Esko Paavola: ”On ymmärretty, että harjoitusvauhtien pitää kasvaa”

Pitkän linjan valmentaja Esko Paavola on toiminut Iivo ja Kerttu Niskasen valmentajana. Kuva: Heidi Lehikoinen

Pitkän linjan valmentaja Esko Paavola on toiminut Iivo ja Kerttu Niskasen valmentajana. Kuva: Heidi Lehikoinen

Suomalaisen maastohiihdon nuorisovalmennuksessa on kahdessa vuodessa tapahtunut paljon hyvää kehitystä, sanoo pitkän linjan valmentaja Esko Paavola. Muun muassa Kerttu ja Iivo Niskasen valmentajana pitkään toiminut sotkamolainen on joistain asioista myös huolissaan.

{akeebasubs *}Nykyään muun muassa Vuokatin urheiluakatemiassa valmentajana toimiva Esko Paavola on nähnyt vuosikymmenten ajan suomalaista maastohiihtoa aitiopaikalta monella tasolla.

– Parin vuoden aikana on tapahtunut hyvää kehitystä. On saatu aikaan asioita, jotka näkyvät kentällä linjan muutoksena. On ymmärretty, että harjoitusvauhtien pitää kasvaa. Lajiharjoitusten reipas meno on lisääntynyt. Koko ajan hitaasti menemällä tullaan hitaaksi. Ei niin, että harjoittelu menisi liian tehokkaaksi, jolloin se ei ole enää rakentavaa, vaan reippaan vauhdin kautta perusvauhdit ja tekniikat tulisivat lähemmäksi kilpailuvauhtista tekemistä, Paavola pelkistää.

Myös erilaisia kenttätestejä on taas alettu arvostaa kehittymisen seurannassa. Tarjolla on runsaasti dataa siitä, minkälaisia tuloksia maailman huipulle nousseet ovat missäkin ikäluokassa tehneet. Kenttätestien tulosten tulisi parantua.

– Esimerkiksi Kertulla (Niskasella) 9 kilometrin juoksutestin aika parani lukioaikana kuusi minuuttia. Jos koko ajan juostaan samaa 40 minuuttia, myös aikuisena hiihdetään samaa vauhtia kuin 18-vuotiaana. Juoksutestien lisäksi loikkatestit, voimatestit ja lihaskestävyystestit ovat sellaisia, mitä käytämme seurannassa. Sauvarinnettä olemme tehneet maksimien sijaan anaerobisen kynnyksen tasoa mittaamalla. Se on toiminut kontrolliharjoituksena, mutta testien kautta nähdään, mihin ollaan menossa, Paavola sanoo.

Kenttätesteistäkin Paavola ja monet muut valmentajat ovat puhuneet viime vuosina aktiivisesti. Viesti niiden merkityksestä kehittymisen seurannassa alkaa pikkuhiljaa mennä perille laajemmallekin joukolle.

Useita lahjakkaita hiihtäjiä

Paavola on ilolla seurannut 15–18-vuotiaissa havaitsemaansa laajaa hyvää tasoa. Siellä on mukaan useita hyviä ja lahjakkaita hiihtäjiä tulossa.

– Niissä sarjoissa useampi hiihtää hyvällä vauhdilla. Kun esimerkiksi Kerttu ja Satu Annila olivat nuorissa, he voittivat seuraavaa minuutin. Hirmu vähissä oli silloin ne, jotka tosissaan yrittivät. Nyt on taas enemmän tekemisen meininkiä. Nyt näillä 15–18-vuotiaissa olevilla tärkeintä on, että harjoittelu jatkuu nousujohteisena. On myös hienoa, että heitä on käynyt aikuisten SM-kisoissa, Paavola sanoo tärkeästä vertailuetapista siihen, mitä kohti nuoret etenevät.

Paavola toivoo, että yhä useampi lupaavista hiihtäjistä hakeutuisi harjoittelemaan Vuokatin, Lapin tai Vöyrin urheiluakatemioihin hyvien olosuhteiden, ammattimaisen valmennuksen ja muiden tukipalveluiden äärelle.

– Kun massoja on vähemmän, on tärkeää saada koottua urheilijoita yhteen. Liiton rooli on viime vuosina ollut aika vähäinen, mutta näkisin lähivuosina liiton ja urheiluakatemioiden yhteistyön tiivistymisen niin, että liiton toiminta nuorisotasolla olisi osa urheiluakatemiaa.

Myös Vuokatin urheiluakatemian tilanteeseen ja urheilijoiden tasoon hän on tyytyväinen:

– Meillä on hyvä porukka, samoin hyvä vuosikerta on tulossa syksyllä. Meillä on urheilijoita, jotka eivät vielä vuosi sitten menestyneet, mutta tänä talvena on tullut huimaa kehitystä. He ovat hyvä osoitus siitä, että hyvin töitä tekemällä keula on mahdollista saavuttaa. Se motivoi kaikkia.

