oakley nortti panoraama

Hiihtosuunnistajan on hallittava tasatyöntö ja monenlaisia luisteluhiihdon eri tekniikoita

Salla Koskela hiihtosuunnistuksen MM-kisojen keskimatkalla. Kuva: Timo Mikkola/SSL

Salla Koskela hiihtosuunnistuksen MM-kisojen keskimatkalla. Kuva: Timo Mikkola/SSL

Suurin osa arvokisastarteista on yhteislähtöjä, joten lajissa tarvitaan mies-miestä tai nainen-naista -vastaan taisteluasennetta.

Suomen suunnistusliiton nuorten hiihtosuunnistusmaajoukkueen valmentaja Tapani Partanen kertoi Jyväskylän KIHUlla kestävyyslajien miniseminaarissa hiihtosuunnistusvalmennuksesta ja lajissa vaadittavista ominaisuuksista.

Hiihtosuunnistuksessa tyyli on vapaa ja käytännössä edettävän uran leveys määrittää tyylin. Leveämmällä uralla edetään täyttä luistelua ja uran kavetessa suksia on liu’utettava kapeammin. Pelkällä moottorikelkalla tehdyllä urilla hiihtosuunnistaja etenee tasatyöntöä.

Kilpailumaastot sijaitsevat suunnistuksen kesäisen lajin tavoin metsässä ja maastosta riippuen noususummat vaihtelevat. Suunnistuksen periaatteisiin kuuluu se, ettei urheilija saa tutustua maastoon tai ratoihin ennen lähtömerkkiä, joten urheilija ei voi tarkkaan tietää, mikä radalla odottaa.

Suksien hallintaa

Hiihtosuunnistuksessa edetään pääosin karttaan merkittyjä uria pitkin. Urasto on tiheä ja suorituksessa on paljon risteyksiä ja käännöksiä, jossa vauhtia pitää kiihdyttää lähes nollasta täyteen kilpailuvauhtiin 10-15 sekunnin välein.

Partasen mukaan hyvä hapenottokyky on etu hiihtosuunnistuksessa, mutta huonommalla hapenotolla varustettu urheilija voi kompensoida tätä puutetta hyvällä suksenkäsittelytekniikalla.

- Hiihtosuunnistajan on hallittava kaikki vapaan hiihdon tekniikat ja monenlaiset tasatyönnön tekniikat. Lisäksi pehmeästä lumesta täysin jäiseen uraan vaihtelevalla radalla tulee jatkuvasti eteen sellaisia yllätyksellisiä tilanteita, joista selviää vain suksitaituruudella, Partanen kertoi.

 PartanenTapaniKIHUTouhoTapani Partanen. Kuva: Touho Häkkinen

Suunnistustekniikka poikkeaa kesälajista, sillä hiihtosuunnistuksessa tehdään vähemmän rehellisiä pummeja. Hiihtovauhdin lisäksi eroja voi tehdä reitinvalinnoilla.

- Jos hiihtosuunnistaja joutuu pysähtymään lukemaan karttaa, se on heti virhe. Urheilija menettää paljon aikaa verrattuna siihen, kun kilpakumppani etenee 20 kilometriä tunnissa ladulla, valmentaja totesi.

Hiihtosuunnistuksen kilpailusuorituksen kesto on 12 minuutin sprintin ja 90 minuutin pitkän matkan välillä. Keskimatka on puoli tuntia ja viesteissä osuuspituus on suunnilleen saman verran. Arvokisoissa kilpaillaan kaksi viestiä. Lisäksi pitkä matka suunnistetaan yhteislähdöllä.

- Nykyään kilpailut käydään usein yhteislähtöpainotteisesti, joten psyykkisellä puolella tarvitaan mies-miestä -vastaan asennetta.

Monessa kestävyyslajissa urheilijat erikoistuvat jollekin lajinsa matkalle, mutta Partasen mukaan hiihtosuunnistuksessa samat urheilijat pärjäävät usein matkalla kuin matkalla.

Alla ruotsalaisten hiihtosuunnistajalukiolaisten video. Ulrik Nordbergin suksien ja kehonhallintatekniikkaa voi katsoa 15 sekuntia ajasta 2.00 alkaen.

 

 

Suomessa ja Norjassa painotus PK-harjoittelussa

Suomen maajoukkuehiihtosuunnistajat harjoittelevat keskimäärin 600-700 tuntia vuodessa. Suomessa harjoittelu painottuu selvästi fysiikkaan osin jo olosuhteidenkin pakosta. Hiihtosuunnistusurastoja kun ei ole tarjolla joka paikassa, eivätkä viime talvet ole olleet runsaslumisia mahdollistaen uraverkostoja.

- Kesälajin suunnistajat saattavat harjoitella leirillä kartan kanssa kaksikin kertaa päivässä. Hiihtosuunnistajat harjoittelevat kartan kanssa kaksi kertaa yhden leirin aikana. Nämä harjoitukset pyritään pitämään laadullisesti korkealla tasolla.

Tapani Partanen näytti esimerkkejä urheilijoiden harjoitusviikoista. Hän kertoi, että Suomessa harjoituskulttuuri on peruskestävyyspainotteista yhdessä Norjan kanssa, kun vastaavasti Ruotsissa tehdään enemmän niin sanottua pikkukovaa.

Venäjällä tehdään muita enemmän anaerobista harjoittelua ja parempien talviolosuhteiden vuoksi itänaapurit harjoittelevat myös suunnistustekniikkaa enemän.

- Venäjällä järjestetään paljon enemmän kilpailuja kuin muualla.

Kokeneemmat opettavat nuorempia

Hiihtosuunnistajat tulevat lajin pariin pitkälti kesäsuunnistuksen puolelta. Sen ansiosta heillä on suunnistustekninen taito usein hallussa ja harjoittelussa on kiinnitettävä enemmän huomiota fyysisiin ominaisuuksiin kuten hiihtovauhtiin ja suksien hallintaan.

Maajoukkueleirit pyritään usein järjestämään usein siten, että nuoret leireilevät yhdessä aikuisten maajoukkueen mukana.

- Kaikkea ei tarvitse oppia aina kantapään kautta ja vastoinkäymisiä voidaan kohdata yhdessä, Partanen perusteli järjestelyä.

LinnainmaaTeroMMViestiTimoMikkolaTero Linnainmaa hiihtosuunnistuksen MM-viestissä Venäjällä. Kuva: Timo Mikkola/SSL

Partasen mukaan hiihtosuunnistuksen ongelma on se, ettei lajissa liiku suuria palkintorahoja. Siitä huolimatta menestys tehdään vasta yli 30-vuotiaina ja melko ammattimaisen panostuksen avulla. Viime vuonna MM-kisoissa suurin osa mitalisteista oli jo juhlinut kolmekymppisiään.

- Kolmenkymmenen vuoden iässä opiskelut ovat jo takana. On pakko mennä töihin, kun tämä laji ei elätä. Miten saamme pidettyä parhaat hiihtosuunnistajamme lajin parissa?, mietti valmentaja.

Tapani Partanen näytti esityksensä aikana erinomaisia videopätkiä hiihtosuunnistuksesta. Linkit videoihin löytyvät seminaarimateriaalista, joihin pääsee tästä.

-Juho-Veikko Hytönen

Tapani Partasen esitys hiihtosuunnistuksesta katsottavissa alla:
(Huom! Videon otsikossa on väärä nimi)

 

 

 


Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama