Martikainen: Uutta tandemia metsästämässä

Aiemmassa kirjoituksessani jo hieman raotin tulevia haasteita parapyöräilijä Jarmo Ollankedon pilottina. Yksi keskeisistä haasteita on se, että en ole enää pyörän päällä yksin, enkä siten voi toimia kuin ajaisin yksin.

Joku saattaisi kutsua minua vanhaksi ketuksi, joka on tottunut tekemään pyörän päällä tiettyjä asioita tietyillä tavoilla, joita voi kenties pitää toisinaan kisojen aikana yllätyksellisinäkin, joskus jopa itsellenikin. No, nyt näistä tavoista tulisi päästä eroon ainakin siinä määrin, että toisen "moottorin" ominaisuudet ja toiveet pitäisi ottaa huomioon.

Mistä tämä oppimisprosessi sitten tulisi aloittaa? Harjoittelu toisen kanssa on kenties se kaikkein luonnollisin tapa, ja siitä toki aloitimmekin. Monennäköisellä pyörällä on tullut vuosien saatossa ajettua, joillakin jopa menestyksekkäästi, mutta tandem on kyllä järkeenkäyvästi hyvinkin eri maata. Pyörä on pitkä, ja sen toisessa päässä heiluu toinen yli 70-kiloinen jalkojaan viuhtova kone. Suurin piirtein jokainen meistä on joskus kyydittänyt jotakuta tarakalla, eli ritsillä, kuten Hämeessä tavataan sanoa, joten tunne saattaa olla jossain selkäytimessä. Tässä vääntöä tosin lisää mainittu rungon pituus, ja esim. putkelta eli seisaaltaan ei voi yhtäkkiä vain alkaa ajamaan, vaan toisen täytyy tietää milloin alkaa.

Putkelta ajaminen – tandemkielellä "putkettaminen"- on muutenkin hieman .. erilaista. Ensimmäisillä kerroilla pyörä vaelteli kaistan laidasta laitaan, johtuen siitä, että yritin ohjastaa sitä samanlaisella rennolla otteella kuin omaa kevyttä maantiepyörääni. Ei. Määrätietoinen ote tangosta, kuten vaikkapa ratapyöräilyn startissa, ja vaeltelu väheni, vaan ei se helppoa ollut siltikään.

Lisähaasteen ajamiseen toi se, että Jarmon aiempi pilotti oli minua lyhyempi, joten pyörä minulle kuuluva pääty ei yksinkertaisesti ollut minulle tarpeeksi tilava, vaan jopa ahtaaksi luokiteltava. Tässä kohdin totesimme, että uusi pyörä olisi todennäköisesti saatava, ja myös Jarmon osaa siitä olisi tehtävä muutoksia johtuen ensinnäkin siitä, että pilotin asento ja koko muuttuvat, sekä toisekseen hänen omista toiveistaan optimoida asentoansa. Heti ajatuksesta asti oli selvää, että pyörän hankkimiseen olisi vain yksi mahdollisuus, eli myös maantieteamini pääsponsori pyörätalo Chebici Järvenpäästä. Chebicin Vesa Rautulla oli paljon aiempaa kokemusta tandemien mitoittamisesta ja rakentamisesta, joten senkään suhteen asiaa ei tarvinnut juurikaan miettiä.

Asiassa oli pieni mutta, Jarmo asuu Haapavedellä, eli kohtuullisen kaukana pohjoisessa, eikä hän tietenkään päässyt helposti piipahtamaan Järvenpäässä keskustelemassa pyörän mitoista. Näin ollen pakkasimme Vesan kanssa tavaramme ja suuntasimme kohti Haapavettä.

Reissusta ei sinällään ole paljoa kerrottavaa, joskin mainita voi pari sanaa: kovat pakkaset sekä rikkinäinen lämmityslaite, eli viileää piteli.

Perillä kävimme nopeasti läpi jo olemassa olevan pyörän mitat, ja Jarmo kertoi näkemyksensä ja toiveensa oman osionsa mitoituksen muutoksista. Hän on erittäin pedantti ja kiinnittää huomiota todella pieniin yksityiskohtiin, joten toiveita oli iso liuta. Vesan tehtäväksi jää lopulta rakentaa kahdesta pyörän osasta yksi toimiva kokonaisuus. En tunne prosessin kulun yksityiskohtia, mutta voin kuvitella sen olevan suhteellisen monimutkaista, semminkin kun toiveena oli mm. lyhentää pyörän akseliväliä, vaikka kuski on vaihtunut pidempään.

TommiMartikainen240214 kuva1Vesa kirjaa mittoja ja Jarmon toiveita ylös pyöräkaavioon. Kuva: Tommi Martikainen

Tekniseltä puolelta on mainittava, että uuteen pyörään tulee sähkö-osasarja, jollaista olen itse käyttänyt kauden 2013 ajan. Se toiminee tandemissa mainiosti, sillä pituutensa vuoksi myös vaihdevaijerit ovat pitkiä (pilotti keulassa vaihtaa vaihteet), eikä niiden herkkyys tai tuntuma ole normaalin pyörän mekaanisten osasarjojen tasolla. Sähkösarjat taas toimivat johdoilla, joten niiden pituus ei vaikuta vaihtamisen vasteaikaan, joskin se heikentää tuntumaa mekaaniseen osasarjaan verrattuna. Lisäksi sähköinen osasarja nopeuttaa tangon vaihtoa aika-ajotankoon ja takaisin jonkin verran (samalla pyörällä ajetaan maantiekisat ja aika-ajot), sillä johdot voi yksinkertaisesti nykäistä irti.

Pyörän paino kisakiekoilla pyörii n. 14 kilon nurkilla, eli sen voi melkein sanoa painavan kahden pyörän verran (loogista?), vaikka siinä onkin vain yhden pyörän verran renkaita. Suhteellinen lisäpaino johtuukin rungosta, jonka on oltava todella jämäkkä, jota taas on pyritty varmistelemaan lisäpalkeilla, jotka pienentävät normaalia runkokolmiota.

TommiMartikainen240214 kuva2Jarmo selittää Vesalle näkemystään mitoituksesta. Kuva: Tommi Martikainen

Kuten yllä olevasta kuvasta käy ilmi, on Jarmon nykyisen tandemin ketjuveto kokonaan oikealla puolella; tämä on poikkeuksellista, sillä yleisemmin ketju lähtee pilotilta pyörän vasemmalla puolella. Ketjun pysyminen koko ajan oikealla on omiaan vähentämään voimansiirron häviötä. Näin ollen myös uuteen pyörään suunniteltiin veto kokonaan oikealle puolelle.

Myös maantie- ja aika-ajoasennon yhdistäminen samaan runkoon voi tuottaa haasteita, mutta asennon säätämisestä lisää jahka sen aika koettaa.

Blogisti Tommi Martikainen

sm2011Tommi on entinen maantiepyöräilyammattilainen, joka on vuodesta 2010 ajanut pääasiallisesti kotimaan kisoja opintojen ja työelämän sivussa. Tommi aloittaa tulevalla kaudella paralympiahopeaakin saavuttaneen Jarmo Ollankedon pilottina. Parin tähtäimenä ensimmäisellä yhteisellä kaudellaan ovat parapyöräilyn MM-kisat USA:n Greenvillessä elokuun lopussa.

Blogissa seurataan Tommin ja Jarmon yhteistä matkaa kohti kesän päätavoitetta ja päästään seuraamaan niitä mahdollisia yllätyksiä, joita uusi aluevaltaus kokeneen urheilijan mielessä herättää. Lisäksi blogissa päästään seuraamaan, millaista on täysipäiväisesti työskentelevän huippu-urheilijan arki ajankäytön kiireineen ja haasteineen.

inov 8 alapanoraama