Martikainen: Kisaraportti Teisko Triathlonista ja Joroisten Finntriathlonista sekä Espanjan maailmancup-ennakko

Edellisessä postauksessani valotin jo "pienehköä" hurahtamistani triathloniin. Tämä johti nopealla aikataululla minut ilmoittautumaan Finntriathlon-sarjan kolmanteen osakilpailuun Joroisille.

Kilpailu oli samalla puolimatkan (1,9/90/21,1) SM-kilpailu. Matkalla oli kuitenkin haasteita, joista keskeisin oli Espanjan Segovian para-maailmacupin läheisyys. Joroinen oli siis lauantaina, ja jo seuraavana perjantaina pitäisi olla ajamassa tempoa tandemilla mahdollisimman kovaa.

TommiMartikainen240714 TimoKanaojaPyöräosuudella Joroisilla. Kuva: Timo Kanaoja

Puntaroin hetken osallistumistani, ja totesin, että eikun kisaan vaan. Joroisilla saisi vähintäänkin hyvän pyörätreenin, jonka aikana juoksuun lähtöä voisi vielä puntaroida tarkemmin, riippuen tunteesta. Tiedän kokemuksesta, että tarvitsen pitkiä ja kovia ajoja päästäkseni kuntoon, ja Joroisten pyöräosuus tarjosi minulle hienon mahdollisuuden tähän. Harjoituksissa en samanlaista settiä pysty tekemään, ainakaan enää nykyään, kenties se nuoruudessa olisi ollut mahdollista, mutta mukavuudenhalu on kenties liian kova näin vanhemmalla iällä.

Joroisten juoksuosuus olisikin kenties se jalkoja eniten tuhoava asia. Näin ollen juoksuun lähtemistä piti puntaroida tarkoin pyörän aikana, ja päätinkin, että mikäli pyörä on erinomaista, niin murjon sen läpi mahdollisimman hyvin, jonka jälkeen juoksen joko hölkäten tai en lähde juoksuun lainkaan, saadakseni parhaan mahdollisen hyödyn pyöräkuntoa varten. Erilaisia malleja oli siis mielessä jo ennen kisan alkua, ja niiden toteutumiseen vaikutti myös kisan kulku muiden osalta, siis toisin sanoen se, millä sijalla tulisin vaihtoon pyörän päältä. Ennakkokaavailuissa arvelin hyvällä juoksulla kykeneväni sijoihin 5-10. Mikä sitten on hyvä juoksu sellaiselle, joka on juossut puolimaratoniin oikeuttavat matkan kerran elämässään? Arvoitus.

Itse kilpailu lähti käyntiin suhteellisen hyvin. Tosin alkuvalmisteluissa olin hermostunut, sillä kisarutiini puuttuu vielä lähes tyystin, ja aiemmin vain pyöräilyyn tottuneelle varustemäärän hallinta eri paikoilla on vielä työlästä. Uinnin aloitin rauhallisesti, mutta se on parantunut kohtuullisesti reilun kuukauden takaisesta Finntriathon Vanajanlinnasta, joten mitään hätää hukkumisesta ei missään vaiheessa ollut, kuten tosiaan aiemmin tuntui. Löysin alun porealtaan jälkeen hienon peesin pääministeristämme ja Antti Haqvistista. Pysyin heidän perässään reiluun puoleen väliin uintia, jonka jälkeen hyppäsin hiukan vauhdikkaammin etenevään poreiluun, jonka perässä jatkoin uintia rentoon tahtiin aina rantaan saakka. Uintiaika taisi olla 32.44, jolla en ollut edes yleisen hitain uimari, eli toivoa ilmeisesti on!

Pyörän alun olin päättänyt ottaa napakasti, hiukan ylivauhtia tuolle matkalle, joskin vain hiukan. Pyöräilyn tehot huitelivat ensimmäisen tunnin aikana täysin epäonnistuneen SM-tempon tienoilla rennosti, joten pieni jarru päällä annoin matkan taittua eteenpäin. Pyöräilyn edetessä nousin kolmanneksi, jolloin päätin ottaa vedon pois päältä, sillä hyvään loppusijoitukseen olisi mahdollisuus kohtuullisella (n. 1.30) juoksulla. Jälkikäteen tämä on hiukan vaivannut, sillä täydellä kaasulla olisin selvinnyt vaihtoon ensimmäisenä, mutta juoksu olisi todennäköisesti ollut vieläkin nyt toteutunutta luokattomampaa, jos edes juoksua alkuunkaan. Toisaalta. tuohan nimenomaan EI ole pyöräkisa, vaan kolmen lajin yhdistelmä, eli lopputulos ratkaisee, kun kilpaillaan. Pyöräaika oli päivän nopein, vaikka varaa oli parantaakin, mikä toivon mukaan tietää hyvää Espanjan maailmancupiin.

Juoksun alussa tunsin heti, että kovaa ei kannata edes yrittää juosta. Menin rennohkoa, mutta reipasta vauhtia ensimmäisen kierroksen, mutta pikkuhiljaa sitäkin vauhtia piti alkaa laskea, mikä nyt keskiviikkona junassa istuessa tuntuu järkevältä päätökseltä, sillä jalat ovat kohtuullisen palautuneet. Otin matkan edetessä huoltopaikat kävellen ja pysähdellen. Vaikka vauhti ei ollut kova, meni matkanteko tuskaisammaksi koko ajan, osin kuumuuden ja osin väsymyksen vuoksi. Voimia oli kuitenkin vielä varastossa tulevaa ajatellen, ja juoksusta maaliin selvisin hyvävoimaisena sijalla 13. SM-sarjassa. Debyytti puolimatkalla sujui siis kohtalaisesti, ja tästä on mukava jatkaa triathlon-uraa kohti uusia kilpailuja. Mahdollisesti tämä tarkoittaa Finntriathlonin viimeistä osakilpailua Tahkolla elokuun puolessavälissä.

Joroisilla tapahtumassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Samanlaista olen kokenut lähinnä vain suuremman kategorian ammattilaiskisoissa mm. Belgiassa ja Italiassa. Harmittaa, että vastaavaa ei tule koettua Suomen pyöräkisoissa. Voiko siitä kulttuurinkaan puutetta syyttää, sillä ei kai Suomessa nyt yhtäkkiä ole syvään juurtunutta triathlon-kulttuuriakaan? Ehkä kyseessä oli nyt jo kuuluisia "Joroisten henki".

Olen tätä kirjoittaessa matkalla Haapavedelle, josta matkaamme kohti Espanjaa ja ensimmäistä maailmancupin osakilpailuamme. Ensimmäiseen kilpailuun Italiassahan emme osallistuneet. Testiajot ovat sujuneet mallikkaasti, eli olemme jatkaneen siitä, mihin Nivalan tempossa jäimme, ts. rikkoneet tai jopa "murskanneet" viimevuotisia noteerauksia. Tämä antaa toivoa Espanjan kisaan, mutta totta puhuen itselleni maailma on vielä sen verran tuntematon, että voin arvioida mahdollisuuksiamme ainoastaan vertailtuna Jarmon ja Markon viimevuotisiin suorituksiin.

TommiMartikainen240714 tandempyorapakattuTandem pakattuna. Aika pieneen mahtuu?? Kuva: Tommi Martikainen

Tarkoitus molemmilla on kuitenkin olla huippukunnossa vasta MM-kisojen aikaan elokuun lopussa. Oma lomani alkaa jo lähes kaksi viikkoa ennen kisoja, joten jalkojen pitäisi palautua ainakin normaalista arkirytmistä hyvään iskuun kauden päätapahtumaan. Raportoin Espanjan tapahtumista mahdollisimman pian, Twitteristä löytyy ajantasaisempaa tietoa.

Sitten itse "asiaan", eli Teisko Triathloniin, tuttavallisemmin TT:hen. Osallistujia oli n. 30 henkeä, osa harrastajia, osa ensikertalaisia. Täytyy sanoa, että tapahtuma oli todella hieno. Rento ilmapiiri oli selvä, olihan kyseessä rento tapahtuma, mutta hienoa – ja toisaalta järkyttävää – oli se, että tuntui, kuin yleisöä ja kannustusta olisi ollut jopa enemmän kuin useissa pyöräkilpailuissa.

Itse kilpailu sujui mukavasti, tavoitteenani oli kokeilla Joroisten vauhtia sekä uinnissa, pyörällä että juostessa, ja tämä onnistuikin hyvin, jolloin tuloksena oli rento suoritus kaikilla osa-alueilla. Kilpaurheilijoita mukana ei ollut, joten kilpailu oli uintia lukuun ottamatta omaa rentoa suorittamista. Toisaalta, näin tapahtumassa useita hienoja suorituksia, kun ensikertalaiset vetivät oman urakkansa läpi. Porukasta löytyi todella hienoa taistelutahtoa, vaikka väsymys painoi päälle. Siinä porukassa on todellisia voittajia ja itsensä ylittäjiä.

Seuraavana vuonna tapahtuma laajenee. Osallistujia otetaan selkeästi enemmän kuin tänä vuonna. Mutta SINÄ ET pääse mukaan vaikka tahdot. Paitsi jos olet minulle ystävällinen..


Blogisti Tommi Martikainen

sm2011Tommi on entinen maantiepyöräilyammattilainen, joka on vuodesta 2010 ajanut pääasiallisesti kotimaan kisoja opintojen ja työelämän sivussa. Tommi aloittaa tulevalla kaudella paralympiahopeaakin saavuttaneen Jarmo Ollankedon pilottina. Parin tähtäimenä ensimmäisellä yhteisellä kaudellaan ovat parapyöräilyn MM-kisat USA:n Greenvillessä elokuun lopussa.

Blogissa seurataan Tommin ja Jarmon yhteistä matkaa kohti kesän päätavoitetta ja päästään seuraamaan niitä mahdollisia yllätyksiä, joita uusi aluevaltaus kokeneen urheilijan mielessä herättää. Lisäksi blogissa päästään seuraamaan, millaista on täysipäiväisesti työskentelevän huippu-urheilijan arki ajankäytön kiireineen ja haasteineen.

inov 8 alapanoraama