Taanila: Kenian kirjeenvaihtaja

Olin ehkä kymmenvuotias kun katselin tv:stä jotain Eurooppalaista GP-kisaa ja kenialainen nuori tulokas oli ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan hyvällä tiellä kohti 3000m:n maailmanennätystä. Myllymäen Maurin suu vaahtosi niin että innostus tarttui kotisohvalle asti.

Olin ehkä kymmenvuotias kun katselin tv:stä jotain Eurooppalaista GP-kisaa ja kenialainen nuori tulokas oli ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan hyvällä tiellä kohti 3000m:n maailmanennätystä. Myllymäen Maurin suu vaahtosi niin että innostus tarttui kotisohvalle asti. Selostaja huomautti että nuorukainen painelee kuolemaa halveksuvaa vauhtia, mutta katsojakin näki että tämä kenialainen teki sen hymyssä suin. Viimeisellä kierroksella kaveri kompuroi sitten väsymyksestään kuivaesteisiinkin, mutta jätti lähtemättömän vaikutuksen moniin sydämiin ennakkoluulottomalla yritteliäisyydellään.

Vuodet kului ja Keniasta alkoi valua eurooppalaisille radoille ja allekirjoittaneen tv-ruudulle yhä enemmän juoksijoita. Jokaiseen kilpailuun niitä tuntui mahtuvan pikkubussillinen ja Myllymäen Mauri oli aina jollain kummallisella tavalla aina ujuttanut tiensä tuohon samaan bussiin vain todetakseen että jok'ikinen näistä oli todella sympaattinen kaveri myös radan ulkopuolella. Radalla meno oli murhaavan tehokasta ja kaunista katseltavaa. Vastustajat hoideltiin tuloslistojen häntäpäähän joukkuetaktiikalla, vauhdinpidolla ja tarvittaessa loppukirillä. Joskus ei-kenialaiset peloteltiin pois lähtöviivalta pelkillä mystisillä tarinoilla voittamattomista nandiheimon miehistä jotka ovat syntyneet juoksemaan.

Jokaiselle kestävyysurheilua seuraavalle heräsi varmasti kiinnostus mitä siellä köyhällä päiväntasaajalla puuhataan jotta lähtöviivalle saadaan loputtomasti uusia kovia kasvoja. Suomeenkin hommattiin muistaakseni jo 90-luvulla kenialainen valmentaja. Jollen väärin muista niin silloin juoksutettiin jalat monelta kaverilta rikki nopeassa tahdissa.

Tänä vuonna talven leiriä suunnitellessa kävin läpi vaihtoehdot tutusta ja turvallisesta Dullstroomista Etelä-Euroopan roadtripiin. Johonkin oli päästävä, tarpeeksi pitkäksi aikaa, hyviin olosuhteisiin, mutta ennen kaikkea yksinkertaisen paikan leirille, jossa urheilu olisi kuukauden ajan kaiken toiminnan keskiössä. Wannaksen Simon ja parin suunnistajakaverin suosituksesta päädyin Iteniin, kenialaisen kestävyysurheilun kehtoon. "Home of Champions" kuten täkäläiset sanoo.

Lähtiessä epäilytti lähinnä turvallisuus- ja terveysasiat. Tietty askeesi on kestävyysurheilijan elinehto, mutta savimajassa nälissään mahataudissa rikollisuudenpelko takaraivossa jyskyttäen, voisi olla kuitenkin liikkaa länsimaiselle. Hollantilaistuneen iteniläiskasvatin Lornah Kiplagatin säätiön omistama harjoituskeskus on kuitenkin täyttänyt kaikki toiveet. Vartioitujen aitojen sisäpuolella on kaikki mitä urheilija tarvitsee ja kylätien varteen mennessä löytyy aina varmasti tarpeeksi kovaa treeniseuraa.

Veskukenia2012Kuvassa monta nopeajalkaista juoksijaa. Kuva: Vesa Taanilan albumiTakana on nyt kohta kaksi viikkoa harjoittelua ihanteellisessa 2300m ohuessa vuoristoilmassa. Olosuhdemuutokseen totuttelu otti viikon verran ja nyt kovien treenien päivänä kroppa suorastaan jo pyytää vauhtia hitaan perusharjoittelun kylkiäisiksi. Harjoitusmaastot Itenissä on kohtuullisen mäkisiä, mutta tasaistakin alustaa löytyy kun käyttää mielikuvitusta. Suunnistajalle hiekka- ja nurmipohjaiset mäkiset polut ja soratiet ovat toki täysin ihanteellisia ja nopeutta voi hakea kylän kyljessä olevalta saviselta urheilukentältä, josta maailmalle on ponnistanut valtava määrä arvokisamitalisteja ja ennätysjuoksijoita. Ja mikä parasta suurin osa heistä ei ole jäänyt maailmalle vaan he harjoittelevat yhä kotikonnuillaan.

Ihmiset täällä ovat hyvin ystävällisiä ja kyläteitä juostessa saa jatkuvasti huudella kuulumisia ja läiskiä highfivea lasten kanssa. Pölisevät tiet vilisevät paitsi kenialaisia juoksijoita niin myös lukuisia eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia joihin paikalliset ovat jo ilmeisen tottuneita. Kenialaisen harjoittelun salaisuutta ja kestävyysjuoksun viisasten kiveä täällä on kovin moni haeskelemassa. Avoimilla kenialaisilla ei vaan tunnu olevan mitään salaisuuksia. Yksinkertainen harjoittelu, jossa vauhtiskaala on todella laaja, tuntuu olevan jokaisen harjoittelun perusta. Kolmasti viikossa mennään kovaa, muuten juostaan hiljaa, mutta ennen kaikkea levätään ja laiskotellaan. Korkeassa ilmanalassa juoksun taloudellisuus korostuu mikä näkyy etenkin ratatreeneissä ja kovavauhtisessa juoksussa, missä kenialainen juokseminen on poikkeuksetta tehokasta. Juoksemisen taloudellisuuden perusedellytys, kehon paino on täällä myös poikkeuksetta oikeilla dekadeilla. Toisaalta myös hiljaa juostessa näkyy että lapsena tehty perusliikunta ja paljain varpain juoksentelu on hionut askeleesta toimivan.

Oma harjoittelu korkealla ja kohtuullisen kuumassa sisältää paljon matalatehoista juoksemista ja turhien ylilyöntien välttelyä. Vetotreeneissä se tarkoittaa pidempää palautusta sekä useampia ja lyhyempiä toistoja maksimilla puristamisen sijaan. Pitkät kovat juoksen mieluummin liian hiljaa ja rennosti kuin liian kovaa. Liian tiukalla ja kurinalaisella harjoitussuunnitelmalla täällä tekee kuitenkin vain tuhoa, joten olen koettanut ennakkoluulottomasti mukautua täkäläiseen harjoituskulttuuriin. Monet eurooppalaiset tuntuvat huilaavan samaa tuttua kylätien vartta mahdollisimman tasaista alustaa ja tasaista kilometrivauhtia hakeakseen. Mäkisillä metsäpoluilla juokseminen taitaa olla kuitenkin edelleen yksi niistä täkäläisten läpimurtonsakin tehneiden menestyksen salaisuuksista. Tehokkaampaa ja taloudellisempaa askellusta hakeakseni olen palaillut hiukan myös juurille juoksemalla maastossa likimain paljain jaloin FiveFingerseillä. Joku päivä polulla vastaan tullut alle 2:05 maratoonari riisuikin kohdattaessa maailmanreissuilta mukaan tarttuneet kuulokkeet ja aurinkolasit ja totesi: "Yeah man, I just love your shoes. You have found THE THING."

Blogisti Vesa Taanila

vesa_taanilaSuunnistuksen b-maajoukkueratsu, jonka kirkkaimmat mitalit ovat yhä saavuttamatta. Tavoitteet eivät tavallisesti kaadu yrittämisen puuttumiseen. Kokemusta 30 ikävuotta, muutama SM-mitali ja roppakaupalla kokemusta. Siviilissä ohjelmistosuunnittelija Tampereella. Urheillessa seurana Ikaalisten Nouseva-Voima. Tavoitteet MM 2013 kotikisat Vuokatissa. 


inov 8 alapanoraama