Urheilusuorituksen pitäisi olla helppoa, irtonaista, rentoa, vauhdikasta ja rytmikästä. Mutta harjoitellaanko tätä?

Lapset liikkuvat kehon ehdoilla, mutta myöhemmin tulee ongelmia. Kuva Lidingöloppetin nuorten sarjojen lähdöstä. Kuva: Deca Text&Bild

Lapset liikkuvat kehon ehdoilla, mutta myöhemmin tulee ongelmia. Kuva Lidingöloppetin nuorten sarjojen lähdöstä. Kuva: Deca Text&Bild

Syys-lokakuun taitteessa järjestetyssä Jämin valmennusseminaarissa palattiin perusasioiden äärelle.

Jämin valmennuskeskuksen järjestämässä kahden päivän tapahtumassa keskusteltiin levon ja rasituksen välisestä suhteesta. Seminaari pidettiin jo kolme viikkoa siten, mutta perusongelmat ovat olleet tapahtuman järjestäjien mukaan epätasapainossa monen kestävyysurheilijan harjoittelussa jo kaemmin.

Ongelmia aiheuttaa hermo-lihasjärjestelmän ylikuormitus: tehdään koko ajan jotain vähän kuormittavaa treeniä, josta ei lopulta palauduta. Jumi tai jatkuva pieni väsymys on salakavala tila, sillä urheilija ei välttämättä ole täysin ylikunnossa. Tulokset ovat keskinkertaisia tai kehitystä ei tapahdu.

- Valmennuskeskustelussa on aika vähän aukaistu sitä, miten levätä ja milloin keho on valmis seuraavaan harjoitukseen, totesi seminaarissa puhunut valmentaja Antti Autio.

Kehon kunnioitus urheilussa -kirjan kirjoittanut Autio kertoo, että suomalainen liikunta on tasosta riippumatta suorittamista.

- Suomalaiset liikkuvat siksi, että siitä paranee terveys. Eivät liikkumisen ilosta tai sosiaalisuudesta, hän totesi.

Seminaarissa omasta harjoittelustaan kertonut Annmari Viljanmaa liikkuu edelleen aktiivisesti ja antoi yllä lausutusta esimerkin.

- Viime talvi oli huono lumitalvi, mutta sinä yhtenä kevättalven kauniina päivänä, kun kelit olivat parhaimmillaan, kävin hiihtämässä. Ladulla oli paljon porukkaa, mutta vain yksi vastaantulija hymyili.

Sopii kysyä, missä määrin tällainen ajattelutapa vaikuttaa suomalaisurheilijoiden harjoitteluun, jos ympäristössä mennään hampaat irvessä?

Keho ja kokonaisuus jäävät välineiden ja ravintolisien varjoon

Suomalaisessa valmennuskeskustelussa pienet asiat saavat aivan liian suuret mittasuhteet. Usein keskitytään intervallien pituuksiin tai palautumista auttaviin välineisiin tai ravintolisiin. Ei kuitenkaan siitä, kuinka kauan yksittäisestä harjoituksesta pitää palautua ja missä tilanteissa on uskallettava levätä.

- Foam-rollerit, palautumisjuomat ja -tabletit eivät ole todellakaan turhia juttuja, mutta keho, ja sen tila jäävät sivuun, kun näihin keskitytään liikaa, Autio lisäsi.

Urheilusuorituksen pitäisi olla helppoa, irtonaista, rentoa, vauhdikasta ja rytmikästä. Lisäksi suorituksessa urheilijan liikeratojen tulisi olla laajoja. Näitä asioita pitäisi harjoitella, mutta harjoitellaanko? Ovatko urheilijan tehoharjoitukset tällaisia, vai tuntuvatko ne jumisilta ja väkinäisiltä?

Hjelmeset150110HemmersNFOdd Björn Hjelmesetillä oli huippu-uransa aikana usein pilke silmäkulmassa. Kuva: NordicFocus

Lapsi liikkuu omaehtoisesti ja oman kehon ehdoilla, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttuu. Kun ohjelmoidumpi valmennus aloitetaan, on suuri riski, että kokonaisuutta ei hallita.

Antti Aution mukaan valmentajan tärkein tehtävä on lisätä urheilijan itsetuntemusta.

- Parantunut itseluottamus mahdollistaa päivittäiset oikeat arjen valinnat, Autio totesi.

Aution jälkeen esiintynyt Heikki Pusa piti myös valmentajan itsetuntemusta äärimmäisen tärkeänä.

- Nykyisessä suomalaisessa valmennuksessa on siirrytty pois valmentajakeskeisyydestä. Jos urheiluvalmennus olisi elokuva, niin urheilija olisi se pääosan esittäjä ja valmentaja on ohjaaja, Pusa totesi oman esityksensä aikana.

Hjelmeset hiihti tosissaan, muttei ryppyotsaisesti

Seminaarissa Tampereen yliopiston professori Lasse Koskinen kertoi norjalaislegenda Odd-Björn Hjelmesetin harjoittelusta. Hjelmeset hiihti kaikkien aikojen ensimmäisen Jämi42-hiihtomaratonin vuonna 2012. Koskisen tehtävä oli hakea hänet Helsinki-Vantaan lentokentältä ja myös kyyditä takaisin sinne. Yhteensä kuuden tunnin matkan aikana Koskinen uteli kaiken norjalaisen harjoittelusta, ja norjalainen kertoi koko matkan.

- Huippu-urheilussa ei ole mitään järkeä, jos se ei tunnu hauskalta, Koskinen kertoi Hjelmesetin sanoneen.

Hjelmeset on tunnettu huulenheittäjä. Monet muistavat, kun hän puhui ”japania” Sapporon MM-hiihtojen lehdistötilaisuudessa. Hauskuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asioita tehtäisi kunnolla.

- Tosissaan, muttei ryppyotsaisesti, Koskinen jatkoi norjalaisen filosofiaa.

Hjelmeset oli kertonut, että hänen omat lapsensakin saavat valita huippu-urheilijan uran, mutta vain jos he nauttivat siitä. Hänen 16-vuotias poikansa Lars Agnar on näyttänyt lupaavia otteita juoksuradalla: 3000 metriä on kulkenut alle 8.35. Ilmeisesti nauttien.

Seminaarin parasta antia olivat esitysten aikana virinneet keskustelut, joihin otettiin osaa aktiivisesti. Välillä jopa itse esiintyjä jäi sivuosaan.

Viime vuosikymmenellä maajoukkueessa hiihtänyt Annmari Viljanmaa korosti menestyskaudella harjoittelussa ja kilpailuissa vallinnutta iloa. Heikki Pusa mainitsi myös positiivisten asioiden esilletuontia urheilijan ja valmentajan suhteessa.

- Kaikkihan osaavat löytää 10 virhettä suorituksesta, mutta löydäpä ne positiiviset! Ainainen negatiivinen kierre ei vie meitä eteenpäin, Pusa totesi.

Jämin seminaarin annista voi lukea lisää Kestävyysurheilu.fi:n sivuilta kuluvan viikon aikana.

-Juho-Veikko Hytönen


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama