Suurjuoksija Viljo Heinon syntymästä sata vuotta 1. maaliskuuta

Viljo Heino Sao Paolon yöjuoksun voittopokaali kädessään. ainoa suomalaisvoittaja kautta-aikojen. Kuva: Karhulan Katajaiset

Viljo Heino Sao Paolon yöjuoksun voittopokaali kädessään. ainoa suomalaisvoittaja kautta-aikojen. Kuva: Karhulan Katajaiset

Suomalaiset kestävyysjuoksijat ovat saavuttaneet historian saatossa runsain mitoin menestystä. Viime vuosisadan ensimmäistä puoliskoa muisteltaessa ensimmäisinä esiin nousevat Paavo Nurmen, Hannes Kolehmaisen ja Ville Ritolan nimet. On mahdollista, että ilman toista maailmansotaa Viljo Heino (1914-1998)olisi noussut samaan kategoriaan. Sotavuosista huolimattakin Heino on merkittävä osa suomalaista juoksuhistoriaa. Hän oli maamme 1940-luvun lopussa päättyneen ensimmäisen menestyskauden viimeinen suurjuoksija.

{akeebasubs *} Viljo Heinosta tuli kestävyysjuoksija vasta 20-vuotiaana. Pohjat olivat kuitenkin kunnossa esimerkiksi sahalla vietettyjen työvuosien ansiosta. Vuonna 1939 hän juoksi 10 000 metriä aikaan 31.03,2, joka oli runsaan minuutin päässä Taisto Mäen ME:stä. Talvisodassa Heino haavoittui lievästi jalkaan, mutta palasi.

Sotavuodet siirsivät huipulle nousua

Heino harjoitteli sotavuosien aikana mahdollisuuksien mukaan. Myös armeija ymmärsi hänen arvonsa ja ylipäätään juoksu-urheilun arvon kansallisen hengen nostattajana antaen Heinolle harjoittelu- ja kilpailumahdollisuuksia. Ensimmäisen SM-mitalinsa hän voitti vuonna 1942 ottamalla pronssia 5000 metrin juoksussa. Vuonna 1943 Heino oli 10 000 metrin maailmantilaston kärjessä ajalla 30.15,2. Samana vuonna hän otti uransa ensimmäiset Suomen mestaruutensa voittamalla niin 5000 metriä kuin 10 000 metriä.

Heinon varsinainen suuruudenaika alkoi vuonna 1944, kun harjoitusolot helpottuivat. Heinosta kasvoi moninkertainen maailmanennätys, joka oli parhaimmillaan vitosta pidemmillä matkoilla. Ensimmäisen kerran Heino pääsi ennätystilastoihin rikkoessaan sodan ollessa vielä käynnissä kympin maailmanennätyksen Helsingissä 25. elokuuta ajalla 29.35,4. Samalla syntyi väliaikana 6 mailin ME.

Heino vaikuttaa olleen parhaassa kunnossaan syksymmällä. Vuonna 1945 hän teki 30. syyskuuta Turussa käydyssä kisassa 15 000 metrin, 10 mailin ja tunnin juoksun maailmanennätykset. Vuonna 1946 Heino rikkoi 14. syyskuuta Helsingissä 15 000 metrin ja 10 mailin ME:t. 15 000 metrin ennätykset olivat epävirallisia.

Ensimmäisiin arvokisoihinsa Heino pääsi vuonna 1946, jolloin hän oli 32-vuotias. Heino otti Oslon EM-kisoissa uransa ehkä arvokkaimman voiton. Heino oli suvereeni ykkönen 10 000 metrillä. 5000 metrillä hän sijoittui neljänneksi.

Kisat olivat vähällä jäädä Heinolta väliin. Ruotsalaiset urheilujohtajat väittivät hänen saaneen melkoisen summan rahaa juostessaan Ruotsin-kiertueella vuonna 1945. Heino oli kilpailukiellossa ennen EM-kisoja. SUL sai kuitenkin kumottua kiellon puheenjohtaja Urho Kekkosen johdolla päivää ennen EM-kymppiä Kansainvälisen yleisurheiluliiton kongressissa. Heino oli matkustanut kisoihin virallisesti huoltajan ominaisuudessa.

Kympin valtias

Heino oli kympin maailmantilaston kärjessä vuodesta 1943 vuoteen 1947. Vuosina 1944 ja 1945 hän oli maailmantilaston kärkinimi myös vitosella. Olympia-areenalle Heino pääsi vuonna 1948 Lontoossa. Harjoittelu oli kärsinyt hänen loukattuaan lenkillä jalkansa terävään juurakkoon. Heino yritti paikata tilannetta harjoittelemalla kovaa vielä juuri ennen kisoja. Ylikuntoon ajautunut Heino joutui keskeyttämään kympin kisassa kakkossijalta yrittäessään kamppailla voitosta Tsekin Emil Zátopekin kanssa. Heino juoksi Lontoossa myös elämänsä ensimmäisen ja ainoan maratonin sijoittuen yhdenneksitoista.

Vuonna 1949 Heino palasi parhaaseen vireeseensä. Hän riisti Zátopekilta 10 000 metrin ME:n ajalla 29.27,2. Ensimmäinen syyskuuta Kouvolassa käydyssä kisassa syntyi myös 6 mailin ME. Syyskuun 22. päivä Heino teki viimeisen maailmaennätyksensä Turussa 20 000 metrillä. Heino päätti uransa Sao Paulon Uudenvuoden yöjuoksun voittoon ja USA:n hallikiertueeseen talvella 1950.

ViljoHeino emilZatopek280214 karkaViljo Heino (vas.) ja vapaa-ajan viettoa Kotkan saaristossa, keskellä Emil Zatopek. Kuva: Karhulan KatajaisetHeino voitti neljä 5 000 metrin Suomen mestaruutta (1943, 1944, 1945 ja 1946), kolme 10 000 metrin Suomen mestaruutta 1943,1946 ja 1949 sekä neljä maastojuoksun pitkän matkan Suomen mestaruutta 1944, 1945, 1947 ja 1948.

Iitissä syntynyt Heino muutti myöhemmin Kotkan Karhulaan ja edusti Karhulan Katajaisia. Viljo Heino toimi urheilu-uransa aikana ja sen jälkeen työnjohtajana Ahlström Oy:ssä. Hän toimi pitkään myös Karhulan Katajaisten puheenjohtajana. Eläkevuosiksi Heino muutti Iitin Kausalaan lähelle syntymäpaikkaansa. Eläkkeellä hän oli muun muassa innokas kalamies.

Heinon aloittaessa 30-luvulla merkittävä osa juoksijoiden harjoittelusta tapahtui kävellen. Heino sen sijaan jätti kävelyn pois ja keskittyi juoksuharjoitteluun. Hänen esimerkkinsä ja menestyksensä innosti muita suomalaisjuoksijoita tekemään samoin. Juoksuun keskittyvä trendi oli alkanut yleistyä myös muualla maailmassa. Oman juoksu-uransa jälkeen Viljo Heino toimi nuorten juoksijoiden valmentajana ja osallistui muutenkin aktiivisesti kestävyysjuoksusta käytävään keskusteluun.

- Juhana Unkuri

{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

Ad16605771St1Sz3466Sq110867070V0Id1