quantum banneri 2

Huono kunto ennustaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja varusmiespalveluksessa

Huono kunto, lihavuus sekä aiemmat TULE -vaivat ennustavat tuki- ja liikuntaelinvaivojen ilmaantumista varusmiespalveluksen aikana.

Teksti: Henri Taanila, Jaana Suni, Jari Parkkari

Huono kunto, lihavuus sekä aiemmat TULE -vaivat ennustavat tuki- ja liikuntaelinvaivojen ilmaantumista varusmiespalveluksen aikana.

Puolen vuoden asepalveluksen aikana noin 70 prosenttia varusmiehistä haki varuskunnan terveysasemalta apua tuki- ja liikuntaelinvaivaan. Kahdella kolmasosalla hoitoa hakeneista vaivoja oli useampia.

Varusmiehistä joka neljännelle ilmaantui terveysasemakäyntiä vaativa alaselkävaiva kuuden kuukauden seurannan aikana.

Lähes kolmanneksella palvelukseen astuvista varusmiehistä on nykyisin huono lihaskunto, jolloin 25–65 kilon lisäkuorman kanssa liikkuminen kenttäolosuhteissa aiheuttaa selkeitä ongelmia

Neuvonnalla ja vammoja ehkäisevällä harjoittelulla vaivoja voidaan ehkäistä hyvin tuloksin.

Keskimäärin 700—900 nuorta miestä keskeyttää varusmiespalveluksen vuosittain tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien takia [1]. Lisäksi noin 400 varusmiestä keskeyttää palveluksensa vuosittain vamman vuoksi. Näistä valtaosa kohdistuu tuki- ja liikuntaelimistöön [1-2].

Mielenterveydellisten syiden jälkeen tuki- ja liikuntaelimistön vaivat (TULE-vaivat) ovat toiseksi yleisin syy varusmiespalvelukseen keskeytymiseen Suomen Puolustusvoimissa. TULE-vaivojen määrä varusmiespalveluksen keskeytymisen syynä nelinkertaistui vuosien 1998–2009 välisenä aikana [2-3]. Vakavat TULE-vammat vaativat pitkän toipumisajan, jolloin niiden aiheuttama sairastavuus on moninkertainen infektioihin verrattuna [4-5].

Varusmiespalveluksen aikaisilla TULE-vaivoilla on kansanterveydellistä merkitystä, sillä 75 prosenttia nuorista miehistä ja pieni osa naisistakin suorittaa varusmiespalveluksen [1, 6]. Yhteiskunnalle varusmiespalveluksen keskeytyminen aiheuttaa suorien resurssikustannuksien lisäksi epäsuoria kustannuksia. Suunnitellun varusmiespalveluksen keskeytyminen terveydellisistä syistä ja asepalvelukseen uudelleen astuminen tauon jälkeen vaikeuttaa usein opiskelu- tai ammattiuraansa aloittelevan nuoren etenemistä opinto- tai työurallaan [1]. Kotimaisissa tutkimuksissa varusmiespalveluksen keskeytymisen on havaittu olevan yhteydessä nuorten miesten syrjäytymiseen [7-8].

Tutkimustieto TULE-vaivojen riskitekijöistä on puutteellista

Aiemmat armeijaympäristössä toteutetut tutkimukset ovat tuoneet esiin TULE-vaivojen syntyyn yhteydessä olevia yksilö- ja ryhmätason riskitekijöitä. Aiemmat TULE-vaivat ja vammat, liian kuormittava fyysinen harjoitusohjelma ja korkeat juoksumäärät [5, 9-13], tupakointi [14-16], naissukupuoli [14, 17], biomekaaniset tekijät kuten jalan rakenne ja kehon liikkuvuus [4, 14] sekä huono fyysinen kunto ja alhainen fyysinen aktiivisuus ennen asepalveluksen alkua [14, 18-20] ovat yhteydessä kasvaneeseen vammariskiin palveluksen aikana. Toisaalta esimerkiksi ylipainon, iän ja lihasvoiman yhteydestä TULE-vaivoihin ei ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä [21].

Huono kestävyyskunto vahvin riskitekijä

Varusmiesten selkävaivojen ja tapaturmien ehkäisytutkimuksen (VASTE) ensimmäinen osa toteutettiin Porin Prikaatissa Säkylässä 12 kuukauden mittaisena kohorttitutkimuksena vuosina 2006–2007. Tässä ensimmäisessä osassa päätavoitteena oli selvittää yksilötason riskitekijät TULE-vaivojen ilmaantumiselle asepalveluksen aikana. Lisäksi selvitettiin TULE-vaivojen anatominen sijainti, vakavuus sekä TULE-vaivoihin tyypillisesti johtaneet tilanteet.

