Koutaniemi: Artisti maksaa

Mikko Koutaniemi vauhdissa Imatran 50 km:n SM-kilpailuissa. Kuva: Hevoskuuri.fi

Mikko Koutaniemi vauhdissa Imatran 50 km:n SM-kilpailuissa. Kuva: Hevoskuuri.fi

Mikko Koutaniemi kertoo uudessa blogissaan ajatuksia maajoukkuetoiminnasta ja sen kehittämisestä. Monille urheilijoille harjoittelu on intohimo, mutta vielä tärkeämpi syy urheilijuuteen on kilpailut. Tällä kaudella kuitenkin esimerkiksi Kanadan Canmoren ja Quebecin maailmancupissa ja Tour de Skillä suomalaisjoukkueet hiihtivät vajaamiehityksellä. Paikkoja olisi siis ollut käytettävissä enemmänkin, mutta urheilijoita ei mukana syystä tai toisesta ollut. Maajoukkueen "haastajaksi" pääsee leireilemään maksamalla omat kustannukset, mutta kilpailemisen suhteen tilanne on toinen.

Koutaniemi: Artisti maksaa

Monet urheilijat rakastavat harjoittelua, mutta vielä useammat kilpailuja. Huippu-urheilija tykkää voittamisesta, hän haluaa olla yleensä paras, ryhtyipä hän sitten pelaamaan Aliasta tai pöytä-Stigaa. Tällä kaudella katsellessani Kanadan maailmancupeja ja Tour de Skitä, kisat eivät olleet aivan niin mielenkiintoiset näin sinivalkoisesta perspektiivistä kuin yleensä, vaikka naishiihtäjämme menestyivät aivan loistavasti! Syy tähän mielenkiinnon laskemiseen oli pienet joukkueet etenkin miehissä. Suurin osa maailmancupia kiertävästä porukasta oli leireilemässä Livignossa, eivätkä olleet edes halukkaita osallistumaan Kanadan maailmancupiin. Näin teki myös monet muut hiihtohuiput, kuten Hellner, Kalla ja Northug. Silti esimerkiksi Canmoressa hiihti skiathlon kilpailussa 7 norjalaista miestä eli täysi miehitys, Suomella mukana 0. Tourilla miehissä oli alkuun 3 miestä, josta Heikkinen jätti tourin suunnitellusti kesken ja Niskanen keskeytti sairastuttuaan. Näin ollen miesten kisassa oli mukana ainoastaan Lari Lehtonen. Jauhojärvi jätti tourin väliin ymmärrettävästi isänsä menehdyttyä juuri ennen tourneen alkua.

Ymmärrän osittain tiukan taloustilanteen, mutta en aivan täysin ymmärrä sitä linjaa, että kisoihin halutaan lähettää ainoastaan hiihtäjät, jotka voivat päävalmentajan mielestä päästä 25 parhaan joukkoon. Otetaan esimerkiksi Kanadan maailmancup. Valmentajat valitsevat vaikkapa nimet: Heikkinen, Jauhojärvi, Lehtonen ja Niskanen hiihtämään normaalimatkoja. Naisiin Kyllönen, Lähteenmäki, Sarasoja-Lilja, Roponen ja Niskanen. Sprinttiin Jylhä, Strandvall, Pentsinen, ja Malvalehto. Näistä vain 5 urheilijaa lähti Kanadaan.
Keneltä olisi ollut pois jos olisi ilmoitettu, että seuraavat hiihtäjät Varis, Simula, Similä, Paakkonen, Lassila, Häkämies, Mikkonen ja Colliander voivat lähteä Kanadaan mikäli maksavat itse matkansa, huoltomiehet, majoitukset ym. kustannukset? Toki Kanada on varmasti kallein mahdollinen kisa käydä. Vastaavia kisoja löytyy muualtakin, esimerkiksi Norjassa hiihti viime vuonna Kollenin 50km Lehtonen ja Jauhojärvi, paikkoja olisi ollut 5. Päävalmentajaa ei ehkä lämmitä se, että joku olisi hiihtänyt tuolla sijalle 30. mutta hiihtäjää itseään se olisi saattanut lämmittää paljonkin. Lisäksi se olisi tuonut yhden maapaikan tälle kaudelle. Hyvässä kunnossa oleva urheilija on varmasti valmis satsaamaan itse taloudellisesti. Sen sijaan hän joutuu tyytymään katsomaan kisat kotisohvalta ja kuuntelemaan lohduttomia "oisit hiihtänyt kovempaa" -fraaseja.

Pointtini on tämä: voisiko lähtökohta olla se, että jokaisessa maailmancupissa hiihtäisi täydet joukkueet ja maapaikkoja pyrittäisiin kasvattamaan. Uskon, että isommasta porukasta olisi monenlaista hyötyä. Jollekin urheilijalla voisi sattua ns. "pöljä-päivä" kun yrittäjiä olisi enemmän. Huollossa olisi isompi porukka, jolloin esimerkiksi testaus helpottuisi. Huonosta rahatilanteesta johtuen päävalmentaja voisi edelleen valita nämä urheilijat, joiden ei tarvitse maksaa itse, mutta joukkuetta voitaisiin täydentää "artisti maksaa" -periaatteella. Maajoukkueeseen kuitenkin pääsee haastajaksi maksamalla 3000-4000€ eli aikalailla oman leirityksensä. Toki pitää tulla valituksi haastajaryhmään. Harjoittelemaan siis pääsee rahalla - kilpailemaan ei! Tietenkin on todennäköistä, että "artisti maksaa" –kilpailemiseen on olemassa joku hallituksen päätös, joka estää toiminnan.

Samalla periaatteella voisi tehdä esimerkiksi isomman B- tai C -maajoukkueen. Joku varmasti ajattelee, että ei ole riittävän paljon hyviä hiihtäjä. Ei varmasti olekaan, eikä tule, jos pelkästään huippuihin satsaaminen ei lopu. En tarkoita myöskään sitä, että rahat tulisi ottaa eliitiltä pois. Tärkeää olisi mahdollistaa kattava leiritys motivoituneessa ympäristössä ja kovien kilpakumppanien kanssa, mahdollisimman suurelle joukolle urheilijoita. Urheilijalle maajoukkuestatus voi olla todella tärkeä. Oli se sitten vaikka d-maajoukkuestatus. Sillä saa luultavammin helpommin suksisopimuksen tai jonkun uuden sponsorin, kuin sillä että kertoo jollekin yritykselle, että "kävinpä Karpan kanssa Italiassa". Ryhmällä tulisi tietenkin olla valmentaja, hieroja ja suksihuoltaja, joiden palkka maksettaisiin sitten urheilijoiden pussista tai urheilijan mahdollisen yhteistyökumppanin pussista. Tällä kuitenkin voitaisiin tarjota kaikille mahdollisuus päästä ohjelmoituun ja valvottuun harjoitusympäristöön, ja ennen kaikkea sisäpiiriin. Näissä sisäpiireissä kuulet sellaisista asioista jotka eivät ole kaikille julkista tietoa. mm. valintaperusteista tiettyihin kilpailuihin.

Suomella on tällä kaudella quotassa naisissa normimatkoille 5 paikkaa ja sprinttiin 6. Miehissä vastaavat luvut on 4 ja 6. Quotaa saa kasvatettua siten, että riittävän moni urheilija hiihtää kauden aikana maailman cupin pisteille. Maksimimäärä on 6 paikkaa, johon tarvitsee 9 eri hiihtäjän päästä pisteille. Lisäpaikkoja saa mm. maailmancupin finaaleihin ja seuraavan kauden ensimmäiselle jaksolle voittamalla Scandinavia-cupin kokonaiskilpailun. Maailmancupin kokonaisvoittajat saavat myös oman paikkansa seuraavalle kaudelle. Tavoitteeksi voisi asettaa naisille 6+6 ja miehille vähintään 5+6, mikä vaatisi kuuden eri hiihtäjän pisteille hiihtämistä distance matkoilla. Scandinavia-cupin taso on tällä hetkillä esimerkiksi miehissä sitä luokkaa, että cupin voittaminen ei onnistuisi keneltäkään Suomen mieheltä. Yksittäisen osakilpailun ehkä. Tästä esimerkkinä Finn Haagen Krogh, joka pääsi toissa keväänä omalla Scandinavia-cupin paikallaan Faluniin mukaan maailmancupiin ja voitti saman tien osakilpailun. Krogh voitti myös yhden Tour de Skin osakilpailun. Myös Östersundin Scandinavia-cupin voittaja Martin Jonsrud Sundby on voittanut tällä kaudella maailmancupin osakilpailun. Tämä kertoo Scandinavia-cupin tasosta etenkin miesten puolella.

KarimVaris koutaniemiblogiKuvassa La Clusaz:ssa somen maajoukkueessa ollut Karim Varis.

martvilla



Blogisti Mikko Koutaniemi

Mikko KoutaniemiVuokatti Ski Team Kainuuta edustava hiihtäjä Mikko Koutaniemi oli mukana viime talvena B-maajoukkueessa, kiertäen muun muassa Scandinavia Cupia ja muutaman Maailman Cupin, mutta parhaat suoritukset nähtiin kotimaan laduilla. Matkojen suhteen kaikkiruokainen hiihtäjä menestyi viime talvena parhaiten pitkien matkojen kisoissa. Imatran SM-kilpailuista tuliaisena oli pronssimitali kuninkuusmatkalta 50km perinteiseltä.

inov 8 alapanoraama