Taanila: Kauden avaus

Pari viikkoa sitten tein vielä saapaslenkkiä 50cm hangessa takapihan metsissä ja eilen avasin kotimaisen kilpailukauden FinnSpring-viestissä.

Pohjanmaalla varmasti tiedetään hyvinkin tarkalleen tästä ennätyksellisen nopeasta kevään tulosta. Itsellä varma kevään merkki on katupölystä vuotavien silmien lisäksi hirmuinen hinku juoksemaan sulalle maalle.

Kotimainen talvi oli ainakin Tampereelta katsottuna varsin täydellinen kestävyysurheilijan peruskuntoharjoitteluun: Lumet tuli ja suli nopeasti, ei kovia pakkasia, muttei myöskään nollakelejä. Suunnistajalle tämä talvi oli kuukauden verran turhan pitkä, jos haluaa olla kilpailukunnossa huhtikuun puolivälissä. Suomen ykköskalustosta poiketen talvehdin kotimaisemissa intensiivistä pääsiäisleiriä lukuun ottamatta, joten ruksittelin vanhuuden viisaudella ja osin myös häviämisen pelosta isot henkselit kevään huippuliiga-kisojen päälle kalenteriin. Kesää ja kilpailukautta olisi kyllä jäljellä vielä yli puoleksi vuodeksi.

Suomessa kilpailukausi avataan aina avokalliomaastossa juostavilla kisoilla. Fyysinen ero paremmalla pohjalla juoksemiseen on kohtuullisen suuri, oli tämän juoksemisen tehnyt talvella sitten Barbatessa tai suomalaisen maatien laidassa. Paljolti tästä johtuen täysin kylmiltään juostut pääsiäisleirin kilpailut pyökkimetsissä tuntuivat fyysisesti paljon valmiimmilta kuin meno FinnSpringin osin raskaspohjaisessa maastossa. Suomessa nojataan tältä osin sekä perinteisiin että toisaalta kumarretaan säidenhaltijalle, joka sulattaa lumet ensin Varsinais-Suomesta. Enemmän vauhtisuunnistuksen kannattajana olen kuitenkin odotellut uudistusta vanhoilta ajoilta jolloin liiton kilpailutoiminnassa oli linjattu keskimatkan maastotyypiksi pienipiirteinen ja suuria korkeuseroja sisältävä hidaskulkuinen kalliomaasto.

Huippuliiga kotisohvalta arvioiden on antanut varmasti hyvää kuvaa lajista television kuluttajille. Sprinttilähetys oli toki kamerasijoittelun ja sekavan pomppimisen takia hankalaa seurattavaa, mutta kun rata oli tehty tarpeeksi selkeäksi suunnistusradaksi, pystyi katsojakin ymmärtämään missä paremmuuden erot tulivat ja tuloslistalla vältyttiin kukkapenkkifarssien joukkohylkäyksiltä. Paimiossa ratamestari oli naisten radalle upottanut pakollisen jokavuotisen huippuliiga-mokan, mutta muuten pitkä matka väliaikalähdöllä oli nautittavaa tv-viihdettä. Seuraava askel on tehdä sama vielä live-lähetyksenä, malttamaton penkkiurheilija kun oli pureskellut jännityksensä jo kisan aikana gps-seurannoin.

Huippuliigan finaali juostaan kahden viikon päästä kotinurkilla. Aluksi oli tarkoitus jatkaa Tampere Gamesissakin vielä A-sarjassa, mutta jos tulkitsin sääntöjä oikein voin starttiluvan saadessani startata finaalin takaa-ajoon kolmisen minuuttia kärjen perään juoksematta yhtään huippuliigan kilpailua ennen finaalia.

Blogisti Vesa Taanila

vesa_taanilaSuunnistuksen b-maajoukkueratsu, jonka kirkkaimmat mitalit ovat yhä saavuttamatta. Tavoitteet eivät tavallisesti kaadu yrittämisen puuttumiseen. Kokemusta 30 ikävuotta, muutama SM-mitali ja roppakaupalla kokemusta. Siviilissä ohjelmistosuunnittelija Tampereella. Urheillessa seurana Ikaalisten Nouseva-Voima. Tavoitteet MM 2013 kotikisat Vuokatissa. 


inov 8 alapanoraama