Nuorille rasitusvammoja eri syistä kuin aikuisille

Pippa Laukka kehuu motivoituneiden nuorten hoitavan vammojen kuntoutuksen tunnollisesti.

Pippa Laukka kehuu motivoituneiden nuorten hoitavan vammojen kuntoutuksen tunnollisesti.

Kiivain kasvuikä altistaa nuoret urheilijat rasitusvammoille. Urheilulääkäri Pippa Laukka kertoo, miten nuorten vammat poikkeavat aikuisten urheilijoiden rasitusvammoista ja miten nuorten vammojen riskiä voi pienentää.

Aikuisilla vammojen syyt ovat tavallisesti ulkoisia tai liittyvät vanhojen vammojen aiheuttamiin muutoksiin: virheasento, leikattu polvi, väärät jalkineet, virheet harjoittelussa... Nuorilla kaikki nämä voivat olla kunnossa, mutta kehossa tapahtuvat kasvuun ja murrosikään liittyvät muutokset altistavat vammoille.

{akeebasubs *} - Tyypillisimpiä kasvuikään liittyviä rasitusvammoja ovat Severin tauti ja Osgood-Schlatterin tauti. Molemmat ovat kiputiloja luiden kasvutumakkeissa. Kasvutumakkeet sijaitsevat jänteiden kiinnityskohdissa ja urheillessa rasitus kohdistuu nimenomaan näihin aineenvaihdunnallisesti vilkkaisiin, kasvaviin kohtiin, jolloin voi syntyä kiputila. Aikuisilla nämä kohdat ovat luutuneet koviksi, mutta kasvavana luu on pehmeämpi eikä siedä niin kovaa rasitusta, Pippa Laukka kuvailee.

Severin tauti on kiputila luun kasvutumakkeessa akillesjänteen kiinnityskohdassa. Oskus latter eli virallisesti Osgood-Schlatterin tauti taas on sääriluun yläosassa polvilumpion alla jänteen kiinnityskohdassa oleva kiputila.

Luut voivat kasvaa nopeammin kuin lihakset, jolloin lihaskireyksiä syntyy helpommin. Ne taas voivat altistaa esimerkiksi penikkataudilla ja juoksijan polvelle. Hyvä lihashuolto on siis tärkeä osa jo nuoren urheilijan arjessa.

- Iän myötä ulkoisten tekijöiden merkitys vammojen synnyssä kasvaa. Jos aikuisilla urheilijoilla 90 % vammoista on lihaksissa ja jänteissä, niin nuorilla ja lapsilla vastaava osuus on ehkä 10 %, Laukka arvioi.

Terveellinen arki ehkäisee vammoja

Laukka muistuttaa, että kasvu on yksilöllistä ja kasvuikäisistä puhuttaessa viitataan tässä 10-17-vuotiaisiin. Tyttöjen nopeimman kasvun vaihe tapahtuu keskimäärin nuorempana kuin poikien. Kasvupyrähdys on keholle iso ponnistus, ja kuormittavan harjoittelun yhdistäminen siihen vaiheeseen voi johtaa rasitusvammoihin.

Laukka korostaa levon merkitystä.

- Lepo on tärkein tekijä ennaltaehkäisyssä. Unta on saatava riittävästi ja väsyneenä ei pidä lähteä harjoitukseen. Monille 14-15-vuotiaille urheilijoille riittävä unensaanti on ongelma, kun mielellään valvotaan myöhään, Laukka sanoo.

Toinen tärkeä asia kasvuikäisen vammojen ehkäisyssä on terveellinen ravinto. Nuoruudessa juurrutetaan terveellisen, normaalin arjen tavat.

- Vanhempien rooli nuoren vammojen ehkäisyssä on vastata nukkumaanmenoajasta ja siitä mitä jääkaapista löytyy, sanoo Laukka. Vanhemmat voivat auttaa myös asianmukaisesta, hyväkuntoisesta urheiluvaustuksesta huolehtimisessa, mutta varustepuoli ei Laukan mukaan tavallisesti ole ongelma vammojen aiheuttajana.

Valmentajasta voi myös olla apua vammojen ehkäisyssä:

- Hyvässä valmennussuhteessa valmentaja pystyy puuttumaan nopeasti urheilijan suoritustekniikassa tai tulostasossa tapahtuvaan muutokseen ja mahdollisesti auttamaan siten vamman ehkäisemisessä.

Nuorilla ei apuna kokemusta

Nuorten kohdalla korostetaan usein monipuolisen harjoittelun merkitystä kokonaisvaltaisesti vahvaksi urheilijaksi kehittymisessä. Mitä nuorempi liikkuja, sitä tärkeämpää on liikunnan monipuolisuus.

Aikuisiin verrattuna nuorilla ei ole samanlaista itsetuntemusta ja kokemusta oman kehon merkkien ja muutosten kuuntelusta. Samoin lajitaidot ja suoritustekniikka eivät ole vielä yhtä rutinoituneella tasolla, mikä voi aiheuttaa virheliikkeitä.

- Esimerkiksi ongelma juoksutekniikassa ei johdu huonosta valmennuksesta vaan yleensä toiminnallisesta heikkoudesta, kuten heikosta keskivartalosta, jota vahvistamalla voidaan parantaa suoritustekniikkaa, Laukka sanoo. Ennen murrosikää ilmenevät toiminnalliset ongelmat, kuten vaikkapa lattajalkaisuus, voivat korjaantua kasvun myötä, eikä niitä ole syytä alkaa hoitaa esimerkiksi tukipohjallisilla.

Vammariskejä voidaan kartoittaa urheilijan terveystarkastuksessa, jossa etsitään mahdollisia heikkouksia ja virheasentoja. Lihastasapainokartoituksia tekevät myös fysioterapeutit.

- Tarkastusten ongelma on, että jos joku heikkous löydetään ja nuorelle neuvotaan täsmäliikkeitä sen vahvistamiseen, niin riskiä ei välttämättä oteta tosissaan, kun ei ole kokemusta vammoista. Erilaisista rasitusvammoista tiedetään, mutta tietoa ei oteta omakohtaisesti, Laukka pohtii.

Jos vamma kuitenkin tulee, nuoret suhtautuvat hoitoon tunnollisesti.

- Motivoituneilla nuorilla on kauhea halu kehittyä ja haluavat hoitaa vammat kunnolla. Se ei ole yleensä ongelma, Laukka kehuu.

Sen sijaan kuntoutuksen ohjaamiseen tarvittaisiin lisää huomiota.

- Nuori voi saada ohjeeksi esimerkiksi olla juoksematta neljä viikkoa ja sen hän tekee tunnollisesti. Mutta sitten vamma voikin uusiutua, jos tilannetta ei ole enää tutkittu ja ei ole saatu kuntoutusohjeita siitä mitä seuraavaksi, ja silloin hoito jää kesken, Laukka huomauttaa lopuksi.

- Outi Hytönen


{/akeebasubs} {akeebasubs !*}{/akeebasubs}

ulvang banneri