Taanila: Tiomila-ennakko

Perinteiset keväänmerkit koputtelevat taas ovelle. Tiomila-valmistautuminen valvottaa arki-iltaisin puolilleöin ja Selänne miettii uransa jatkoa.

Perinteiset keväänmerkit koputtelevat taas ovelle. Tiomila-valmistautuminen valvottaa arki-iltaisin puolilleöin ja Selänne miettii uransa jatkoa. Lumien sulaminen on taas myöhässä ja kulku pitäisi kaivella viimehetkillä kilpailukykyiseksi. Nilkkahangessa kahlatessa kirotaan ruotsalaisia jotka Tiomilansa kanssa määrittävät kauden alun kelien kannalta liian aikaiseksi.

Nuorempana Tiomilaan valmistautuminen sisälsi yleensä loputonta spekulaatiota kavereiden kanssa muiden suomalaisjoukkueiden juoksujärjestyksistä opiskelijaravintoloiden lounaspöydissä. Kuka juoksee pitkää yötä ja mikä seura juoksee kova pää edellä. Otsikosta huolimatta en aio tällä kertaa tässä kirjoituksessa spekuloida eri joukkueiden voimasuhteita, ne jääköön oikeiden toimittajien tehtäviksi. Usein kahvipöydässä ihmeteltiin myös järjestäjien ilmoittamia kilometrivauhteja ja maastokuvauksia ja todettiin ne sitten joka vuosi kilpailun jälkeen paikkaansa pitämättömiksi. Suunniteltiin hajontavariaatioita vanhoille kartoille ja todettiin kisan jälkeen että hajontarasteja oli keskimäärin kolme per osuus. Viimeisellä viikolla lumien juuri sulettua tirpaistiin sitten yökupissa viimeistelyharjoitus, jonka jälkeen toivottiin huonon kenraalin vain lupaavan hyvää itse kilpailuun, jonka Halden lopulta aina voitti.

Parina viime vuonna olen juossut viestissä pitkän yön petaajana tarkoituksena varmistella pisimmän putkiosuuden juoksijalle sellainen letka jossa fyysiset ominaisuudet pääsevät mahdollisimman hyvin oikeuksiin. Ennen pitkää yötä oikeaan suuntaan voitettu minuutti on tutusti saattanut osoittaa arvonsa moninkertaisena oikean selän osuessa letkajuoksuun. Ja toki myös päinvastoin. Muutama vuosi takaperin taidettiin homman helpottamiseksi vielä peräti opiskella muutamien ulkomaisten seurojen paidanvärityksiä menomatkan laivalla ja jossain seurassa taidettiin homma aloittaa tässä vaiheessa ihan perusteista eli karttamerkeistä. Molemmilla viime kerroilla käsijarru on itsellä hirttänyt kiinni ja varmistelu kostautunut rallitermein ajovirheinä ja sen jälkeinen vauhdinpito lopullisena ulosajona. Oma henkinen kantti on siis perinteisesti pettänyt ja siitä on ollut helppo syyttää omia taito-ominaisuuksia ja joskus jopa ruotsalaista kartoitustyyliä.

Tänä vuonna järjestäjät ovat luonnehtineet Tiomilaa ennakolta termein rankkaa – teknistä – haastavaa ja lyöneet tauluun pidemmät osuuspituudet ja kovemmat kilometrivauhdit kuin koskaan aikaisemmin. Jostain nurkasta on siis edellisen ennustuksen väkisinkin vuodettava. Mitä sitten voi oikeasti odottaa Tiomilan yöltä?

1) Yön pudotuspeli

Kevään kylmä, märkä, pitkä ja pimeä yö takaa isoimmat ratkaisut, joita ratamestari parhaansa mukaan yrittää estellä minimaalisin hajonnoin ja fyysisin siirtymävälein. Vauhtia pidetään myös pimeässä, mutta letkoissa vauhti on aina nykivää ja häntä roikkuu jojona mukana ja ottaa kiinni hitaammissa rastiotoissa kun vastuuta pallotellaan letkan kärjessä. Kolme pitkää osuutta on kuitenkin sen verran pitkiä että siima letkan häntään katkeaa monella myös fysiikan lakien nojautuen. Laakea ja pienipiirteinen maasto ilman suuria kohteita tarjoaa mahdollisuudet leipoa isojakin virheitä mikä korostaa yöosuuksien roolia pudotuspelinä missä viestin voi vain hävitä. Pitkältä yöltä tullaan parissa kolmessa isossa letkassa ja näiden letkojen välissä voi muutaman yksittäisen suunnistajan tekemisestä maaliviitoituksen varrella ihailla miltä näyttää juoksu sen jälkeen kun on pudonnut letkasta juostuaan kartta rullalla puolitoista tuntia.

2) Erot kasvaa auringon noustessa

Kuudennella osuudella ledilamppujen valoteho häviää auringolle ja vauhti kasvaa 30 sekuntia kilometrillä. Letkat hajoaa ja työtä tehdään yksin tai 2-4 hengen porukoissa. Moni joukkue on käyttänyt kuivimman ruutinsa jo pisimmille osuuksille joten fyysiset erot korostuvat lyhyillä osuuksilla ja pienetkin virheet sekä suunnistuksen sujuvuus korostuvat. Tutunväriset paidat tappelevat kärjessä ja joku uusi tulokas viime vuoden Järlan tapaan kerää fanien huomion taistelussa suurempia vastaan.

3) Parhaat voittaa, häviäjät selittelee

Viestin voittaa fyysisesti vahva joukkue joka suunnistaa yön yli ilman suuria virheitä ja jolla on heittää kahdelle viimeiselle osuudelle maailmanluokan ratkaisijat. Suomeksi sanottuna Haldenin ja KR:n takana tapellaan lähinnä pronssimitaleista. Viestin jälkeen ihmetellään hiukan sitä että nämä kaksi kovinta ovat juosseet samaa hajontaa viestin alusta loppuun ja aivan kaikki joukkueet eivät tänäkään juokse täysin samoja ratoja hajontavirheen johdosta. Ruotsalainen kartoitustyyli kirotaan taas syvälle suohon ja paluumatkalla pohditaan vieläkö ensi keväänä Pohjanlahden itäpuolelta lähdetään tähän leikkiin mukaan. No totta kai. Osa ottaakin virheistä opikseen ja alkaa jupista tuttua "ens kauel"-rimpsua jo ennen kuin kuluva kausi on oikeasti edes alkanut.

Blogisti Vesa Taanila

vesa_taanilaSuunnistuksen b-maajoukkueratsu, jonka kirkkaimmat mitalit ovat yhä saavuttamatta. Tavoitteet eivät tavallisesti kaadu yrittämisen puuttumiseen. Kokemusta 30 ikävuotta, muutama SM-mitali ja roppakaupalla kokemusta. Siviilissä ohjelmistosuunnittelija Tampereella. Urheillessa seurana Ikaalisten Nouseva-Voima. Tavoitteet MM 2013 kotikisat Vuokatissa. 


inov 8 alapanoraama