Sandra Erikssonin ajatuksia Lidingöloppetin aikana

Sandra Eriksson ja Lidingöloppetin voittoseppele. Kuva: Lidingöloppet

Sandra Eriksson ja Lidingöloppetin voittoseppele. Kuva: Lidingöloppet

Juoksun aikana tulee ajatelleeksi kaikenlaisia asioita. Seuraavassa Sandra Eriksson kertoo, mitä hän ajatteli voittoisan Lidingöloppetin aikana viime lauantaina.

Sandran ajatukset löytyvät hänen kotisivuiltaan ruotsiksi, josta seuraavassa suomennos. Ei se ole helppoa voittajallakaan ollut.

Ajatuksia Lidingöloppetin aikana

Iltaa ennen kilpailua: Tagga, tagga, tagga (motivointia), tästä tulee sairaan kivaa. Minä VOITAN, minä juoksen alle kahden tunnin. Aah, miten kivaa siitä tulekaan. Olenhan odottanut 4 kuukautta tätä. VIHDOINKIN saan juosta.

Kilpailuaamuna: Miksi olen sanonut kaikille, että aion voittaa? Paineita, paineita, paineita. Ajattele, jos siitä tuleekin työlästä, ajattele, jos joku juokseekin sikanopeasti, mitä minä sitten teen? Aagh, voin huonosti, en voi syödä.

Tunti ennen starttia: Shit, minulla on sairas nälkä. Ei hyvä. Ei lainkaan hyvä. Mutta jos syön, niin saan pistoksen. No jaa, minähän saan vettä kahdessa paikassa. Tämä hoituu. Tästä tulee kivaa. Kaksi tuntia, kevyttä kuin ohukainen (lätt som en plätt). Abborrbacken on lasten leikkiä.

Puoli tuntia ennen starttia: Luojan kiitos, että tapasin Patrikin. Kiitos juomasta, kiitos banaaninpalasta, kiitos seurasta. Hyvää tästä seuraa, minä tulen selviytymään.

Startti: SHIT! Missä ovat kaikki, kuinka ahdasta onkaan. Missä ovat naiset? Paniikki. Minun täytyy löytää kaikki naiset. Jobba, jobba, jobba. Rentoudu, juokse omaa vauhtia. JOBBA JOBBA JOBBA.

29 km jäljellä: no jaa, vihdoinkin johdossa, vain loppu enää jäljellä. Tämä tuntuu ihan ok:lta, luulen niin.

28 km jäljellä: tämä tuntuu tosi kovalta, mutta minä kai totun tähän. Ehkä. Toivottavasti.

27 km jäljellä: just joo, olin unohtanut, että kaikki tulevat kustumaan minua "ensimmäinen nainen" seuraavat pari tuntia. No jaa, kai sekin voi olla nimeltään.

26 km jäljellä: Ai hitto, ei pitäisi juosta täysin uusilla kengillä. 8 hiertymälaastaria on liian vähän. Hitto, mitenkipeältä kantapäissä tuntuu.

25 km jäljellä: Nyt aion juoda. Uskallanko. Äh, en uskalla. Olen pahin paha tyttö, juoksen ilman energiaa, koska olen pelottavan vahva, just joo.

24 km jäljellä: hmm, myöskään nilkat eivät voi hyvin näissä kengissä. Tekee aika kipeää. Onko muuten jollain ruokaa? Banaania? Pullaa? Mitä tahansa! Minulla on nälkä. Hieno luonto muuten.

23 km jäljellä: Shit, paniikkiosuus alkaa. Liian paljon yleisöä, aplodeja ja kirkumista. Miten kiusallista. Lopettakaa nyt huutaminen, en ole vielä voittanut, vielä on paljon jäljellä.

22 km jäljellä: Eieiei, Ulrika on kannassa ja minä kun halusin juosta yksin. Nyt minun täytyy alkaa rasittaa itseäni. No jaa, hän saa vetää hetken.

21 km jäljellä: Okei, tämä oli oikein mukavaa, olen vahvempi ylämäissä. Tämä hoituu.

20 km jäljellä: Mutta haloo, missä mäet ovat?? En halua juosta näin lujaa.

19 km jäljellä: Pitäisikö minun pitää omaa tempoa? Tällä vauhdilla juoksen seinää päin.

18 km jäljellä: NYT EN HALUA ENEMPÄÄ! En tule koskaan maaliin. Tulen keskeyttämään. Haluan vain maata ja itkeä. Pitääkö hänen juosta niin kovaa? Minä en enää halua. Minähän en halua. Ai hitto, miten vihaan juoksemista.

17 km jäljellä. Mutta tosin, sitten kun mäkinen osuus tulee, niin minun pitäisi olla vähän vahvempi. Minun täytyy vaan jaksaa.

16 km Mutta hallooo? Mäet? Missä te olette? Minä teen kuolemaa täällä!!

15 km jäljellä: Rakastan sinua alamäki! Ehkä, ehkä olen saanut nyt riittävän suuren eron. Nyt teen oman kilpailuni, jos hän tulee kantaan, niin sitten hän tulee.

14 km jäljellä. Shit, tämähän menee tosi helposti! Enemmän kuin puolet selvitetty ja olen miten pirteä tahansa. Tästä tulee lastenleikkiä. Tämän voitan helposti.

13 km jäljellä: Wohoo, on niin hauskaa juosta, trallalllallaaaaaa!

12 km jäljellä: Hmm... varmaankin tulee hieman ähkimistä näiden mäkien kanssa. Mutta onhan myös alamäkiä mukana. Se ei ole niin vaarallista. Pianhan ollaan maalissa.

11 km jäljellä: Okei, ehkä vähän liioittelin. Niiin helppoa se ei ole. Energia, missä olette? Onneksi minulla on glukoositabletti taskussa.

10 km jäljellä. Hei seinä. Pang. Mitä tapahtui? Nyt äkkiä tabletti sisään, muuten en selviä. Gönstabacken. Kiitos yleisö, että olette siinä, kiitos juomasta Jimmy ja Sandra!

9 km jäljellä: Okei, minun pitäisi selvitä tästä, 4 km Abborrbackeniin, jos siitä selviän, niin voitan. Vai...?

8 km jäljellä: Sandra, tämä ei ole raskasta. Sinä vain syötät pajunköyttä. On toooosiiiii kivaa juosta. Jaksa nyt vaan.

7 km jäljellä: Helkkari. Edellinen mäki kyllä tuntui kunnolla. Tämä on siis sitä maitohappoa. Olen kuullut ihmisten puhuvan siitä...

6 km jäljellä: Pitäisikö ottaa rauhallisesti ennen Abborbackenia? Äh, se on kuitenkin yliarvioitu, ei muuta kuin iskua vaan. Anna minulle urheilujuomaa. Energia on paennut...

5 km jäljellä: Heihei mäki. Oi. Hitto. Maito. Happo. Täytyy. Kävellä. Skit, skit, skit. Ei ole ok kävellä. Ei juoksun arvoista. Hengitä Sandra, hengitä. Jyrkkä pätkä on ohi, juokse!

4 km jäljellä: Tämä kaveri minun takana aikoo siis juosta minun kanssa. Se on hänen tehtävänsä, silloin voin kysyä häneltä, että onko kukaan minun takana. Miksi tajuan sen vasta nyt? Olen jo kääntänyt niskan sijoiltaan. Ai hitto miten väsynyt olen.

3 km jäljellä. Jos selvitän Karinsbacken, niin silloin voitan. Ehkä. Hitto miten hitaasti juoksen. Joku ehtii vielä päästä kantaan. Hitto, miten haluan kuolla nyt. Jos joku haastattelee minua, kun tulen maaliin, aion sanoa, että haluan kuolla. Mutta ensin aion maata maassa ja itkeä. Seppeleen kanssa. Eikö tämä vain voisi loppua. Ei koskaan enää. Ei koskaan. Täytyy juoda. Täytyy saada energiaa.

2 km jäljellä: En ajatellut juosta askeltakaan tässä mäessä. Noloa. Yleisö hurraa ja minä kävelen. Täytyy juosta. Tsemppiä minä. Yhden askeleen jaksan, reipasta, yksi vielä. AAAAJ, maitohappooo. Kävele, kävele, kävele. Maitohappo, maitohappo, maitohappo. Miten kaveri minun takana voi olla niin pirteä? Masentavaa. Hitto, miten läähätän. En muista, että minulla olisi astma. Ehkä se on tilapäistä. Kuole vaan nyt. Kai se on ok huutaa, että miten raskaalta tuntuu?

1 km jäljellä: Urheilujuomaa, urheilujuomaa, urheilujuomaa. Minä. täytyy. saada. energiaa. täytyy. täytyy. täytyy.

500 metriä jäljellä: Shit, olenko jo perillä? Minähän tulen voittamaan. Hei ja hoo miten pirteiksi jalat tulivat. Nyt otamme pienen spurtin. Aah, seppele, seppele. Kiihkeää. Wohoo!

Maalissa: Wow. Minä tein sen. Oikeesti! MUTTA ANTAKAA MINULLE URHEILUJUOMAA SITTEN! TULEN UIMAAN TÄÄLLÄ. Haastatteluja, Jodå, se passaa. En oikein muista nimeäni ja muuta, mutta joo joo, jutellaan nyt. Mongerra vähän. Jaa-a.

Toisin sanoen, se oli työlästä, näännyttävää, helvetillistä, raskasta ja aivan aivan ihanaa.

Ensi vuonna aion syödä etukäteen ja ottaa enemmän energiaa kilpailun aikana ja jättää uusilla kengillä juoksemisen väliin. Sen lisäksi aion kerrankin saada kokonaisen harjoituskauden. Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista. Edelleen sattuu joka paikkaan kropassa, mutta olen niin uskomattoman iloinen.

Ruotsista suomeksi käänsi Tero Viljanen.

>> Sandra Erikssonin alkuperäinen kirjoitus toisella kotimaisella.

--- Mainos - artikkeli jatkuu alla ---

Premiumsport.fi

JÄMI147

Ad16605771St1Sz3466Sq110867070V0Id1