Yhdestä asiasta Paavola on erityisen huolissaan:

– Henkilökohtaisia valmentajia ei enää oikein ole, valmentajakoulutukseen hakeutuu entistä vähemmän porukkaa. On yleinen trendi, että talkootyöhön ei haluta lähteä. Korvaukset ovat pieniä eikä toisaalta oikein haluta pyytääkään, Paavola harmittelee juuri nuorisotasoa koskettavaa tilannetta.

Kerttu Niskasen kestävyyslahjakkuus näkyi urheilulukiossa jo ensimmäisessä sauvarinteessä

Kerttu Niskaseen Paavolan ensimmäinen varsinainen kontakti oli vieremäläisen hakemus Sotkamon urheilulukioon. Niskanen oli tuolloin jo Hopeasompa-voittaja, jonka Paavola näki tarkemmin tositoimissa Pörsämäen hiihdoissa.

– Menin noin puoleen väliin lenkkiä katsomaan, minkälainen tyttö sieltä tulee. Rytmiä oli paljon, Paavola muistaa ensimmäisen näköhavainnon.

Urheilulukiossa Niskasen lahjakkuus kestävyysurheilijana kävi nopeasti ilmi.

– Ensimmäistä kertaa sauvarinteessä ollessamme Kerttu teki kolme rinnettä siinä missä toiset kaksi. Silloin tekemisen perusvauhdista näki, että hänellä on iso kone.

Varsinaisesti toisen lukiovuoden keväällä Paavolasta tuli Niskasen henkilökohtainen valmentaja. Iivo Niskanen tuli Paavolan valmennukseen ensin niin, että tuolloin Kerttu kysyi, voisiko hänen vielä Vieremällä asuva veli harjoitella vähän samoilla ohjelmilla kuin hän lukiossa.

– Tiesin, että heillä on toinen lahjakkuus kotona. Ei heissä urheilijoina suurta eroa ollut, aika samantyylisiä he olivat. Muuten he olivat tuolloin suunnilleen samankokoisiakin. Kerttu oli vilkkaampi ja puheliaampi. Aika luonnonlapsia he ovat olleet, Paavola sanoi.

Muille lukiolaisille sisarukset ja heidän testituloksensa samoin kuin muut Vuokatin urheilulukiosta ponnistaneet huiput ovat olleet ja ovat kannustavia esimerkkejä.

– Toisaalta he olivat kuitenkin molemmat himpun verran erillään muusta hiihtäjäporukasta. Varmasti johtui myös siitä, että olivat jo niin tosissaan urheilun kanssa. He eivät kumpikaan olleet sillä tavalla oikein porukkaihmisiä, Paavola luonnehtii.

Lukiovuosien aikana Paavola uskoo molempien sisäistäneen huippu-urheilun vaatiman asenteen ja tekemisen tason.

– Tekniikkapuolella oppia tuli varmasti myös paljon. Isoin asia varmasti oli harjoittelun, levon ja kaikkien pienten asioiden tärkeys. Hiihto kun on välinelaji, huomioon otettavia asioita on aika paljon.

Oppia on vuosien matkalla kertynyt myös Paavolalle, joka katsoo valmentamisen olevan jatkuvaa kehitystyötä.

– Tekemällä, kuuntelemalla ja ottamalla vaikutteita oppii. Jos urheilijan lahjakkuutta on erottaa väsymys laiskuudesta, valmentajan lahjakkuutta on erottaa osaavat ja asiantuntevat asiantuntemattomista. Pitää oppia näkemään, kenen mielipidettä kannattaa kuunnella. Niistä saa eväitä omalle polulle. Pitkäjänteisyys on valmentajana tärkeää, Paavola sanoo.

Kerttu Niskanen siirtyi Paavolan valmennuksesta Jussi Piiraisen valmennukseen keväällä 2012, Iivo Niskanen puolestaan keväällä 2013 Olli Ohtosen valmennukseen.

– Se ei ollut minulle ongelma, itselläni ei aika enää oikein tahtonut riittää. Kaiken kaikkiaan molemmissa tapauksissa kyseessä oli hyvin luonnollinen jatkumo, valmennuslinja jatkuu samanlaisina erityisesti työkaverini valmennukseen siirtyneen Kertun osalta. Hyvillä mielin luovutin heidät eteenpäin, Paavola sanoo hymyillen.

Tuliko olympialaisten aikana tippa linssiin?

– Tuli, monta kertaa. Onneksi en kotisohvalla ollut ainoa.

- Heidi Lehikoinen
{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

ulvang banneri