Kahta peräkkäistä saapumiserää seurattiin kuuden kuukauden ajan varusmiespalveluksen ensimmäisestä päivästä lähtien riippumatta siitä suorittiko varusmies miehistö-, erikois- tai johtajakoulutuksen. Tutkimusjoukon muodostivat noin 950 varusmiestä, jotka kuuluivat pioneeri-, viesti-, panssarintorjunta- ja kranaatinheitinkomppanioihin ja antoivat suostumuksensa osallistumisesta. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Sotilaslääketieteen keskus, Pääesikunta, Porin Prikaati ja UKK-instituutti.

VASTE-tutkimuksessa nuorten miesten huono kunto, suuri painoindeksi ja vyötärölihavuus, heikko koulumenestys, sekä aiemmat TULE -vaivat ennustivat tuki- ja liikuntaelinvaivojen ilmaantumista varusmiespalveluksen aikana. Vahvin riskitekijä oli huono kestävyyskunto yhdistettynä huonoon lihaskuntoon (co-impairment) vauhdittomassa pituushypyssä tai punnerrus- tai selkälihastestissä (taulukko 1).

Puolen vuoden asepalveluksen aikana noin 70 prosenttia varusmiehistä haki varuskunnan terveysasemalta apua tuki- ja liikuntaelinvaivaan. Kahdella kolmasosalla hoitoa hakeneista TULE-vaivoja oli enemmän kuin yksi. Lähes kolmasosa varusmiehistä kävi varuskunnan terveysasemalla vähintään kuusi kertaa TULE-vaivojen vuoksi palveluksen kuuden ensimmäisen kuukauden aikana.

Kaikista TULE-vaivoista 70 prosenttia oli rasitusperäisiä ja 30 prosenttia äkillisiä, mikä kuvastanee fyysiseen rasitukseen tottumattoman kehon reagointia lisääntyneeseen kuormitukseen erityisesti palveluksen alkutaipaleella. Anatomiselta sijainniltaan TULE-vaivat kohdistuivat useimmiten polveen (21 %), selkään (19 %), nilkkaan (12 %) ja jalkaterään (12 %). Kaikista TULE-vaivoista kaksi kolmasosaa kohdistui alaraajoihin. Varusmiehistä joka neljännelle ilmaantui terveysasemakäyntiä vaativa alaselkävaiva kuuden kuukauden seurannan aikana. Selkävaivoista yli 80 prosenttia oli rasitusperäisiä, joissa äkillinen venähdys tai yksittäinen nostotilanne ei selittänyt selkävaivan alkuperää.

Valmentautumisella lisää kestävyyttä ja voimaa jalkojen lihaksiin

Varusmiesten TULE -vaivoja voitaisiin todennäköisesti vähentää parantamalla varusmiesten kestävyyskuntoa, alaraajojen lihasvoimaa ja vartalonlihasten kestävyyttä jo ennen asepalveluksen alkua. Tutkimustulosten perusteella hyvä tulos (≥ 2600 m) 12 minuutin juoksutestissä on suotava harjoitusohjelman tavoite ennen asepalvelukseen astumista. Lisäksi nuorten miesten nykyistä parempi painon hallinnan ohjaus tehostaisi intervention vaikutusmahdollisuuksia.

Siirtyminen intensiiviseen fyysiseen harjoitusohjelmaan varusmiespalvelusta tai kilpaurheilutoimintaa aloitettaessa lisää loukkaantumisen riskiä [22-23]. Asteittainen fyysisen aktiivisuuden lisääminen näyttäisi olevan turvallisin tapa lisätä liikuntaa [9, 13]. Puolustusvoimien liikuntakoulutuksessa tämä on pyritty huomioimaan, mutta silti erityisesti palveluksen ensimmäiset viikot näyttävät olevan fyysisesti liian kuormittavia suurelle osalle varusmiehistä [2, 21].

