Vuokatinvaara on tuhansien urheilumuistojen kukkula

Tämä tie ja maisema ovat tuttuja Suomen hiihtäjille. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Tämä tie ja maisema ovat tuttuja Suomen hiihtäjille. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Vuokatin urheiluopiston pihasta kohoava vaara on tuttu kaikille Suomen kilpahiihtäjille ja suunnistusväelle, mutta vielä sen lisäksi varsin monille muillekin kestävyyslajien ystäville. Sen rinteillä on koettu tuhansia ikimuistoisia harjoituksia ja kilpailusuorituksia.

Ajatellapa tuttua paikkaa, johon liittyy paljon muistoja. Mitä lopulta tiedämme siitä? Mitä siellä tapahtuu, kun vietämme lepopäivää tai olemme ihan muualla harjoittelemassa? Vuokatinvaara on hauska esimerkki siitä, miten paljon on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan yhden mäen rinteillä ja huipulla.

{akeebasubs *} Kansalaisen karttapaikan mukaan vaaran nimi on Vuokatti, mutta opastekylteissä ja historian kirjoissa käytetään nimeä Vuokatinvaara. Peruskarttapalvelussa sillä nimellä hakemalla päätyy 96 kilometriä Vuokatista koilliseen, lähelle Venäjän rajaa keskelle soidensuojelualuetta, missä metsätie päättyy 245 metrin korkeuteen merenpinnasta Vuokatinvaara-nimiselle kohoumalle.

Vuokatin Vuokatinvaara on paljon sisarmäkeään korkeampi: huippu nimeltä Iso-Pölly kohoaa 326,3 metriin. Vaaralla on itse asiassa kaksi huippua, sillä alle kilometrin polkupatikan päässä huipusta kohoaa Pieni-Pölly, joka jää korkeuskilpailussa vain 10 senttimetriä viereiselle huipulle. Saman vaaran kolmas lakipiste Keima, Pöllyistä lounaaseen, ei häviä paljon korkeudessa 322 metrillään. Huipulla Iso-Pöllyn ja Pikku-Pöllyn välissä sijaitsee kaksi metsälampea, joista toinen on kansantarun mukaan hiiden hauta, ”pohjaton kuin Inarinjärvi”.

Vuokatinvaaralampi1Vaikka tämä metsälampi sijiatsee huipulla, se on tarun mukaan yhtä pohjaton kuin Inarinjärvi. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Peruskuntoa

Pöllyt ja Keima ovat osa Vuokatin vaarojen jonoa. Etelästä Vuokattiin saapuva UKK-vaellusreitti lienee näillä vaaroilla komeimmillaan. Vuokattia lähestyessä ylitetään ensin vajaan 20 kilometrin matkalla Ansavaara (315 m merenpinnasta), Tolhovaara (310 m), Persevaara (280 m), Rönkönvaara (260 m), Koljolanvara (300 m), Porttivaara (345 m), Lehtovaaran Ilveskallio (320 m), Möykynvaara (310 m) ja Matovaara (320 m), kunnes vielä on kavuttava jonon korkeimmille huipuille.

Kolilta Savukoskelle vievä 680 kilometrin mittainen UKK-reitti on Vuokatin vaarajonossa juurakkoinen ja kivinen, eikä kulkija edellisen nimiluettelon mukaisesti välty runsailta nousumetreiltäkään. Siksipä esimerkiksi perinteinen Vuokatin vaellus, 20 km kaikkien näiden vaarojen yli Pökkelöperästä Vuokatin urheiluopistolle on mitä mainioin reitti kestävyysurheilijan vaellusharjoitukseksi. Moniko hiihtäjä onkaan saanut leirin päätteeksi kyydin Pökkelöperälle ja sauvaillut mäkien yli majoituspaikkaan opistolle! Syksyisin tällä reitillä järjestetään retkeilijöille kuljetukset ja huollon sisältävä Vuokatin vaellus.

Vaaralla risteilee paljon muitakin polkuja ja ulkoilureittejä. Talvella rinteille pääsee hiihtolatuja pitkin, mutta peruskuntolenkkiä tekevä voi valita vaativaa kilpalatua helpomman reitin ja hiihtää vaaran ympäri. Valaistua latua pääsee Heikkilän tilalle asti.

Vuokatinvaarakyltti1Jaksaa jaksaa! Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Vauhtikestävyyttä ja mäkireeniä

Vuokatinvaarasta tuli turistikohde jo 1800-luvulla. Siellä vieraili kesäretkeileviä ylioppilaita ja taiteilijoita. Kuuluisia vierailijoita ovat olleet muun muassa Eino Leino, Ilmari Kianto, Aksel Gallen-Kallela, Samuli Paulaharju ja Juhani Aho. Kirjailijoita parhaiten vuoren tunsi kuitenkin Sotkamon oma poika Veikko Huovinen, joka nuorena toimi palovartijana huipulla sijaitsevassa palovartiotornissa. Retkeilijöitä on vaaralla edelleen. Heidän tahtinsa oli ja on hieman verkkaisempi kuin nyt rinteillä mäkiharjoituksia tekevien urheilijoiden.

Vuokatinvaaramaisema2Vuokatin vaarajono näkyy Iso-Pöllyltä etelään tähytessä. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Maajoukkuehiihtäjät ja varsinkin nuorten ryhmät leireilevät paljon Vuokatissa. Tuskin kuluu harjoituskauden leiriä, ettei hiihtäjien ohjelmassa olisi sauvarinnettä Iso-Pöllyn huipulle. Reittivaihtoehtoja on laskettelurinteissä monta, tai sitten voi valita metsän siimeksessä kivikkoisemman polun tai kaakosta huippua lähestyvän latupohjan. Nousua kertyy yhdellä kierroksella lähtöpaikasta riippuen noin 150 metriä.

Tärkeä kesäharjoitus hiihtäjille on myös nousumetrien kerryttäminen rullahiihtäen. Vuokatinvaaran risteyksestä hiihdetään ylös leveää autotietä. Kahden kilometrin kohdalla parkkipaikalla onnekkaat saavat valmentajalta tai huoltojoukoilta autokyydin alas.

Pitkään leiriin mahtuu hiihtäjille vielä vaaran huipulle nouseva juoksutesti. Reitin pituus on viisi kilometriä ja nousumetrejä on lähes 200. Miesten kovimpia aikoja juosseet taittavat reitin alle 19 minuutissa.

Niinpä vaaraa valloitetaan päivittäin monesta eri suunnasta erilaisilla kulkupeleillä. Joku vahvajalkainen nousee toiselta puolelta pyörällä toisten retkeillessä takarinteen poluilla. Metsässä suunnistaja säikäyttää marjastajan ja hiihtäjä riemuitsee ennätysajastaan sauvarinteessä. Ehkä joku murehtii huonoa kulkua tai suurempiakin suruja pienellä polulla.

Huomisessa plussajutussa seikkaillaan Vuokatinvaaralla kilpailuvauhtia.

- Outi Hytönen


{/akeebasubs} {akeebasubs !*}{/akeebasubs}

inov 8 alapanoraama