Martikainen: Kahden rintaman taistelua

Lyhyen talven selkä on taittunut, ja pyöräilijä herää unestaan uuteen kukoistukseen. Joskin kukoistus on täysin pyöräilemättömän talven jälkeen totaalisen päinvastainen adjektiivi kuvaamaan sitä, miten homma alkaa pyörimään. Kenties voitaisiin totuuden nimissä puhua nihkeydestä, jalattomuudesta tai jopa täydellisestä koomasta, kun viitataan pyöräilykuntoon.

Hiihto ei siltä osin tee hyvää, ainakaan välittömästi. Mutta kokemus opettaa, että ajamalla se paranee. Tavoitteemme Jarmon kanssa on vasta loppukesässä, eli elokuun lopussa ajettavissa parapyöräilyn MM-kisoissa, joten niiltä osin aika tuskin loppuu kesken.

Tilanne on itselleni tuttu myös muutamilta viime vuosilta; keväällä myöhään pyörän päälle, siitä keskenkuntoisena kisoihin, ja tavoitteena on olla kunnossa SM:ssä kesäkuun lopussa. Olen onnistunut tavoitteessa kohtalaisesti viime vuosina (tempo 3. ja 4., maantie 4. 2013), ainakin tulosten osalta, mutta toisaalta on vaikeaa pitää kuntoa itsessään onnistuneena, kun muistaa vielä tuoreeltaan minkälaista ajaminen vielä muutama vuosi sitten täysipäiväisen ajamisen aikaan.

Joka tapauksessa prioriteetit ovat tänä vuonna erilaiset; minun on laitettava henkilökohtaiset ambitioni sivustalle, ja suunnattava tekemiseni yhteisiin päätapahtumiimme. Koen itseni tässä suhteessa lähinnä suorituksen mahdollistajaksi, enkä niinkään itse pääosassa olevaksi urheilijaksi. Tässä uudenlaisessa fokuksessa on myös tarkasteltava omia tekemisiä toisaalta pitäen mielessä suuri kunnioitukseni Jarmoa kohtaan urheilijana, ja toisaalta kunnioitukseni Chebici-teamia kohtaan.

Onneksi nämä pyöräilyn eri muodot tukevat toisiaan, eli Teamin väreissä kilpailemiseni vahvistaa suorituskykyä kauden päätavoitetta kohti, samoin kuin tandemilla harjoittelu ja kilpailu taas parantaa suorituskykyäni "normaalissa" pyöräilyssä. Oli miten oli, tätä kahdella suunnalla käytävää kehitystä ja omistautumista on luvassa. Omat vaikeutensa se tulee asettamaan sekä käytännössä että periaatteellisina valintoina. On mahdollisesti tingittävä henkilökohtaisista kisoista yhteisen tavoitteemme eteen. Teamia unohtamatta.

Aloitimme Jarmon kanssa yhteistreenit juuri viime viikolla Haapavedellä, eli olin tandemin selässä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja toista kertaa koskaan. Ohjastaminen oli kuitenkin jäänyt selkäytimeen kohtuullisen hyvin, ja laitoin vauhtia jo Jarmon kotitalon pihasta poisjohtavalla hiekkatien pätkällä niin, että kyydittävä alkoi jarruttamaan polkemistani omilla polkimillaan. Homma oli kuin pyörällä ajo; kun kerran opettelet, niin osaat sen aina.

Teimme lyhyehkön, mutta tehokkaan setin. Tarkoitus oli totutella pyörän päälle, eikä sitä varten ole aina parasta hieroa pitkää ja kevyttä, etenkään raa´assa kevätilmassa, jossa leijailee vielä kaiken päälle reilusti pienhiukkasia rasittamassa hengityselimiä. Vuosia jatkuneena ongelmananihan ovat olleet pitkät ja toistuvat allergiset nuhat keväisin. Tästä syystä en juurikaan aseta kilpailullisia tavoitteita keväälle. Harmi sinällään, että Suomen pyöräilykausi on tärkeiden kisojen osalta noin 70%:sesti ohi toukokuun jälkeen. Mutta ei voi minkään.

Käytimme setissämme Powertap-tehonmittauskiekkoa mittamaan tuottamamme tehon, sillä meillä oli vertailukohta viime vuoteen, kun Jarmo ja Marko Törmänen ajoivat vastaavanlaisen kovan vedon samalla reitillä, joskin myöhempänä ajankohtana ja hyvin leireilleenä. Saimme tuupattua tauluun tehon, joka on hyvä, muttei vielä samalla tasolla viimevuotisen kanssa. Toisaalta, tarkoituksemme oli ajaa rennohko, loppua kohti kiihtyvä veto. Ja toden totta, tehomme oli vedon toisella puolikkaalla lähes viime vuoden lukemissa, eli kaudelta on lupa odottaa paljon, vaikka kyseessä olikin vain pieni vilaus suorituskykyymme.

Asiaan perehtymättömille tehonmittauksesta muutama sananen: teho kertoo kuinka kovaa pyörä kulkee. Tehoa käytetään vakioimaan testiolosuhteita mm. laboratoriotesteissä testiasemilla samaan malliin kuin juoksumaton vauhtia tai kulmaa. Mitä enemmän tehoa, sitä enemmän vauhtia, kun kaikki muu pysyy samana. Myös tandemyhdistelmän painoa tai ilmanvastusta pienentämällä vauhti saadaan nousemaan, vaikka teho ei nousisi. Me pyrimme toki luonnollisesti molempiin, eli parempaan tehoon ja matalampaan ilmanvastukseen.

Aloitin myös henkilökohtaisen kilpailukauden Lattomeriajoissa Porissa. Ensimmäisenä huomiona seikka Suomen pyöräilyn tilasta; viivalla oli suuri määrä minulle lähes tuntemattomia nimiä, mikä on toisaalta todella hienoa, sillä uusia ja innokkaita kilpailijoita tarvitaan. Toisaalta, haittapuolia on kaksi: ensimmäinen nähtiin n. 1km neutraalistartin jälkeen, kun porukkaa lakosi hermostuneen kiemurtelun jälkeen kasaan Pinomäentien karkealla asvaltille. Toinen haittapuolista on se, että tämä uudempi kilpailijakunta on pääasiassa ikääntyneempää, tällä tarkoitan yli 25-vuotiasta, ajajakuntaa. Ei siinä mitään, mutta toivoisin heidän lisäkseen myös paljon uusia nuoria viivalle. Siinä, jos missä, on avain suomalaisen pyöräilyn nousuun.

Itse kilpailu sujui miten sujui. Tarkkailin tilannetta "kannelta" muutaman kierroksen. Kisan aikana yltynyt sivutuuli patisti minut kuitenkin parantamaan asemiani, jotten jäisi kannelle soittelemaan. Kiihtyneen vauhdin ansiosta jalat heräsivät talviunestaan, ja ajo alkoi jopa maittaa, mikä on itselleni ennen heinäkuuta ollut viime vuosina täysin tuntematon käsite. Valitettavasti – ja onneksi – en päässyt nauttimaan tästä tunteesta lisää, sillä teamikaverini Jarkko pääsi keularyhmään, ja osakseni jäi vain tarkkailla tilannetta.

Positiivisia on nykyään mahdollista vetää myös muista kuin omista kisasuorituksista, sillä TWD:n nuori Oskari Vainionpää oli heti startista asti irtiotossa, ja myös pysyi siellä koko päivän ottaen hyvän sijoituksen päivän kilpailussa. Toisaalta, myös erään toisen päivän kilpailulähdön osalta koin riemun hetkiä, sillä sen voittaja kuuluu – kuten Oskarikin – "valmennustalliini".


Blogisti Tommi Martikainen

sm2011Tommi on entinen maantiepyöräilyammattilainen, joka on vuodesta 2010 ajanut pääasiallisesti kotimaan kisoja opintojen ja työelämän sivussa. Tommi aloittaa tulevalla kaudella paralympiahopeaakin saavuttaneen Jarmo Ollankedon pilottina. Parin tähtäimenä ensimmäisellä yhteisellä kaudellaan ovat parapyöräilyn MM-kisat USA:n Greenvillessä elokuun lopussa.

Blogissa seurataan Tommin ja Jarmon yhteistä matkaa kohti kesän päätavoitetta ja päästään seuraamaan niitä mahdollisia yllätyksiä, joita uusi aluevaltaus kokeneen urheilijan mielessä herättää. Lisäksi blogissa päästään seuraamaan, millaista on täysipäiväisesti työskentelevän huippu-urheilijan arki ajankäytön kiireineen ja haasteineen.

inov 8 alapanoraama