550x90

Francis Kirwa – Periksi ei anneta

kirwafrancisintro

Francis Kirwa sijoittui Nivalan SM-maastoissa 12 kilometrillä kahdeksanneksi. Kirwa sinnitteli pitkään kärkiporukan mukana, mutta joutui pysähtymään viimeisellä kierroksella. Hevoskuurin tavoittama Francis kertoo Pekingin olympialaisten jälkeisistä vaiheista, Nivalan SM-maastoista, tämän hetken kuulumisistaan sekä tavoitteistaan.

kirwafrancis2011Francis Kirwa Nivalan maisemissa. Kuva: Terhi HalonenFrancis Kirwa sijoittui Nivalan SM-maastoissa 12 kilometrillä kahdeksanneksi. Lahden Ahkeran mies sinnitteli pitkään kärkiporukan mukana, mutta joutui pysähtymään viimeisellä kierroksella.

Kenialaissyntyinen Francis on edustanut maatamme EM-, MM- ja olympiakisoissa. Arvokisaedustusten lisäksi 36-vuotiaan pitkänhuiskean Kirwan uran yksi merkittävimmistä saavutuksista on Padovan maratonin voitto 2008 kotimaisittain huippuajalla 2.11.01. Kyseisenä vuonna elämänsä kuntoon päässyt Kirwa sijoittui Pekingin olympiamaratonilla sijalla 17. ajalla 2.14.22. Pekingin jälkeen toistuvat jalkavaivat ovat pitäneet miehen poissa kisoista.

Francis Kirwa kertoo Hevoskuurin lukijoille Pekingin olympialaisten jälkeisistä vaiheista, Nivalan SM-maastoista, tämän hetken kuulumisistaan sekä tavoitteistaan.

”Terve! Minulle ja perheelleni kuuluu hyvää. Asun Lahdessa, ja työskentelen osa-aikaisena Lahden Ahkerassa. Viimeksi harjoittelin Keniassa toissa talvena, jolloin valmistauduin EM-maratonille. Barcelonaan en koskaan päässyt, koska sain jalkavamman, mistä kärsin edelleen.

Oikeastaan Pekingin olympialaisten jälkeen en ole kyennyt harjoittelemaan ja juoksemaan tasollani. Vammoja on tullut vammojen perään. Monet eivät varmaan edes tiedä vammojeni luonnetta, laajuutta tai vaikutusta suorituksiini. Vuonna 2008 kaikki sujui paremmin kuin koskaan. Harjoittelin hyvin. En ollut aivan 100 prosenttisesti terve, mutta tarpeeksi ehjä kuitenkin, että kykenin juoksemaan riittävän paljon. Käytännössä tämä tarkoitti 180-215 kilometrin viikkomääriä. Olin löytänyt itselleni sopivan harjoitusrytmityksen, missä tietyt ja samat harjoitukset toistuivat joka viikko. Tämä tuotti myös tulosta!

kirwa17052011Helsingin MM-kisoissa 2005 Kirwan maratonin loppuaika oli 2.22.22. Kuva: Jarno MaimonenVuonna 2009 Ilkka Räsänen operoi pitkään vaivanneet ja hermokipuilleet takareiteni Helsingissä. Leikkauksesta kuntouduttuani aloitin kevyen harjoittelun lokakuussa. Vuodenvaihteessa 2010 tunsin itseni sen verran hyväkuntoiseksi, että saatoin aloittaa tavoitteellisemman harjoittelun kohti kovaa puolimaratonia tai maratonia. Harjoitteluani haittaamaan ilmestyi kuitenkin taas uusi vamma. Tällä kertaa oikean jalan polveeni syntyi rasitusvamma, mikä paheni vain entisestään, mitä enemmän harjoittelin. Pakko oli silti harjoitella, kun tähtäin oli Barcelonan EM-maratonilla. Kuten jo tiedätte, EM-kisat jäivät lopulta osaltani väliin.

Polveani on hoidettu muun muassa ruiskuttamalla kipualueelle plasmaa (PRP-hoito), mutta tämä uusinkaan hoitomenetelmä ei ole vielä täysin tehonnut. Toivottavasti kuntoudun vielä sen verran hyvään iskuun, että saan juosta vaikka Lontoossa ensi vuonna!

Ajan mittaan päädyin siihen johtopäätökseen, että polvivammani ei todennäköisesti täysin parane, jos en pidä kunnon taukoa juoksemisesta. Toki voin hölkkäillä kevyesti. Viime aikoina olenkin tehnyt niin. Talvella juoksentelin viisi kertaa viikossa 40-60 minuuttia, tai jos tuntui hyvältä, niin pidempään. Liukkaat tiet ja lumen paljous eivät tuottaneet ongelmaa. Viimeisin vaivani on ollut piriformissyndrooma, mikä on ollut riesana viimeiset kuusi-seitsemän viikkoa. Viikko ennen SM-maastoja juoksin Bulgarian Kavarnassa 10 kilometrin kilpailun. Ensisijainen tavoitteeni oli vain nauttia maisemista ilman suurempia tulospaineita. Voitin silti!

Bulgariasta paluun jälkeen piriformiskivut helpottivat. Ennätin juoksemaan kolme kevyttä lenkkiä ennen SM-maastoja. Juoksu tuntui hyvältä, ja olin ennakkoon varma sijoituksesta kympin sakkiin. 12 kilometrin kisassa juoksin ilman paineita kärkijuoksijoita seuraten. Kisan puolivälissä huomasin joillakin kavereilla matkan alkavan painaa, joten nostin vauhtia toivoen samalla sijoitukseni paranevan. Viimeisellä kierroksella takareiteni kuitenkin yllättäen kramppasi, ja jouduin hiljentämään vauhtia. Käytin krampanneessa jalassa polvitukea, koska reitin alusta oli niin epätasainen ja pehmeä. Ajattelin, että polvituella oli yhteyttä takareiden kramppiin, joten pysähdyin korjaamaan sitä. Polvituen löysentäminen ei kuitenkaan auttanut kramppiin, ja jouduin päästämään monta juoksijaa ohitseni. Kaiken kaikkiaan olen erittäin onnellinen, että pystyn taas juoksemaan. Jos kaikki menee hyvin, juoksen syksyllä maratonin. Katsotaan sitten, mihin se riittää. Toivottavasti Lontooseen. Ellei, niin elämää jatkuu kuitenkin!”

Kiitokset Francikselle haastattelusta ja tsemppiä kesän kisoihin!

- Jarno Maimonen



550x350

Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama