Taanilan blogi: Tiomilan yö

Kevään Tiomila tulee perinteisesti liian aikaisin suomalaisjoukkueiden todelliselle suurpanostukselle. Lumet ehtivät hädin tuskin sulaa vapuksi kun pitäisi olla valmiina kymmenosuuksiseen viestiin, jossa joukkueen tuloksen ratkaisee vielä se ketjun heikoin lenkki.

Kevään Tiomila tulee perinteisesti liian aikaisin suomalaisjoukkueiden todelliselle suurpanostukselle. Lumet ehtivät hädin tuskin sulaa vapuksi kun pitäisi olla valmiina kymmenosuuksiseen viestiin, jossa joukkueen tuloksen ratkaisee vielä se ketjun heikoin lenkki. Ruotsalaisille Tiomila onkin "årets höjdpunkt", minkä näkee siitä että olosuhteista riiippumatta talven läpi juostaan yöharjoituksia juuri Tiomilaa silmälläpitäen. Jukolaan länsinaapusista lähdetään sitten hauskalle kesäreissulle.

Tämän vuoden viestiin valitsimme Nouskiin taktiikaksi pysytellä kärjen tuntumassa pitkien yöosuuksien ajan, jotta pikkuhiljaa kertymä aikatappio maailmanluokan tähtisikermiin saataisiin minimoitua. Samaisella taktiikalla taistelimme viime vuonna paikasta kymmenen kärjessä. Omalle kohdalle tämä tarkoitti kolmatta osuutta pitkän yön petaajana. Pitkälle yölle meillä olisi heittää osuuden spesialisti, joka pitäisi vaan asettaa oikeaan letkaan.

Lyhyen kevään aikana olin tehnyt kunnollisia maastoharjoituksia vasta puolenkymmentä ennen Tiomilaa, mutta kisaviikolla otsalampun kanssa metsässä tuntui että tuo kapistus olisi suorastaan osa minua, niin sujuvaa meno oli. Joskus pelkkä ajatus kylmästä yötreenistä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä loskassa kumisukat jalassa kasvattaa otsaan möykyn johon otsalamppua on turha sovitella.

Kärjen vaihdosta ehti kulua muutama minuutti kun pääsin irti seitsemäntenä vaajaan 12km osuudelleni. Perässä roikkui vaihtoon pitkähkö letka joten alkumatkasta valoa riitti selkäpuolella. Puolen kilometrin kohdalla tunsin kuinka gps-mökkylä valahti pitkin selkärankaa pellonreunaan ja oma pallukkani seurannassa jäi jököttämään paikoilleen. Ruotsalaiset tunarit yrittivät jeesusteipin voimin palikkaa selkään kiinni enkä kehdannut sanoa heille että yritys tullee olemaan huono. Onneksi tuo kapistus on helppo löytää kun se kerran osaa itse kertoa mihin on itsensä hukannut. Lapaluiden välissä kulki itsellä järjestäjien gps-mökkylän lisäksi lampun akku, varalamppu ja varakompassi. Tuohon kun lisätään vielä oma gps:llä varustettu rannekello ja sykevyö ja uusinta uutta oleva led-lamppu päähän niin pelkästään tekniikkaa kulkee yöllä mukana niin paljon että yösuunnistuksesta voitaneen puhua insinöörien toivelajina. Toista oli touhu toki 70-luvulla kun lamput muistuttivat valoteholtaan kynttilää ja puuttuva tekniikka paikattiin jalalla.

Samoihin aikoihin kun pudotin oman gps:ni alkoi tapahtua myös verkkaisesti matkanteon aloittaneessa letkassa: Umeån paita vilahti ohi hävyttömän kovaa vauhtia. Ajattelin kaverin painaneen hetkeksi KERS-nappulaa, mutta vauhti jatkui railakkaana seuraavat pari kilometriä ykkösrastin mäelle asti. Vauhdista sokaistuneena teinkin juniorimaisen virheen ykkösrastilla seuraillessani muita, ja kun olin kaartamassa omalle hajonnalleni samaistin kumpareet väärin. 2,5 minuuttia myöhemmin leimatessani metsä oli tyystin hiljainen. Seuraavat välit yritin juosta kiinni vielä jossain edessä kulkevia lamppuja ja tunkea pois ajatuksista jo tehtyä virhettä. En varsinaisesti onnistunut kummassakaan mutta sen sijaan onnistuin keräämään jalkoihini rutosti lisää raskautta, joka ei edelleenkään auttanut tavoitteideni saavuttamista. Koko loppumatkan olikin kiire ja omat jalat tuntuivat olevan kuitenkin ne kaikkein hitaimmat aina kun muita kohtasi. Omaan päähänkin loppui luotto kun jokainen oma ratkaisu tuntui muiden valintoja heikommalta.

Kilometri ennen maalia letkat hajosivat taas täysin hajontojen purressa ja olin taas täysin yksin. Ei valon valoa missään ja pitkän yön kaveri odottaa yksin puomilla. Kaikki oli mennyt juuri niin kuin ei pitänyt. Lopun viitoituksella kelasin kaikki irti ja edestä vielä yhden selän kiinni. Vaihtopuomilla huusin ohjeeksi vain että "Tummansininen paita, Jonsered teksti". Hevoskuurin toimittaja oli paikalla kysymässä fiilikset noin sekuntia myöhemmin. Näköjään sen verran painokelvotonta etteivät sanat mahtuneet yön liveuutisointiin.

Blogisti Vesa Taanila

vesa_taanilaSuunnistuksen b-maajoukkueratsu, jonka kirkkaimmat mitalit ovat yhä saavuttamatta. Tavoitteet eivät tavallisesti kaadu yrittämisen puuttumiseen. Kokemusta 30 ikävuotta, muutama SM-mitali ja roppakaupalla kokemusta. Siviilissä ohjelmistosuunnittelija Tampereella. Urheillessa seurana Ikaalisten Nouseva-Voima. Tavoitteet MM 2013 kotikisat Vuokatissa. 


ulvang banneri