550x90

Sandra Erikssonin tavoitteena on päästä maailman huipulle ja lähestyä yhdeksää minuuttia

erikssonsandra2011a_introSandra Eriksson voitti lauantaina Turun Kalevan Kisoissa viidennen estejuoksun suomenmestaruutensa. Hevoskuuri pääsi haastattelemaan tätä Suomen yhtä tämän hetken parhaimmista naiskestävyysjuoksijoistamme.

erikssonsandra2011aTurun Kalevan Kisoissa Sandra Eriksson nappasi viidennen estekultansa. Kuva: Terhi HalonenSandra Eriksson voitti lauantaina Turun Kalevan Kisoissa viidennen estejuoksun suomenmestaruutensa. Hevoskuuri pääsi haastattelemaan tätä Suomen yhtä tämän hetken parhaimmista naiskestävyysjuoksijoistamme. Haastattelussa kävimme läpi mm. Sandran alkukauden ongelmia, harjoittelua ja tulevaisuuden tavoitteita.

Hei Sandra ja onnittelut Suomen mestaruudesta! Miten juoksu meni sinun mielestäsi ja oletko tyytyväinen aikaasi?

– Kiitos! Juoksu meni juuri niin kuin olin suunnitellut. Yritin pitää yllä hyvää vauhtia ilman, että itse tulisin väsyneeksi. Silloin kun Janica juoksi ohi 400 metriä ennen maalia, päätin pysyä takana peesissä loppusuoralle saakka. On helpompi hyökätä takaa loppukiriin ja tiesin, että minulla on tapana olla loppukirissä hiukan vahvempi kiri kuin hänellä. Aika ei itse asiassa ollut niin tärkeää, mutta koska estejuoksu on mennyt niin huonosti tänä kesänä, oli kivaa saada myös hyvä aika.

Sinulla oli alkukaudesta talvella ja keväällä ongelmia ja et voinut harjoitella kunnolla, etkä kilpailla. Millaisia ongelmia ne olivat?

– En vieläkään tiedä ihan tarkkaan, mikä oli vikana. Olen kuullut niin monia eri asioita ja vastauksia. Hyppääjänpolvi oli se, josta useimmat puhuivat. En voinut juosta lainkaan kolmeen kuukauteen. Yritin muutamia kertoja, mutta jouduin keskeyttämään juoksun. Harjoittelu koostui pyöräilystä ja rullahiihdosta. Se oli uskomattoman raskasta henkisesti, mutta olen iloinen että taistelin kaiken tämän läpi.

Kalevan kisojen voittoaika meni jo alle 10 minuutin ja lähestyi MM-rajoja, vieläkö pyrit tosissaan Daegun MM-kisoihin? Entä millainen on sinun loppukausi kilpailujen suhteen?

– Juu, kun ajatellaan kuinka nopeasti kunto nyt nousee ja kuinka helpolta tuntui juosta Turussa, niin uskon että kropasta irtoaisi 9.50 aika. Mutta se on kova aika ja en ota siitä paineita. Jos se onnistuu, niin silloin lähden Koreaan. Muuten ohjelmassa on 22-vuotiaiden SM-kisat ja Suomi-Ruotsi maaottelu. Ehkä lisäksi tulee myös joitain pienempiä kilpailuja lisäksi. Otan kilpailun kerrallaan ja nyt keskityn viikonlopun estekilpailuun.

Kerro hiukan itsestäsi, mitä muuta teet ja mistä pidät juoksun ohella? Opiskeletko tällä hetkellä?

– Urheilun ohella opiskelen tällä hetkellä ruotsia äidinkielenä Vasa Universitetissa ja tulen luultavasti aloittamaan myös joukkoviestinnän (massmedia) opinnot vähitellen. Muuten ei ole mitään erityisiä intressejä urheilun lisäksi, vaan useimmiten rentoudun joko tietokoneen tai kirjan äärellä harjoitusten ja opiskelujen välillä. Yritän myös seurustella niin paljon ystävieni kanssa kuin vain ehdin.

Entä sinun siskokset Heidi ja Zenitha, kuinka paljon harjoittelette edelleen yhdessä ja mitä se vaikuttaa sinun juoksemiseesi, kun myös siskot juoksevat?

– Minä ja siskoni treenaamme harvoin yhdessä. Se tapahtuu ehkä noin pari kertaa vuodessa, kun olemme lenkillä yhdessä. Mutta minulla ja Heidillä on sama valmentaja ja melko samanlainen harjoitusohjelma, joten silloin tällöin kun treenaamme radalla tai Botniahallissa, voimme treenata myös yhdessä, ainakin olemme siellä samanaikaisesti. Mutta tykkäämme käydä lenkillä eri paikoissa ja eri kellonaikaan, joten helpointa on mennä lenkille yksin. Silloin saa juosta niin kuin se tuntuu parhaimmalta itselle. On selvää, että se kannustaa kun myös siskot harrastavat yleisurheilua. Motivoimme toisiamme ja urheilu on aina puheenaihe ruokapöydässä.

Kuinka estejuoksusta tuli sinun päämatkasi ja mikä siinä on kivaa? Entä miten estejuoksuharjoittelu eroaa tavallisesta pitkän matkan juoksusta? Mitä asioita täytyy ottaa huomioon?

– Oi, tämän kysymyksen olen kuullut miljoona kertaa aiemminkin! Kun olin pikkutyttö ja vielä kokeilin lukuisia eri lajeja, niin tykkäsin silloin aitajuoksusta. Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista nopeutta, mutta aikajuoksu meni silti aika hyvin, koska minulla oli ilmeisesti ihan hyvä aitatekniikka. Ja kestävyys on aina ollut minun vahvuuksiani. Joten aitatekniikan ja kestävyyden yhdistelmä teki minusta estejuoksijan. Tykkään juosta esteitä, koska se on hiukan vaihtelevampaa kuin pelkkä ratajuoksu. Luulen, että useimmat estejuoksijat eivät harjoittele juurikaan eri tavalla kuin muutkaan kestävyysjuoksijat.

Itse harjoittelen ehkä kerran vesiesteitä joka kesä ja tavallisia esteitä ja askelmerkkejä muutaman kerran. Harjoittelen myös liikkuvuutta, jotta aitojen ylitys olisi helpompaa. Tämän viime vuoden olen harjoitellut pikkuisen enemmän tekniikkaa ja nyt lopultakin oppinut hyppäämään esteiden yli myös vasen jalka edellä. Ennen osasin mennä vain oikea jalka edellä, mikä vaikeutti askelmerkkejä ja askelten sopimista huomattavasti!

Kuinka paljon sinulle tulee tunteja tai kilometrejä vuodessa? Mitkä ovat tärkeitä asioita harjoittelussasi?

– En osaa sanoa tarkkaan kuinka monta kilometriä tai tuntia harjoittelen vuodessa. Voisin veikata, että kuulun niihin keski- ja pitkänmatkan juoksijoihin Suomessa, jotka harjoittelevat vähiten määrää. Sen sijaan Guy Storbackan harjoituksissa on korkea laatu. Talvella harjoittelen noin 12 kertaa viikossa ja kilometrimäärät liikkuvat 100 ja 130 km:n välillä tavallisella viikolla. Ainakin se oli näin viime talvena, siihen tulee varmasti lisäystä tulevana harjoituskautena. Kesäisin tulee enemmän harjoittelua piikkareilla ja määrät putoavat varsin selvästi.

Ruotsinkielisessä Pohjanmaalla (Österbotten) kestävyysurheilukulttuuri on hyvällä tasolla ja hienoa ja muusta Suomesta poikkeavaa. Sieltä löytyy paljon juoksijoita, hiihtäjiä, suunnistajia ja pyöräilijöitä. Osaatko sanoa miksi juuri kestävyysurheilua arvostetaan ja mikä tämän hienon kulttuurin takana on?

– Pohjanmaalla, tai oikeastaan koko ruotsinkielisessä Suomessa meillä on uskomattoman hieno yhteisö urheilijoiden kesken. Vaikka kuulumme eri seuroihin, niin harjoittelemme aika paljon yhdessä. Ja vaikka meillä on erilaisia harjoituksia, niin olemme kuitenkin samalla paikalla harjoittelemassa, mikä antaa paljon lisämotivaatiota. Joskus myös yleisurheilijoilla, suunnistajilla ja hiihtäjillä on myös yhteisiä harjoituksia. On myös useita urheilijoita, jotka yhdistelevät näitä lajeja. Myös valmentajat tulevat hyvin toimeen keskenään ja voivat keskustella ja keksiä uusia ideoita yhdessä.

Loppuun kysyisin vielä sinun omista tulevaisuuden suunnitelmistasi ja tavoitteistasi?

– On vaikeaa suunnitella liian kauaksi eteenpäin, sillä koska ei tiedä mitä tapahtuu. Helpointa on ottaa vuosi kerrallaan. Ensi vuoden EM-kisat kotikentällä kuuluvat suurien tavoitteiden joukkoon, mutta kilpailullisia tavoitteita en halua vielä päättää. Ensi vuonna on myös olympiakisat, mutta EM-kisat tuntuvat kuitenkin tärkeimmiltä. Mutta olympialaiset vuonna 2016 on iso tavoite. Tähtään myös siihen, että ennemmin tai myöhemmin saavutan maailman kärjen ja juoksen aikoja, jotka ovat lähellä yhdeksää minuuttia.

Toivotaan parasta ensi viikonlopun kisoihin ja että MM-kisaraja menisi rikki. Hevoskuuri toivottaa onnea myös matkalla kohti Helsingin EM-kisoja ja muita isoja tavoitteita!

- Tero Viljanen

Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama