Huippujuoksijasta tuli huippuvalmentaja - Euroopan mestari juoksi Risto Ulmalan opeilla ennätyksensä lukuisilla matkoilla

Jukka Keskisalo teki ennätyksiä Risto Ulmalan valmennuksessa. Kuva: Jarno Maimonen

Jukka Keskisalo teki ennätyksiä Risto Ulmalan valmennuksessa. Kuva: Jarno Maimonen

Syksyllä 2008 manageri Jukka Härkönen soitti Risto Ulmalalle Yhdysvaltoihin ja kysyi haluaisiko tämä alkaa valmentamaan estejuoksija Jukka Keskisaloa.

Risto Ulmala kertoi viikko sitten julkaistussa haastattelussa, että maratonharjoittelu on lopulta melko yksinkertaista. Tällä kertaa kuulemme Ulmalan mietteitä suomalaisesta valmennuksesta.

Syksyllä 2008 manageri Jukka Härkönen soitti Risto Ulmalalle Yhdysvaltoihin ja kysyi haluaisiko tämä alkaa valmentamaan estejuoksija Jukka Keskisaloa.

- Juttelin sitten Jukan kanssa. Totesin hänet huipputyypiksi ja päätin lähteä mukaan kelkkaan.

Keskisalo oli voittanut 3000 metrin esteiden Euroopan mestaruuden vuonna 2006. Valmentajaksi lähtiessään Ulmalan ajatuksena oli, että Keskisalolle pitäisi saada hyvä kapasiteetti tonnivitoselta kymppiin asti. Vuonna 2009 Keskisalo teki Ulmalan valmennuksessa ennätyksensä päämatkallaan sekä 1500, 2000, 3000, 5000 ja 10 000 metrillä. Esteiden ja 2000 metrin ennätysajat olivat samalla Suomen ennätyksiä. Vuoden 2009 MM-kisoissa Keskisalo sijoittui kahdeksanneksi.

- Jukka sanoi, ettei haluaisi mailerityyppinä juosta keväällä kympin kisaa. Sanoin, että mikä maileri sä oot, kun sun tonnivitosen enkkasi on huonompi kuin mulla, vaikka olin omasta mielestäni hidas. Tuo asia korjaantui ja kesän päätteeksi Jukan tonnivitosen ennätys oli kolme sekuntia kovempi kuin minulla.

Syksyn 2009 jälkeen Ulmalan ja Keskisalon yhteistyö ei kuitenkaan jatkunut. Ulmala kertoo olleensa todella yllättynyt siitä, että Urheiluliiton mukaan valmennustyötä olisi pitänyt tehdä pelkillä päivärahoilla.

- Olin ollut Suomesta poissa yksitoista vuotta ja ajattelin, että asioissa oltaisiin menty eteenpäin. Oltiinkin menty taaksepäin. Olin valmentanut Jukkaa omalla rahalla ja panostuksella, koska minulla on sellainen luonne, että halusin näyttää. Tuolloin kuitenkin ajattelin, että kyllä työstä pitää jatkossa palkka saada. Joten sanoin, että ei kiinnosta.

- Meillä on edelleen lahjakkaita juoksijoita, mutta tarvitaan myös huippuvalmentajia. On mahdoton yhtälö, että valmentajien pitäisi tehdä urheilijoista huippuja talkootyönä. Onneksi jotkut miehet ja naiset tekevät valmentajina kuitenkin uskomattoman hienoa työtä pitääkseen yleisurheilumme edes sillä tasolla, missä nyt olemme.

Ulmala toteaa, että Keskisalon kanssa aloitettu projekti jäi kesken. Suunnitelmissa oli esimerkiksi vuoristoleiri syksylle 2009.

- Rytmitin Jukan harjoittelua hyvin pitkälle samalla tavalla kuin itse olin tehnyt. Levon ja rasituksen suhde oli tärkeässä roolissa. Kilpailukalenterin laadimme huolella. Parantamisen varaa meillä jäi tietysti monella sektorilla.

Ulmalan mielestä raha, energia ja voimavarat kohdentuvat nykyään väärällä tavalla.

- Rahaa laitetaan runsaasti Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukselle ja urheiluopistoille. Nekin tekevät tärkeää työtä, mutta kyllä henkilökohtaisiin valmentajiin pitäisi satsata paljon nykyistä enemmän. Muualla koutsi on koutsi, meillä hän on lähinnä kaatopaikkatavaraa. Nyt valmentamisesta ja valmentajien asemasta on ollut taas keskustelua, mutta saa nähdä mikä sen käytännön vaikutus on.

Muuramessa ja Coloradossa asuva Ulmala tekee tällä hetkellä rakennusalan töitä.

- Olen yrittäjä. Johdan itseäni ja mahdollisesti joitain muitakin, hän naurahtaa.

Tavoitteet asetettava riittävän korkealle

Suomalaisilla kestävyysjuoksijoilla on ollut jo vuosien ajan varsin paljon vammoja.
Näin on ollut myös viime vuosina niin miehissä kuin naisissa.

