550x90

Juosten Paavo Nurmen patsaalta Paavo Nurmen patsaalle

paavonurmichallengeintroJari Tomppo ja Petri Haavisto juoksivat Paavo Nurmen patsaalta toiselle. Matkaa Helsingistä Turkuun kertyi reilut 165 kilometriä.

paavonurmichallenge2Lähtö tapahtui Paavo Nurmen patsaalta perjantaina kello 20:00. Kuvassa Petri Haavisto ja Jari Tomppo. Kuva: Jaana TomppoHelsinki-Turku - juoksua edeltävän viikonvaihteen valvoin Suomi-Juoksun talkoissa ja viikollakin yöunet jäivät parina yönä turhan vähiin. Koetin paikkailla tilannetta ottamalla perjantain vapaapäiväksi töistä ja nukkumalla aamulla pitkään. Hieman ennen kahdeksaa puhelin herätti minut: soittaja oli huoltajakseni lupautunut Petri Lietzén, joka ilmoitti olevansa kipeänä ja estynyt osallistumasta huoltoon. Informoin asiasta Jaanaa, joka muutamassa minuutissa rekrytoi Mikko Kuikkaniemen mukaan huoltoryhmään koko matkan ajaksi.

Iltapäivällä pakkasimme suorituksen aikana tarvittavan rekvisiitan autoon ja puoli kuuden maissa suuntasimme Volkkarin keulan kohti Halikkoa, josta poimimme Mikon mukaan. Helsingissä, Paavo Nurmen patsaalla, olimme hyvissä ajoin ennen starttihetkeä. Pian paikalle saapui junalla Tampereelta matkustanut Petri Haavisto, joka lähtisi kanssani taittamaan koko matkaa. Sää lähtöhetkellä oli miltei täydellinen: parikymmentä astetta lämmintä ja jokseenkin tuuletonta.

Alkumatkalle saattajiksi olivat lupautuneet Pekka Pietikäinen ja Juha Hietanen. Hieman ennen kahdeksaa napsittiin pakolliset valokuvat ja tasan kello 20:00 aloimme hölkätä Paavo Nurmen patsaalta kohti noin 165 km päässä Turussa sijaitsevaa Paavo Nurmen patsasta. Reitin suunnistuksellisesti haastavin osuus oli heti alussa kun maalaistollojen piti löytää reitti Paavo Nurmen patsaalta Leppävaaraan. Hyvällä kartanluvulla (lue: puhtaalla onnella) onnistuimme haasteessa ilman ylimääräisiä mutkia ja Leppävaaran paloaseman kulmille päästyämme heitin kartan pois - tästä eteenpäin riittäisi, että pysymme 110-tiellä Turkuun saakka. Leppävaarassa Hietsu hyvästeli meidät, mutta Pekka jatkoi mukanamme aina Veikkolaan saakka, noin 31 km. Sen jälkeen hän juoksi vielä parikymppiä kotiinsa tehden varsin kunnioitettavan runsaan 51 km iltalenkin.

paavonurmichallenge3Kuva: Jaana TomppoAikatavoitteena sekä minulla että Petrillä oli Tero Töyrylän vapunpäivänä 2002 juokseman Paavo Nurmen patsaalta toiselle -reittiennätyksen - hieman alle 17,5 tuntia - alittaminen ja mahdollisesti koko välin taittaminen alle 6 min/km keskivauhdilla. Juoksuvauhdiksi olimme suunnitelleet noin 5.15-5.30/km ja alusta lähtien oli tarkoitus kävellä minuutti jokaista varttia kohti. Tästä rytmityksestä pystyimme pitämään kiinni varsin hyvin. Kävelypätkät pyrittiin ajoittamaan mahdollisuuksien mukaan ylämäkiin. Huoltoauto odotti meitä 5-6 kilometrin välein, joten juoksijoiden ei itse tarvinnut kantaa mukanaan kuin huoltovälille riittävä määrä juomista.

Ensimmäinen maraton täyttyi Garminin mukaan hieman alle neljän tunnin. Ilta alkoi viilentyä mukavasti ja liikennettäkään ei ollut pahemmin haittamassa kesäillasta nautiskelua. 50 km tuli mittariin noin 4.44 lähdön jälkeen, olimme siis reilusti edellä 6 min/km tavoitevauhtia. Kummallakaan ei vielä ollut mitään ongelmia. Juoksu kulki mukavasti ja energia imeytyi hyvin. Runsaan viiden tunnin jälkeen allekirjoittaneen vatsa alkoi lievästi oireilla - tuntui, että nesteet eivät imeytyneet kunnolla. Seuraavalla huoltopisteellä nappasin suolatabletin, joka auttoi tilannetta. Pariin otteeseen jouduin kuitenkin käymään ojanpohjalla kyykkimässä, ennen kuin vatsa rauhoittui lopullisesti.

