Taanila: Historian ensimmäinen Night Hawk

Jokainen suunnistaja tietää Jukolan jälkeisen tyhjän olon: Mitä seuraavaksi? Jokainen rehellinen suunnistaja voi tunnustaa haaveilleensa myös norjalaisesta suunnistuksen suurviestistä täyttämään tätä tunnetta.

Elokuussa tälle viestille on kalenterissa tilaa kun kansainväliset arvokisat on taputeltu ja kansalliset arvokisat odottaa myöhempänä syksyllä. Innostuin Night Hawk - reissusta siis saman tien kun sain järjestäjien sponsoroiman Dumle-tikkarin kouraan Tiomilan maaliviitoituksen varrella toukokuun alussa.

Päätimme tehdä Night Hawk - reissun "koko rahan edestä"-tyylillä ilman turhaa kikkailua matkustelussa ja 8-osuuden viesti neljän miehen voimin läpi kuten säännöt sallivat. Perjantaina lento Osloon, pakolliset profiilikuvausotokset Holmenkollenilla ja sitten Vestmarkaan kilpailukeskukseen akklimatisoitumaan norjalaiseen ulkoilmaan ennen yön koitosta. Majoitukseksi olimme varanneet järjestäjien osoittaman Scout Campin mikä osoittautui laavuksi yleisörastin vieressä. Roihu nuotioon ja hämärtyvää iltaa odottamaan.

Osuuspituudet ja viestin lähtöajat olivat vaihdelleet ennakkoinformaatiossa kuin teini-ikäisen ajatukset, mutta lopulta viestin pisimmälle yöosuudelle tuli matkaa 10,3km ja sen nopein kruunattaisiin The Night Hawk – tittelillä. Sosiaaliseen tyyliin lähtöpaikalle siirryttiin yhteismarssia ja kaikkien yöosuuksien yhteislähtö kajahti melkein minuutilleen sovitusti klo 22:30.

Kakkosrastilla tunaroin parin minuutin koukun ja loppuosuuden kuljinkin jälkijoukoissa. Ratapainatus oli kolmisen milliä vinossa mikä hiukan ketutti kun rastit piti aina arpoa ympyrän reunalta. Varsinaista suurviestin tuntua ei ollut ja kun vielä puolimatkasta maaliin metsän täyttivät lyhyempiä ratoja verkkaisemmalla tahdilla kiertävät eri osuudet, ei metsässä ollut myöskään långanattenin seesteistä rauhaa. Maasto sentään oli ehtaa erämaata.

Maalissa taas Dumle-tikkari kouraan ja nuotion ääreen summailemaan yön tuloksia. Illan tummuessa yöksi alkoi kilpailukeskus hiljentyä ja kävikin ilmi että moni muu suuntasi yöksi pois kilpailukeskuksesta eikä kilpailu olisikaan niin sosiaalinen ulkoilmatapahtuma kuin ennalta odotin. Sisävessamiehiksikin olen joskus kuullut tätä nykytrendin mukaan elävää rastikansaa kutsuttavan. Kirkkaan tähtitaivaan alla pidimme kuitenkin yhden nuotion valaisemassa ja lämmittämässä aamuun asti.

Aamusella makuupussista kömpiessä hiukan harmitti, että kilpailukeskukseen ei oltu järjestetty minkäänlaista pesumahdollisuutta. Isoimmat neulaset niskasta pois ja uusi urheiluvaatekerta päälle. Jossain vaiheessa lupailtu "ilmaista kahvia ja pullaa" osoittautui myös katteettomaksi lupaukseksi. Aamupalakin oli ravintolaväeltä jossain vaiheessa unohtunut laittaa, vaikka hinta sille oli asetettu. Pikkumiinuksia mutta kun tapahtumaa markkinoidaan Norjan Jukolana niin varsin oleellisia.

Päiväosuuksilla maasto osoittautui yhtä työlääksi kuin yölläkin. Kartta oli yhtä norjalainen, mutta radat kiertelivät harmikseni samoja kilpailukeskuksen viereisiä pururatoja kun erämaata olisi riittänyt joka ilmansuuntaan niin paljon että niissä kulki kuulemma talvisin 2800km yhtenäinen hiihtolatuverkosto. Kisan jälkeen kiireesti lentokentälle ja edelleen ilman pesua lentokentän hajuvesitestereiden voimalla koneeseen. Kotona puolitoista vuorokautta lähdöstä ilman suurviestipettymystä ja sen suurempaa väsymystä, vaikka jaloissa olikin 20km suunnistusta. Ensi vuonna varmasti uudestaan, vaikkakin tapahtumassa ollaan vielä kaukana suurviestitunnelmasta ja tasosta. Ehkäpä tässä on jotain sitä samaa tunnetta kuin pioneerihenkisessä Jukolan viestissä vuosikymmeniä sitten..

Blogisti Vesa Taanila

vesa_taanilaSuunnistuksen b-maajoukkueratsu, jonka kirkkaimmat mitalit ovat yhä saavuttamatta. Tavoitteet eivät tavallisesti kaadu yrittämisen puuttumiseen. Kokemusta 30 ikävuotta, muutama SM-mitali ja roppakaupalla kokemusta. Siviilissä ohjelmistosuunnittelija Tampereella. Urheillessa seurana Ikaalisten Nouseva-Voima. Tavoitteet MM 2013 kotikisat Vuokatissa. 


inov 8 alapanoraama