Sundstedt: CykelVasan

{jcomments on}Kahdeksan vuotta sitten hiihdin Vasaloppetin. Aikaisin aamulla lähdimme bussikyydillä lähtöpaikalle Säleniin. Muistan kuinka matelimme eteenpäin bussijonossa ja yritin vielä nukkua hetken ja levätä ennen 90 kilometrin urakkaa.

Kahdeksan vuotta sitten hiihdin Vasaloppetin. Aikaisin aamulla lähdimme bussikyydillä lähtöpaikalle Säleniin. Muistan kuinka matelimme eteenpäin bussijonossa ja yritin vielä nukkua hetken ja levätä ennen 90 kilometrin urakkaa. Peltoalue on valtava, täytyy ensinäkin linja-autot ja henkilöautot pysäköidä ja 16.000 hiihtäjää tarvitsevat myöskin tilaa. Olin päässyt kolmanteen lähtöryhmään ja jännitin lähtöä.

Olin kananlihalla. Sitä ei voi sanoin kuvailla niitä viimeisiä minuutteja ennen lähtöä. Myös sauvoista lähtevä ääni, kun 16.000 hiihtäjää lähtee tasatyönnöllä matkaan on uskomatonta. Tapahtuma on ainutlaatuinen.

Palasin Säleniin. Tällä kertaa kesällä. Lauantaina ajettiin kolmatta kertaa CykelVasan maastopyöräilykilpailu. Rataa on parannettu, on muutettu reittiä ja näin haettu optimaalista reittiä. Uusia sorateitä on rakennettu. Vuosittain on satsattu useita tuhansia euroja rakentaakseen sellainen rata, joka kestää pyöräilyä. Myöskin pyöräily soiden yli on mahdollista leveiden "puuteiden" ansiosta.

Ennen kisaa kaikilla oli sellainen kuva radasta, että se on helppo ja nopea. Lähtömäki ei ole mikään erikoinen juttu. Loivaa ylämäkeä noin kolme kilometriä ja sen jälkeen nopeaa soratietä parikymmentä kilometriä Mångsbodarnan juoma-asemalle asti. Kisan jälkeen kaikki kuitenkin olivat sitä mieltä, että rata oli huomattavasti vaativampi ja raskaampi mitä ennakoitiin.

Kisa aamuna heräsin klo 6 ja keitin puuroa. Siis, keitin ja keitin. Vettä keitin ja pikapuuropussi kehiin ja siinä oli jo maukas puuro syötäväksi. Banaani siihen vielä kyytipojaksi sekä leivänpalanen hunajalla höystettynä niin tankki oli täynnä. Kisapaikalla olin noin tuntia ennen lähtöä ja ajoin pari kertaa lähtömäkeä ylös ja alas. Siinä lihakset lämpenivät ja olin valmis kovavauhtiseen alkuun.

Ensimmäisessä lähtöryhmässä oli aikamoista tungosta. Ennen elite-sarjan naisia lähti noin 150 mieslisenssikuskia. Siinä oli alussa ahdasta kun ohitteli hitaampia, mutta pakko oli päästä kärjen tuntumaan mahdollisimman nopeasti. Yllättävän hyvin pääsin siinä pujottelemaan kohti kärkeä ja siinä kärkiryhmässä pysyinkin lähes ensimmäisen tunnin ajan.

Ryhmä oli kooltaan järkyttävän iso. Sata maastopyöräiljää kun ajaa yli 40km tunnissa niin alkaa pakostakin pelottamaan. Välillä ei tahtonut nähdä mitään kun pöllysi niin valtavasti. Ajoin letkan perässä ja yritin tarkkailla edessä ajavia jotta pystyisin reagoimaan heti kun kolareita sattui. En nähnyt kuin pari kolaria ja onneksi en ollut niissä osallisena. Pari äkkijarrutusta jouduin kuitenkin tekemään mikä aina sai sydämmen lyömään hetkellisesti hieman enemmän.

Ensimmäisen soratiepätkän päätyttyä ajoimme noin pari kilometriä asfalttitietä pitkin. En viitsinyt lähteä kirimään kohti kärkeä. Siinä olisi turhaan vain paukkuja mennyt hukkaan. Olihan vauhti kuitenkin välillä todella kovaa kun Gustav Larsson lähti letkaa vetämään. Siinä olin kyllä aina tiukilla. Kääntyessämme asfalttitieltä jälleen maastoon ratkaistiin kärjen osalta kisa. Porukan hännillä olevat joutuivat lähes pysähtymään. Taiteilin siinä pyörän päällä ja odotin että voin polkaista hieman vauhtia kun osa ajoi ja osa juoksi pientä töyssyä ylös. Iso porukka hajosi siinä pieniin palasiin. Minua se ei siinä vaihteessa haitannut mitään. Muita naisia ei näkynyt ja ryhmään mihin jouduin oli vauhdiltaan juuri minulle sellaista sopivan kovaa. En joutunut koskaan ihan ajamaan täpöillä, mikä oli hyvä tulevia kisoja ajatellen.

Saavuimme Evertsbergiin. Olimme puolimatkassa. Ennen Vasaloppettia minulle sanottiin että kun olet päässyt Evertsbergiin on maaliin vain alamäkeä. Sitä siinä muistelin kun mäkikirimaalin yli ajoin.

Oxberg on kuitenkin vielä sellainen inhottava mäki, mutta sen päälle kun on päässyt niin voi noin 30 kilometriä ajella ryhmässä, jos nyt sellaisessa sattuu olemaan. Isoja mäkiä ei enää ole. Onneksi minulla oli myös sellainen ryhmä että vuoroveto sujui hyvin.

Siinä sitten ajelin ja muistelin Vasaloppet-hiihtoa ja totesin vain että kyllä se pyörä minulla vain paremmin rullaa kuin mitä suksi luistaa.

Moran maalisuoralla sain sitten tuulettaa oikein kunnolla. Kransmas pujotti voittoseppeleen kaulani ympäri. Siinä olin sitten hetken median kiinnostuksen kohteena ja pääsin historiankirjoihin CykelVasanin voittajana. Kaiken kaikkeaan tämä oli minulle hieno jo ikimuistoinen viikonloppu Ruotsissa

- Pia

Pia Sundstedt

sundstedt_piaCyklist från Karleby eli pyöräilijä Kokkolasta. Pia Sundstedt on Suomen kaikkien aikojen kovin naispyöräilijä sekä maantiellä että maastossa viimeisimpinä saavutuksina maastopyöräilyn euroopanmestaruus sekä MM-kisojen neljäs sija maratonmatkoilta. Pia Sundstedt tähtää 12 vuoden tauon jälkeen jälleen olympialaisiin ja Lontoon vuoden 2012 kisoihin. Blogissaan Sundstedt tulee kertomaan matkastaan kohti tuota tavoitetta.

inov 8 alapanoraama