980x120 Play 2

Äiti tai isä kisareissussa voi pilata juniorin suorituksen

Aikuisen suhtautuminen ja käyttäytyminen heijastuu suoraan lapseen. Kuva: Felgenhauer/NordicFocus

Aikuisen suhtautuminen ja käyttäytyminen heijastuu suoraan lapseen. Kuva: Felgenhauer/NordicFocus

Monet vanhemmat ovat innokkaita kiertämään lastensa mukana kaikki kilpailut ja harjoitusreissut, mutta aina ei ole hyväksi lähteä mukaan.

Satu ja Heikki Pusa nostavat kirjassaan Urheilijan mieliharjoittelu esille vanhempien roolin lapsen ja nuoren urheilun tukijana. Vanhemmat ovat avainasemassa lapsen tukemisessa ja urheilijana kasvamisessa, mutta joskus tuen toteutus menee pieleen.

- Jos vanhempi jännittää lapsen kilpailusuoritusta, jännitys ja hermostus tarttuvat lapseenkin, sanoo Heikki Pusa pitkän valmennusuran tuomalla kokemuksella.

- Lapselle vanhemmat ovat idoleita ja peilikuva. Vanhempien olotila heijastuu suoraan lapseen, hän muistuttaa.

Kirjassa on mukana esimerkki, jossa junioriurheilija suoriutui kilpailuissa hyvin – aina kun äiti ei ollut mukana. Äiti jännitti liikaa.

Katse peiliin

Monilla aikuisilla onkin Pusan mukaan peiliin katsomisen paikka lastensa urheiluun suhtautumisen kannalta.

- Vanhemman on mietittävä, miten reagoi suorituspaikalla tai kisareissussa, jos jännittää lapsen puolesta. On tarkkailtava omaa toimintaa, Heikki Pusa sanoo.

Oman toiminnan tarkasteleminen neutraalisti ja objektiivisesti ei ole aina helppoa. Lapsi ei välttämättä sano suoraan, ettei halua isää tai äitiä mukaan.

- Kannattaa reilusti kysyä lapselta, miten tehdään. Ohjaaja tai valmentaja voi myös neuvoa, mikä on vanhemman ja mikä taas valmentajan rooli kilpailupaikalla tai harjoituksissa, sanoo Pusa.

Vanhemman läsnäolo voi haitata arvaamattomallakin tavalla, kuten tässä kirjan esimerkissä: ”Isä seurasi mukana kaikkiin kotimaan kilpailuihin aikuisikään asti. Hän majoittui aina samassa huoneessa ja kuorsasi tosi kovaa. Korvatulpatkaan ei auttaneet, en saanut nukuttua hyvin, ja en sitten pystynyt kisoissa keskittymään yhtään.”

Kovimpana haasteena Pusa pitää tilannetta, jossa vanhempi toimii juniori-ikäisen urheilijan valmentajana.

- Nykyään halutaan joka iässä tuloksia liian nopeasti. Samoin aikuisten urheilijoiden toimintamalleja ja harjoituksia pyritään teettämään aivan liian nuorilla urheilijoilla. Nuorena tärkeintä on oppia urheilemaan ja harjoitella lajitaitoja, Pusa ajattelee.

Varusteteline ja palon avustaja

”Se oli ihan parasta, kun äiti vaan piti miun vaatteita kisan ajan. Onneksi se ei ymmärtänyt mitään urheilusta! Kehui hyvästä yrityksestä ja osti miulle kisamakkaran hiihdon jälkeen!”

Tietenkin vanhemmista voi olla urheilureissuissa paljon tukea ja turvaa. Silloin kun he käyttäytyvät oikein.

- Isän ja äidin roolissa kaikista tärkeintä on olla kiinnostunut nuoren urheiluharrastuksesta, alleviivaa Pusa.

- Kilpailupaikalla tärkeintä on olla läsnä ja antaa apua tarvittaessa. Ei saa hössöttää, ei saa tuputtaa. Ei pidä kiinnittää jatkuvasti huomiota muiden tekemiseen, että mitähän voidetta noillakin on suksen pohjassa. Eikä saa osoitella uusia ideoita, että katso nyt miten tuo verryttelee. Lapsi kyllä löytää oman tapansa toimia, tietää Pusa.

Pahinta mitä vanhemman toimista voi seurata, on liikunnan riemun katoaminen.

- Lapsen pitää saada urheiluharrastuksen parissakin olla lapsi. Juniori-ikäisistä ei voi tietää, kenestä tulee kilpaurheilija tai huippu. Siihen tarvitaan sisäistä paloa, jonka löytämisessä vanhempi voi auttaa, mutta jonka syttyminen ei sittenkään ole vain vanhempien käsissä.

Satu ja Heikki Pusa kuvaavat Urheilijan mieliharjoittelu -kirjassa tiiviisti ja asiantuntevasti urheilevan lapsen ja nuoren henkisen kasvun prosessia ja vanhemman roolia siinä. Tilaa omasi Premiumsportista!

Samasta teoksesta löytyy käytännöllisiä harjoituksia rentoutumiseen ja mentaalivalmennukseen.

- Outi Hytönen


Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama