Epäonnistumisen käsittelyyn pikanollaus ja perustavanlaatuisia kysymyksiä

Pekka Hämäläinen pohtii voittoihin ja tappioihin suhtautumista. Kuva: pekkahamalainen.com

Pekka Hämäläinen pohtii voittoihin ja tappioihin suhtautumista. Kuva: pekkahamalainen.com

Kilpailun alkaessa kaikki ovat samalla viivalla ja tulokset tehdään puhtaalta pöydältä. Periaatteessa.

Jokaisella on nimittäin alla voittoja tai tappioita edellisistä kilpailuista. Uudessa otatuksessa mitataan sitäkin, miten edellisten kokemusten nollaus ja hyödyntäminen ovat mielessä onnistuneet. Onko tullut itseluottamusta vai epäonnistumisen pelkoa, pelottaako loppukiri tai suunnistusradan ykkösrasti.

Mentaalivalmennuksen instituutin perustaja Pekka Hämäläinen pohtii, miten käsitellä voittoja ja tappioita rakentavasti.

{akeebasubs *} - Ensinnäkin on tärkeää oppia ymmärtämään, että epäonnistuminen on sallittua. Ja että siitä saa olla vihainen itselle. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja ne pitää uskaltaa kohdata ja kokea, Hämäläinen kuvailee.

Jo epäonnistumisesta seuraavan tunnemyrskyn aikana huipulle tähtäävän urheilijan ajatukset ovat usein kehittävän prosessin kimpussa. Miksi epäonnistuin? Mitä teen seuraavaksi paremmin?

- Kyllähän pettymyksen käsittelemiseen joskus voi mennä vaikka kaksikin viikkoa, mutta joku tolkku siinäkin. Sitten pitää suunnata eteenpäin.

Valmistautunut osaa pikanollata

Tiiviillä kisakaudelle voittojen ja pettymysten tuomia tunteita on pystyttävä nollaamaan nopeasti, jotta on mahdollista keskittyä täysillä seuraavaan kilpailuun, seuraavaan onnistumisen mahdollisuuteen.

- Nollaaminen ei tarkoita unohtamista. Eihän ihmisen mieli unohda koettua. Nollaaminen tarkoittaa ajatusten järjestämistä ja kokemusten läpi käymistä, täsmentää Hämäläinen.

Hänen suosikkilajissaan jääkiekossa virhe pitää pystyä käsittelemään nopeasti: aikaa on usein yhden vaihdon verran. Sitten on taas oltava iskussa suoriutumaan seuraavasta jääajasta.

- Maailman nopein nollaus on ehkä Lasse Virenin kaatuminen. Hän vain nousi pystyyn ja juoksi voittoon ja maailmanennätykseen. Joku toinen olisi voinut jäädä radan pintaan ihmettelemään, Hämäläinen miettii.

Jotta pettymykset pystyy käsittelemään, olipa se sitten nopeasti suorituksen aikana tai kilpailun jälkeen isommassa kokonaisuudessa, on urheilijalla oltava valmiuksia kohdata odottamattomia tilanteita. Tähän voidaan valmistautua esimerkiksi mielikuvaharjoituksilla.

- Mielikuvissa ei nähdäkseni pidä keskittyä vain onnistumisen kuvitteluun vaan sitäkin voi harjoitella, että miten reagoi ja mitä tekee, jos tapahtuu jotain negatiivista ja yllättävää. Etukäteen tilanteisiin valmistautuneet urheilijat ovat valmiita toimimaan näissäkin tapauksissa, sanoo Hämäläinen.

Putkessa

Voittoputkessa on mahtava fiilis. Kaikki sujuu. Itseluottamus kasvaa.

- Positiivisessa kierteessä voi antaa mennä vaan. Tietenkin jokaiselle tulee joskus seuraava tappio, mutta ei sitä tarvitse alkaa odottaa, vastustajat pitävät siitä kyllä huolen. Voittoputken säilyttämiseksi on tärkeää keskittyä edelleen tekemään omia tuttuja rutiineja. Myös nautinnolle ja ilolle on annettava aikaa samalla tavalla kuin ikäville tunteille pettymyksen aikana. Voi järjestää vaikka kakkukahvit tai mennä ulos syömään joukkueen kanssa, mutta sitten jatketaan taas arjen rutiineja, pohtii Hämäläinen positiivisen kierteen säilyttämistä.

Karvaampi paikka on useamman epäonnistumisen putki. Joskus yhden tai kahden suorituksen nollaaminen ei riitä, vaan urheilija tarvitsee pidempää keskusteluprosessia huonoista ajatuksista ja alisuoriutumisesta päästäkseen.

- Ensisijaisesti on tärkeää, että urheilijalla on valmiuksia käsitellä pettymyksiä ja päästä niistä eteenpäin. Valmentajalla on kuitenkin vastuu huomata alavireisyys, kysyä, ohjata ja motivoida. Jos valmentaja tuntee, etteivät omat taidot riitä, hän voi ohjata urheilijan eteenpäin asiantuntijan, kuten urheilupsykologin luo, sanoo Hämäläinen.

Tappiokierre ja perustavat kysymykset

Kun kilpailusuoritukset eivät vastaa kunto- ja taitotasoa, voi iloa ja motivaatiota hakea perustavien kysymysten kautta.

- Urheilija pääsee tavallisesti parhaaseen tulokseen tavoitellessaan itsensä voittamista eikä kilpakumppaneiden murskaamista, huomauttaa Hämäläinen.

Tätä lähestymistapaa suorittamiseen voi oppia omaa urheilemista ja elämäänsä tutkiskelemalla. Hämäläinen itse on löytänyt oivallisen mallin Oskari Saaren kirjoittamasta teoksesta Aki Hintsa – Voittamisen anatomia (WSOY, 2015).

- Käytän myös työnohjauksessa paljon kirjassa esiteltyä mallia, jossa aina esitetään aluksi kolme kysymystä. Tiedätkö, kuka olet? Tähän ei riitä vastaukseksi nimi, asuinpaikka ja ammatti, vaan vaaditaan tarkempaa pohdintaa siitä, millainen olen, miten käyttäydyn ja niin edelleen. Tällainen tarkastelu lisää itsetuntemusta.

- Toinen kysymys on, tiedätkö, mitä elämältä haluat. Tappioputkessa joutuu oikeasti miettimään, haluanko tulla paremmaksi, voittajaksi. Jos tahtoa riittää, kaikki on mahdollista! Jos epäonnistumisista on seurannut haluttomuutta ja välinpitämättömyyttä, tämän kysymyksen pohtiminen voi tuoda paljon iloa ja motivaatiota, avaa Hämäläinen mallia.

Kolmas kysymys on, hallitsetko itse elämääsi. Kuka vie? Kuka luo paineita? Oletko se sinä itse vai kenties valmentaja tai liitto? Jos itse toimii viejänä, paineita ei tule kuin itseltä ja niitä on helpompi käsitellä.

- Usein ravitsemus, harjoitusohjelma ja muut yksityiskohdat ovat kunnossa, mutta tällaiset kysymykset ovat jääneet pohtimatta, ajattelee Hämäläinen.

Pekka Hämäläisen kirjoja henkisestä valmennuksesta:
Voittoon (Kirjapaja, 2012)
Johda mielelläsi (Auditorium, 2015)

- Outi Hytönen


{/akeebasubs} {akeebasubs !*}{/akeebasubs}

ulvang banneri