Auringon painuessa alemmas alkoi sää viilentyä huomattavasti ja jossain vaiheessa vedimme molemmat yläkropan suojaksi pitkähihaista. Pärjäsimme kuitenkin koko yön lyhyillä trikoilla, vaikka lämpötila kuulemma kävi alimmillaan kahdeksassa asteessa. Vain muutamilla peltoaukeilla tuntui aavistuksen viileältä. Illan ja yön aikana Mikko juoksi seuranamme useita pätkiä, hänellekin kertyi juoksua yli 70 kilometriä. Yöllä suomalaisessa kesäyössä juokseminen on aina äärimmäisen nautinnollinen kokemus - niin nytkin, jopa yksitoikkoisella ja mäkisellä 110-tiellä. Aamuyön hetkinä koin rajua väsymystä, joka on minulle tuttua aikaisemmista läpi yön juostuista ultrista. Tiesin sen helpottavan auringon noustessa ja päivän valjetessa. Näin myös kävi.

paavonurmichallenge4Aamu valkenee. Kuva: Jaana TomppoAamun valjetessa Pasi Koskinen yhdessä puolisonsa Kirsin kanssa saapui seuraamaan juoksua ja juoksemaan mukanamme jonkun matkaa. Hieman ennen Muurlaa tuli 100 km täyteen, aikaa lähdöstä oli kulunut 9 h 40 min. Pian Muurlan jälkeen alkoi reitin ikävin ylämäkiosuus, useiden kilometrien mittainen Tupurin mäki. Tämän mäen päältä oli vastaavasti lähes pelkkää alamäkeä aina Saloon saakka. Salon torille saavuimme hieman ennen aamuseitsemää, noin 113 km juostuamme. Salossa huoltoryhmään liittyi Mikon puoliso Anu. Hieman ennen Saloa Petri totesi, ettei pysty 16 tunnin alitukseen ja Salon torilla tiemme erkanivat. Petrin varusteet siirrettiin Mikon autoon ja hän jatkoi matkaa Mikon ja Anun huoltamana. Minä puolestani päätin yrittää kuudentoista tunnin alitusta, vaikka juuri sillä hetkellä en ollutkaan kovin varma tavoitteen onnistumisesta. Salon jälkeen vauhtini kiristyi hetkellisesti ehkä liikaakin - väli 120-140 km oli juoksun nopeimpani.

Kun matkaa oli takana kolmisenkymppiä ja hivuttava ylämäki kohti Paimiota alkamassa näin vastaani juoksevan FMR:n paidan - Uotilan Jaakko tuli mukaani juoksemaan loppumatkalle. Siinä vaiheessa juoksuseura oli erittäin tervetullutta, vaikka en kovin kummoiseen smalltalkiin enää pystynytkään - korkeintaan saukkosmaiseen murahteluun.

Tässä vaiheessa juokseminen alkoi olla sen verran vaikeata, että kaikki energia piti keskittää etenemiseen. Tasaiset ja alamäet pystyin kuitenkin yhä juoksemaan varsin hyvällä vauhdilla ja onneksi reitin pahimmat ylämäet olivat jo selän takana. Piikkiössä pystyin ajattelemaan jo, että matkaa on jäljellä vain työmatkani Piikkiö-Turku verran - sen juokseminen nyt ei ole temppu eikä mikään. Sumuisilla aivoillani koetin laskeskella millaista vauhtia loppumatkalle vaadittaisiin kuudentoista tunnin alitukseen. Laskutoimitus kuitenkin ylitti kykyni joten yritin vain puristaa loppumatkan niin kovaa kuin pystyn, aivan kuin loppuajalla muka olisi jotain merkitystä tällaisessa suorituksessa. Kaarinassa sain lisää juoksuseuraa kun Tuomo ja Janne sekä hetken kuluttua Veikko liittyivät mukaan. Hieman myöhemmin myös sattumalta reitin varrelle osunut Mari tuli mukaan juoksemaan muutaman kilometrin.

paavonurmichallenge1Kaksikko perillä Turussa. Kuva: Jaana TomppoKuudentoista tunnin alituksesta olin varma vasta kun sata mailia täyttyi Garminin mukaan ajassa 15.22 ja matkaa oli jäljellä vain nelisen kilometriä. Viimeiset kilometrit tuntuivat loputtoman pitkiltä, mutta lopulta kiipesin saattajieni kanssa ylös Kaskenkadun mäkeä ja sen jälkeen oli edessä vain laskettelu alas Paavo Nurmen patsaalle. Onneksi patsaan vieressä olevat liikennevalot olivat vihreällä alas rullatessani - en ole lainkaan varma olisinko saanut pysäytettyä vauhtiani valoihin. Läimäisy patsaan jalustaan ja kello pysähdyksiin ajassa 15.44.26, keskivauhti juuri tavoitteeni mukainen 5.42/km (= 10,5 km/h). Patsaalla korkattiin kuohuviinipullo ja otettiin muutama valokuva.

Hetken kuluttua Petri saapui patsaalle ajassa 16.19.15. Hänenkin aikansa alitti selvästi sekä entisen reittiennätysajan että 6 min/km tavoitevauhdin.  

Juoksu Helsingistä Turkuun oli hieno ja ainutlaatuinen kokemus. 110-tietä seuraileva reitti osoittautui yllättävän raskaaksi, vaikka Etelä-Suomessa ei suuria korkeuseroja olekaan, on matkalla melkoisesti ylä- ja alamäkeä. Juoksun jälkeisenä päivänä ovat etureidet olleet poikkeuksellisen kipeät - ilmeisesti juuri reitin pitkien alamäkien takia.

>>Reitti

-Jari Tomppo

Premiumsport.fi

ulvang banneri