Matti Santtilan [24] tutkimukset ovat osoittaneet, että palvelukseen astuvien nuorten miesten aerobinen kunto 12-minuutin juoksutestillä mitattuna on romahtanut huolestuttavasti erityisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Nykyisin yli viidennes palveluksen aloittavista varusmiehistä saa huonon tuloksen (< 2200 m) 12-minuutin juoksutestissä ja tällöin aerobisen suorituskyvyn minimivaatimukset sotilastehtäviin eivät täyty [25]. Lisäksi riittämätön kehonpainoon suhteutettu lihasvoima Puolustusvoimien lihaskuntotesteillä mitattuna (taulukko 1) rajoittaa fyysistä toimintakykyä sotilastehtävissä. Vähintään hyvän lihaskunnon omaavia varusmiehiä on nykyään lähes 50 prosenttia palvelukseen astuvista ja heidän osuutensa on viime vuosina jopa kasvanut, mutta ongelmaksi on muodostunut samaan aikaan suurentunut huonon lihaskunnon omaavien joukko. Lähes kolmanneksella palvelukseen astuvista varusmiehistä on nykyisin huono lihaskunto, jolloin 25–65 kilon lisäkuorman kanssa liikkuminen kenttäolosuhteissa aiheuttaa selkeitä ongelmia [24-25]. Huonon aerobisen kunnon yhdistyminen huonoon lihaskuntoon (co-impairment) oli TULE-vaivojen vahvin riskitekijä VASTE-tutkimuksessa [21].

Vauhditon pituushyppy mittaa erityisesti alaraajojen ojentajien lihasvoimaa ja motorista taitoa. Varusmiesten TULE-vaivoista kaksi kolmasosaa kohdistuu alaraajoihin, joten ei ole yllätys, että huono tulos vauhdittoman pituushypyn ja aerobisen kunnon yhdistelmässä on vahvasti yhteydessä TULE-vaivoihin. Raskaiden kuormien pitkäkestoinen kantaminen altistaa etenkin vartalonlihaskestävyydeltä huonokuntoisimmat varusmiehet TULE-vaivoille, mikä selittänee huonon selkälihas- tai punnerrustestituloksen ja huonon aerobisen kunnon yhdistelmän vahvan yhteyden TULE-vaivoihin (taulukko 1).

Palvelukseen astuvien nuorten miesten kehonpaino on kasvanut huolestuttavasti viimeisten 10–15 vuoden aikana [24]. Samalla aikavälillä keskipituus ei ole muuttunut juuri lainkaan, joten painoindeksi on selkeästi kohonnut. Nykyisin palvelukseen astuvien miesten painoindeksin keskiarvo on noin 24,5 kg/m2 lähennellen lievän lihavuuden rajaa, kun se vielä 1990-luvun alkuvuosina oli noin 22,5 kg/m2 [24-25]. Lihavuuden yleistyminen selittänee osittain heikentyneitä kuntotestituloksia ja aiheuttaa haasteita varusmiespalveluksen suorittamiselle.

VASTE-tutkimuksessa selvitettiin myös palveluksessa ilmaantuvan alaselkäkivun sekä varusmiespalveluksen keskeytymisen riskitekijöitä erillisissä artikkeleissa. Huono fyysinen kunto palveluksen alkuvaiheessa suoritetuissa Puolustusvoimien kuntotesteissä on vahva riskitekijä myös selkävaivoihin ja varusmiespalveluksen keskeytymiseen. Näiden tulosten osalta tutkimustuloksia ei ole vielä julkaistu.

VASTE-hankkeen toisessa osassa vuosina 2007–2008 tutkimukseen osallistuneista Porin Prikaatin neljästä tutkimukseen osallistuneesta komppaniasta kaksi osallistui tutkimuksen interventio-osuuteen, jossa neuromuskulaarisen harjoitusohjelman ja neuvonnan avulla pyrittiin vähentämään äkillisiä TULE-vammoja. Toiset kaksi komppaniaa suoritti palveluksen kuten aiemminkin muodostaen kontrolliryhmän. Interventiotutkimuksissa havaitsimme, että neuvonnan ja neuromuskulaarisen harjoittelun avulla voidaan merkittävästi ehkäistä fyysisesti aktiivisten nuorten miesten äkillisiä TULE-vammoja erityisesti nilkkavammojen osalta [26]. Tutkimuksessa vammoja ehkäisevästä harjoittelusta hyötyivät eniten huonoimmassa kunnossa olleet varusmiehet. Heidän nilkkavammansa vähentyivät peräti 83 prosenttia. Se havainto, että fyysisesti huonossa kunnossa ja liikunnallisesti ehkä myös taitamattomat nuoret hyötyvät kevyestä alkulämmittelyharjoittelusta muita enemmän on uusi. Tämä löydös rohkaisee vammoja ehkäisevän alkulämmittelyn viemistä myös kouluihin ja oppilaitoksiin.

TULE-vaivojen riskitekijöistä tiedetään VASTE-tutkimuksen perusteella, että:

• huono kestävyyskunto 12-minuutin juoksutestissä lisäsi TULE-vaivojen riskiä asteittaisesti eli mitä huonompi kunto sitä suurempi alttius TULE-vaivojen ilmaantumiselle

• huono kestävyyskunto yhdistettynä huonoon lihaskuntoon (co-impairment) vauhdittomassa pituushypyssä tai punnerrus- tai selkälihastestissä HR 2.9 (95 % LV 1.9–4.6) oli vahva TULE-vaivojen riskitekijä

• vyötärölihavuus (>102 cm), HR 1.7 (95 % LV 1.3–2.2) ja suuri painoindeksi olivat itsenäisiä riskitekijöitä (BMI>30), HR 1.8 (95 % LV 1.3–2.4)

• aikaisemmat tuki- ja liikuntaelinoireet olivat yhteydessä vaivoihin varusmiespalveluksen aikana, HR 1.7 (95 % LV 1.3–2.1)

• huono koulumenestys (koulutusaste ja arvosanat yhdistettyinä) oli vahvin sosioekonominen riskitekijä HR 2.0 (95% LV 1.3–3.0)

• Lisäksi urheiluseuraan kuulumattomuus HR 2.9 (95% LV 1.4–5.8) ja tupakointi HR 1.5 (95% LV 1.0–2.1) olivat yhteydessä pitkäkestoiseen TULE-vaivaan (≥ 10 päivää poissaoloa palveluksesta)

**************************************************************

Henri Taanila, LK
Väitöskirjatutkija
Tampereen Urheilulääkäriasema
UKK-instituutti

Jari Parkkari, LT, kansanterveystieteen dosentti
Ylilääkäri
Tampereen Urheilulääkäriasema
UKK-instituutti

Jaana Suni, TtT terveydenedistämisen dosentti
Tutkimuspäällikkö
UKK-instituutti

Tuki- ja liikuntaelinvaivojen riskitekijöitä käsittelevä alkuperäistutkimus löytyy internetistä vapaasti saatavilla olevana kokoversiona osoitteesta: http://www.biomedcentral.com/content/pdf/1471-2474-11-146.pdf

Alkuperäistutkimus:

Taanila H, Suni J, Pihlajamäki H, Mattila V, Ohrankämmen O, Vuorinen P, Parkkari J: Aetiology and risk factors of musculoskeletal disorders in physically active conscripts: a follow-up study in the Finnish Defence Forces. BMC Musculoskeletal Disorders 2010, 11(1):146.

Tämä kirjoitus on lyhennelmä Liikunta & Tiede lehden numeron 2-3/2011 artikkelista.

Liitteet:
Taulukko 1

Viiteluettelo:

1. Pihlajamäki H: Terveyttä ja kuntoa armeijasta: Rasituksessa kolottaa ja särkee - Tunnistatko palveluskelpoisuutta rajoittavat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet? In: Helsingin Lääkäripäivät 10-1312011. Helsinki: Luentolyhennelmät; 2011: s. 39.

2. Sahi T, Korpela H: Varusmiespalveluksen keskeytyminen terveydellisistä syistä vuosina 1997-2000. [Interruptions in conscript service for health reasons in 1997-2000.] [In Finnish]. Sotilaslääketieteen laitoksen julkaisuja 2002(1):4-14.

3. Mäntysaari M: Terveyttä ja kuntoa armeijasta: Asevelvollisuusikäisten erityistarpeet ja yhteiskunnan mahdollisuudet terveydenedistämisen näkökulmasta. In: Helsingin Lääkäripäivät 10-1312011. Helsinki: Luentolyhennelmät; 2011: s. 43.

4. Jones BH, Knapik JJ: Physical training and exercise-related injuries. Surveillance, research and injury prevention in military populations. Sports Med 1999, 27(2):111-125.

5. Knapik JJ, Bullock SH, Canada S, Toney E, Wells JD, Hoedebecke E, Jones BH: Influence of an injury reduction program on injury and fitness outcomes among soldiers. Inj Prev 2004, 10(1):37-42.

6. Mattila VM, Parkkari J, Korpela H, Pihlajamaki H: Hospitalisation for injuries among Finnish conscripts in 1990-1999. Accid Anal Prev 2006, 38(1):99-104.

7. Multimäki P, Parkkola K, Sourander A, Haavisto A, Nikolakaros G, Helenius H: Military fitness class of Finnish 18-year-old men--prediction of military fitness class at call-up with the YASR and sociodemographic factors. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2005, 40(1):57-63.

8. Appelqvist-Schmidlechner K, Upanne M, Henriksson M, Parkkola K, Stengard E: Young men exempted from compulsory military or civil service in Finland--a group of men in need of psychosocial support? Scand J Public Health 2010, 38(2):168-176.

9. Kaufman KR, Brodine S, Shaffer R: Military training-related injuries: surveillance, research, and prevention. Am J Prev Med 2000, 18(3 Suppl):54-63.

10. Jones BH, Thacker SB, Gilchrist J, Kimsey CD, Jr., Sosin DM: Prevention of lower extremity stress fractures in athletes and soldiers: a systematic review. Epidemiol Rev 2002, 24(2):228-247.

11. Almeida SA, Williams KM, Shaffer RA, Brodine SK: Epidemiological patterns of musculoskeletal injuries and physical training. Med Sci Sports Exerc 1999, 31(8):1176-1182.

12. Finestone A, Milgrom C: How stress fracture incidence was lowered in the Israeli army: a 25-yr struggle. Med Sci Sports Exerc 2008, 40(11 Suppl):S623-629.

13. Bullock SH, Jones BH, Gilchrist J, Marshall SW: Prevention of physical training-related injuries recommendations for the military and other active populations based on expedited systematic reviews. Am J Prev Med 2010, 38(1 Suppl):S156-181.

14. Knapik JJ, Sharp MA, Canham-Chervak M, Hauret K, Patton JF, Jones BH: Risk factors for training-related injuries among men and women in basic combat training. Med Sci Sports Exerc 2001a, 33(6):946-954.

15. Reynolds KL, Heckel HA, Witt CE, Martin JW, Pollard JA, Knapik JJ, Jones BH: Cigarette smoking, physical fitness, and injuries in infantry soldiers. Am J Prev Med 1994, 10(3):145-150.

16. Altarac M, Gardner JW, Popovich RM, Potter R, Knapik JJ, Jones BH: Cigarette smoking and exercise-related injuries among young men and women. Am J Prev Med 2000, 18(3 Suppl):96-102.

17. Mattila VM, Niva M, Kiuru M, Pihlajamaki H: Risk factors for bone stress injuries: a follow-up study of 102,515 person-years. Med Sci Sports Exerc 2007, 39(7):1061-1066.

18. Heir T, Eide G: Injury proneness in infantry conscripts undergoing a physical training programme: smokeless tobacco use, higher age, and low levels of physical fitness are risk factors. Scand J Med Sci Sports 1997, 7(5):304-311.

19. Pope RP, Herbert RD, Kirwan JD, Graham BJ: A randomized trial of preexercise stretching for prevention of lower-limb injury. Med Sci Sports Exerc 2000, 32(2):271-277.

20. Jones BH, Cowan DN, Tomlinson JP, Robinson JR, Polly DW, Frykman PN: Epidemiology of injuries associated with physical training among young men in the army. Med Sci Sports Exerc 1993, 25(2):197-203.

21. Taanila H, Suni J, Pihlajamaki H, Mattila V, Ohrankammen O, Vuorinen P, Parkkari J: Aetiology and risk factors of musculoskeletal disorders in physically active conscripts: a follow-up study in the Finnish Defence Forces. BMC Musculoskeletal Disorders 2010, 11(1):146.

22. Auvinen J, Tammelin T, Taimela S, Zitting P, Karppinen J: Associations of physical activity and inactivity with low back pain in adolescents. Scand J Med Sci Sports 2008, 18(2):188-194.

23. Parkkari J, Kannus P, Fogelholm M: Liikuntavammat - Suurin tapaturmaluokka Suomessa. Suomen Lääkärilehti 2004, 59:3889-3895.

24. Santtila M, Kyrolainen H, Vasankari T, Tiainen S, Palvalin K, Hakkinen A, Hakkinen K: Physical fitness profiles in young Finnish men during the years 1975-2004. Med Sci Sports Exerc 2006, 38(11):1990-1994.

25. Santtila M: Terveyttä ja kuntoa armeijasta: Varusmiespalvelus - Fyysistä kuntoa ja terveyttä myös siviilielämään. In: Helsingin Lääkäripäivät 10-1312011. vol. Luentolyhennelmät. Helsinki; 2011: s. 40.

26. Parkkari J, Taanila H, Suni J, Mattila VM, Ohrankammen O, Vuorinen P, Kannus P, Pihlajamaki H: Neuromuscular training with injury prevention counselling to decrease the risk of acute musculoskeletal injury in young men during military service: a population-based, randomised study. BMC Med 2011, 9:35.

quantum jattibanneri


langrenn.com Sweden United-States-of-America Germany France italy


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama