkänmatkan kisa on minulla yleensä vaikuttanut positiivisesti kulkemiseen. Kisa hiihdetään Livignossa ja matka on 42km vapaalla. Samalla pääsen myös mittaamaan oman vauhtini Maraton matkojen huippuja vastaan. Matkustan Italiaan jo 10.12, koska kilpailu hiihdetään 1800m merenpinnan yläpuolella. Pääsen näin myös takaisin yhteen lempileiripaikkaani!

mikko2711Kuva: www.mikkokoutaniemi.com

martvilla

Blogisti Mikko Koutaniemi

Mikko KoutaniemiVuokatti Ski Team Kainuuta edustava hiihtäjä Mikko Koutaniemi oli mukana viime talvena B-maajoukkueessa, kiertäen muun muassa Scandinavia Cupia ja muutaman Maailman Cupin, mutta parhaat suoritukset nähtiin kotimaan laduilla. Matkojen suhteen kaikkiruokainen hiihtäjä menestyi viime talvena parhaiten pitkien matkojen kisoissa. Imatran SM-kilpailuista tuliaisena oli pronssimitali kuninkuusmatkalta 50km perinteiseltä.

inov 8 alapanoraama