- En ole kartalla eri urheilijoiden taustojen suhteen, joten syitä on vaikea tarkemmin arvioida. Ehkä lapsuuden liikkuminen on ollut liian pientä, eivätkä paikat kestä totaaliharjoittelua. Ehkä harjoitellaan väärin tai lihashuolto on puutteellista. Vai onko menestykseen haettu jotain harjoituksellista oikotietä tai keksitty uusia harjoitteita, jotka tuottavat loukkaantumisia?, Ulmala pohtii.

 UlmalaRistoJMRisto Ulmala. Kuva: Jarno Maimonen

Ulmalan mukaan minimitavoitteena tulee olla Euroopan tasolla pärjääminen.

- Tämä pitää olla niin urheilijan, valmentajan kuin muun ympäristön tavoite. Viime EM-kisoissa Norja voitti pari mitalia samassa juoksussakin. Miksei suomalainenkin voisi tähän pystyä? Surulliseksi suomalaisen kestävyysjuoksun nykytilanne kyllä vetää. Nykyään kehutaan sellaisia aikoja, jotka eivät ole kansainvälisesti vielä yhtään mitään.

Ulmalan mielestä perustyö on tehtävä ensin kotimaassa riittävän hyvin.

- On oltava valmis juoksemaan talvella räntäsateessa ja pakkasessa. Asenteen tulee olla kunnossa, eikä huipulle ole oikotietä. Ulkomaille kannattaa lähteä leireilemään vasta siinä vaiheessa, kun tasoa on alkanut löytyä. Siinä vaiheessa vaihtoehtona on lähteä myös yliopistoihin urheilemaan, monilla onkin tästä hyviä kokemuksia.

Nykyään yleisurheilussa järjestetään arvokisoja alle 23-vuotiaille. Ulmala suhtautuu niiden tarpeellisuuteen epäillen.

- Niillä on varmasti hyvätkin puolensa. Toisaalta eivät 22-vuotiaat ole enää juniori-ikäisiä. Onko itsensä pettämistä tavoitella arvokisapaikkaa noista kisoista, jos oma taso ei meinaa riittää varsinaisiin aikuisten arvokisoihin?

Ulmala ei ole kuitenkaan menettänyt uskoaan suomalaiseen kestävyysjuoksuun.

- Juoksin itse omat ennätykseni kaurapuuron voimalla ja varmasti ainakin joku suomalainen pystyy juoksemaan minua paremmin. Silloin ollaan jo Euroopan huipulla. Eurooppalaisen kestävyysjuoksun taso ei ole nyt erityisen korkea ja doping-valvontakin tuntuu tuottavan paremmin tulosta. Suomalaisella kestävyysjuoksulla on nyt iskun paikka. Naiset ovatkin olleet jo selkeästi miehiä paremmalla tasolla.

Lahjakkuuksia on etsittävä

Ilmaan on heitetty myös ajatus siitä, löytyisikö suomalaisten pikajuoksijoiden keskuudesta sellaisia lahjakkuuksia, jotka voisivat nopeutensa ansiosta kehittyä hyviksi pitempien matkojen juoksijoiksi.

- Ajatuksessa on jonkinlainen pointti. Tunnetuin esimerkki takavuosikymmeniltä on Juha Väätäinen, joka oli nuoruudessaan pikajuoksija. Myös sittemmin 800 metrillä menestynyt Esko Parpala aloitti 100 ja 200 metrin juoksijana.

- Lähtökohtaisesti satasen juoksija on kuitenkin harvoin kymppitonnin juoksija. Ja jos meillä ei ole hyviä 400 metrin juoksijoita, kuinka sitä kautta voisi nousta hyväksi 800, 1500 tai 5000 metrin juoksijaksi.

Ulmalan mukaan jääkiekkoa ja muita palloilulajeja syyllistetään nykyään liikaa siitä, ettei lahjakkuuksia riitä muihin lajeihin.

- En usko tuohon tarinaan. Sen sijaan pallopelien parista voi löytyä hyviä kestävyysjuoksulahjakkuuksia. Nimenomaan lajeista, joissa juostaan paljon omin jaloin. Niitä ovat erityisesti futis ja salibandy.

- Jotkut näitä lajeja harrastavat voivat löytää kestävyysjuoksusta oman lajinsa. Varsinkin kun moni lopettaa tai joutuu lopettamaan pelaamisen jo nuorella ikää. Eivät he kuitenkaan välttämättä eksy yleisurheilukentille. Olisikin hyvä, jos joku kiertäisi Suomea ja etsisi tällaisia lahjakkuuksia.

-Juhana Unkuri

Lue myös: Risto Ulmala kestävyysjuoksuharjoittelusta: "Moni ei välttämättä ymmärrä tai halua uskoa, kuinka yksinkertaista se lopulta on"


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama