Taanila: Tourilla

Suunnistuksen Nordic O-tour eli tänä vuonna toista vuottaan. Kaava oli hyvin pitkälti samankaltainen kuin ensimmäisenäkin vuonna: Jukolan ympärille rakennettu kolmen eri Pohjoismaisen kilpailun sarja.

Suunnistuksen Nordic O-tour eli tänä vuonna toista vuottaan. Kaava oli hyvin pitkälti samankaltainen kuin ensimmäisenäkin vuonna: Jukolan ympärille rakennettu kolmen eri Pohjoismaisen kilpailun sarja.

Suomen kilpailua oli ensimmäisen vuoden kokemuksista muutettu yhdistetystä keskimatkan ja kaupunkisprintin kilpailusta erillisiksi karsintakilpailuksi ja finaaliksi, jotka kilpailtiin Tuusulan sijaan Porvoossa. Kilpailuun oli viime vuodesta poiketen saatu jopa suuren urheilujuhlan tuntua ja harmitti tosissaan että aamupäivän karsinnassa tupelsin laskettelurinteiden välissä ylimääräisen minuutin ja jäin kisakatsomoon illaksi 30 nopeimman ratkoessa paremmuuttaan Porvoon keskustassa. Suomessa kevään aikana käyty napina sprinttiratojen turhasta kikkailusta unohtui erinomaisesti suunnitellulla ja rytmitetyllä radalla vanhan kaupungin kaduilla. Sopivasti hankalia reitinvalintoja, mutta kuitenkin rastipisteet ja rata, jotka mahdollistivat täyden vauhdinpidon lähdöstä maaliin on mielestäni oikea resepti tällaisiin kilpailuihin. Myös sveitsiläiset tykkäsivät ja jyräsivät juoksuvoimallaan viidelle korkeimmalle sijalle.

Porvoosta karavaani kulki Virolahdelle ja oma paita vaihtui sinivalkoisesta Nouskin sinikeltaiseen. Uuden yhteistyökumppanin väreissä pääsin aloitusosuudella metsässä liikkumaan rauhassa, kun outoon paidanväriin ei kiinnitetty liialti huomiota vaikka selostuskaksikko latoikin osuuden läpi odotuksia meikäläisen harteille. Juoksu kulki, liput halkesivat ja kello tykkäsi isojen pyssyjen yössä.

Huonosti nukuttu yö, pari matkustuspäivää ja seuraava startti juhannusviikon tiistaina Göteborgissa. Kaikkien urheilijoiden mielestä aivan liian aikaisin Jukolan jälkeen. Karsinnassa pääsin tuttuihin kortteleihin viiden vuoden takaisen kotitaloni takapihalle, mutta tulos oli niin kovin tuttu paikallistuntemuksesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen: Monta reitinvalintaa liian laiskasti ja suoraviivaisesti valiten ja kohtuuton tappio kärkeen. Maalissa sapetti, juoksu jopa tuntui kulkevan, mutta tuloslista näytti jotain aivan muuta. Iltapäivä siis taas laulukuorossa seuraamassa knockout-sprinttejä.

Samaan päivään mahdutettiin parhaille 4kpl startteja pudotuserineen ja yhteensä 45min kovavauhtista suunnistusta, joten kokonaisrasitus oli maastohiihdosta kopioidussa konseptissa jopa isoveljeä kovempi. Ruotsin tv:n kova panostus takasi viihdyttävät finaalit aivan kaupungin keskustassa. Yleisöä paikalle oli kuitenkin löytänyt vain kourallinen ja loppujenlopuksi heillekin jäi jännitettävää loppukirin lisäksi vain se, että kiertääkö gps-pallukat vasemmalta ja oikealta ja uskaltaako joku kuudesta ottaa oman reitinvalinnan. Tulokset ratkaistiin puhtaasti juoksemalla ja samat maat jyräsivät kärjessä kuin Porvoonkin finaalissa. Ja jos televisiossa loppukiri vääristyi näyttämään hitaalta, niin kerrottakoon että viimeinen puoli kilometriä työnnettiin 2:10..2:20 vauhtia loivaan ylämäkeen. Niin vihaiselta näytti että tuntui pienen ohikiitävän hetken jopa siltä että olin katsomon puolella oikeassa kastissa läiskimässä kämmeniä yhteen.

Tour jatkui kolmella (3) välipäivällä ennen juhannuspäivän finaalia. Odotellessa tuntui että ohjelman olisi tältä osin voinut järjestää tiiviimmäksikin, kun kuitenkin puhutaan kiertueesta. Hiihdon ja alkuperäisen tour-lajin, maantiepyöräilyn puolella kiertueen viehätys perustuu juuri tiiviiseen kokonaisuuteen, jossa urheilijoiden on otettava omassa taktikoinnissaan yksittäisen kilpailun lisäksi myös kokonaiskilpailun rasitus huomioon. Suunnistuksen puolellakin on rastiviikoilla totuttu kilpailemaan viisi päivää pidempiäkin matkoja peräjälkeen, joten vähemmällä kikkailulla uusien kilpailumuotojen suhteen ja yhdellä järkevällä startilla päivässä voitaisiin meidänkin lajiin luoda tour-konsepti, joka vetäisi mukaan oikeasti kaikki lajin huiput. Sprintti on tullut suunnistukseen jäädäkseen, mutta jokaiseen tällaiseen kokonaiskilpailuun pitäisi kuitenkin mielestäni mahduttaa mukaan se aito ja alkuperäinen normaalimatkan kilpailu: 90 minuuttia metsässä väliaikalähdöllä, yksin omaa työtä tehden.

Nordic O-tourin finaali juostiin Oslon liepeillä takaa-ajona. Yleisöä oli paikallisen O-festivalenin johdosta mukavasti paikalla ja rastit metsässä. Oma suoritus sujui mukavasti letkoissa suljutellessa ja suoritus oli kiertueen parasta. Kokonaisuudessaan liian sprinttipainotteiseksi haukutulla tourilla juoksin asfalttia pitkin lopulta alle 5 minuuttia reilun puolentoistatunnin yhteisajasta. Laulukuorossa seuratuissa finaaleissa asfalttia ja bonussekunteja olisi ollut sitten toki lisää tarjolla. Kaiken kaikkiaan jäi olo että juostujen kilometirn eteen matkustelua ja odottelua tuli kohtuuttoman paljon.

Kuvaavaa uudistuksilla täytettyyn kiertueeseen oli myös se että Göteborgin kisan järjestäjät eivät tänäkään päivänä tiedä ajanoton kömmähdeltyä kenen finaalissa olisi pitänyt juosta. Juoksijat kantoivat kyllä mukanaan kolmea eri ajanottovälinettä (gps + sportident + nilkkachip) mutta järjestäjät unohtivat laittaa lähtöhetkellä päälle sen vanhanaikaisen omegan.

Heinäkuussa penkkiurheilijoita hellitään sillä oikealla Tourilla Ranskassa. Omassa kaleterissa päivämäärä 13.7. juuri ennen Pyreneiden raastavia nousuja on merkitty huutomerkillä. Silloin on aika näyttää All-in - katsastuksessa Lohjalla omat kykyni Ranskan MM-suunnistusten kisalipun arvoiseen suoritukseen. Tour de Francen alkuviikot keskitynkin sprinttispesialistina myös kotikatsomossa vihreän paidan metsästäjien väliseen kilpailuun.

Blogisti Vesa Taanila

vesa_taanilaSuunnistuksen b-maajoukkueratsu, jonka kirkkaimmat mitalit ovat yhä saavuttamatta. Tavoitteet eivät tavallisesti kaadu yrittämisen puuttumiseen. Kokemusta 30 ikävuotta, muutama SM-mitali ja roppakaupalla kokemusta. Siviilissä ohjelmistosuunnittelija Tampereella. Urheillessa seurana Ikaalisten Nouseva-Voima. Tavoitteet MM 2013 kotikisat Vuokatissa. 


inov 8 alapanoraama