KestU banners2017 May 550x90

Haastattelussa maantiepyöräilijä Jaakko Hänninen

Jaakko Hänninen. Kuva Hännisen kotialbumista.

Jaakko Hänninen. Kuva Hännisen kotialbumista.

Maantiepyöräilijä Jaakko Hänninen päätti juuri kautensa nappaamalla Nokialla käydyissä Cyclocrossin SM-kisoissa hopeaa. Istahdin kisan jälkeen miehen kanssa alas ja juttelimme vähän niin menneestä, kuin myös tulevasta kaudesta.

No niin, eli ensi kaudella siis uuteen joukkueeseen, jonka nimi on ainakin pitkä. Kuinkas se kokonaisuudessaan kuuluu?

Team Probikeshop Saint-Etienne Loire, eli DN1-tason joukkue Ranskassa.

Pidät lähtökohtaisesti itseäsi, ainakin nykyään, mäkimiehenä, joten kisakalenteri ja harjoitusmahdollisuudet ovat kehityksen kannalta tuolla melko hyvät?

Joo, on kyllä. Itseasiassa olen aiemmin harjoitellut valmentajan kanssa enemmän allrounder -tyyppistä ohjelmaa, mutta nyt kun näyttää siltä että mäki kulkee, niin sitä myös jatkossa harjoitellaan enemmän. Tottakai myös heikkouksia pitää pyrkiä parantamaan, mutta siinä vaiheessa kun perustaso nousee yleisesti, niin ne tulee siinä mukana.

Niin, tästä tulikin mieleen ne mahdolliset tämän hetkiset heikkoudet. Millä mallilla esimerkiksi aika-ajo on tällä hetkellä?

No, sanotaan kohtuullisella. Hyvien ja huonojen päivien ero on vielä melko suuri. Esimerkiksi syksyllä Tour de Mosellessa tunsin olevani hyvässä kunnossa, mutta kisaan sisältynyt 20 km aika-ajo meni oikeastaan aika penkin alle. Viime kaudella minulla ei ollut omaa tempopyörää, joten ajoin joukkueen lainaamalla kalustolla. Seuraavalle kaudelle on aikeissa hommata oma tempopyörä, mikäli joukkueelta ei sellaista löydy.

Alkaako ranskan kieli taittumaan?

Kyllähän se alkaa. Se oli varmaan noin elokuun puolessa välissä, kun tuli sellainen "KLIK" pään sisällä ja oikeastaan siitä eteenpäin on homma tuntunut jo huomattavasti helpommalta. Olihan siitä iso apu, kun alkoi ymmärtämään paremmin joukkueelta annettua palautettua ja kommunikointi tiimikavereiden kanssa helpottui. Ihan alkuaikoina se oli itseasiassa Ranskan pyöräilyn melko läpikotaisin tunteva Veikkasen Jussi, joka toimi käytännön asioissa tulkkina ja helpotti ylipäätään laskeutumista vieraalle maaperälle.

Jatkaminen Ranskassa oli varmaan helppo ratkaisu sen jälkeen kun olit siellä juuri täyden kauden viettänyt, mutta tuliko kyselyitä myös muualta?

Tulihan niitä muutamia, yksi niistä itseasiassa hyvin menneen Alsacen jälkeen keskellä kautta. Joka tapauksessa uskon, että harjoitusmaasto sekä kisakalenteri tulevat olemaan tässä uudessa joukkueessa paremmin minulle sopivat, kuin vaikkapa mitä pohjoismaalaisella Continental -joukkueella olisi ollut tarjota. Lisäksi monella Ranskassa ajavalla DN1-joukkueella on rahoitus ihan yhtä hyvissä kantimissa, kuin vaikkapa nyt Continental -joukkueella.

Joko olet nähnyt uusia joukkuekavereita?

En vielä, jotain viikonloppuleirejä he ilmeisesti pitävät, mutta en ole ihan varma miten oma aikataulu niihin sopii. Viimeistään sitten helmikuussa, kun muutan paikan päälle ja kausi alkaa.

Ammattipyöräilijöistä, ihan siinä missä muidenkin lajien edustajista, löytyy varmasti heitä, jotka katsovat etukäteen jokaisen etapin profiilin, tarkastavat lähtölistan ja mitä nyt ylipäätään tilastoista pystyy tulkitsemaan. Ja sitten on se porukka, joka hyppää pyörän selkään vailla sen suurempia ennakoita ja wattimittareita. Kumpaan leiriin sinä kuulut?

Joo, minäkin olen itseasiassa kokeillut monenlaista lähestymistapaa. Nyt esimerkiksi Ranskassa ollessa tuli katsottua usein että ; "Jaa, tuollaista mäkeä olisi tarjolla" ja mentyä sen jälkeen Stravaan tarkastamaan, että kuinka monen minuutin suoritus on kyseessä ja sitten vertailla niitä omiin harjoitustiedostoihin että saa selville, millä keskiwateilla nousu pitäisi pystyä ajamaan.

Miten tuo kohdallasi sitten toimi?

No, huomasin kyllä jälkikäteen, että ei siitä niinkään ole hyötyä. Kisassa tilanteet kuitenkin elää jatkuvasti ja itse nousut ovat monta kertaa niin hektistä touhua, että ei siinä oikein ehdi mitään keskiarvowatteja lopulta muistella.

MM-kisoihin Norjaan lähdit ilman selkeää tavoitetta ja tuloksena sieltä 26:s sija ja kärkiporukassa maaliin. Oliko se sinulle yllätys, että pysyit maailman parhaiden vauhdissa noinkin hyvin? Miten kisa muuten meni?

No joo, oli se varmaan vähän. Lähdin tosiaan vailla sen suurempia odotuksia ja kisassa taktiikkana oli lähinnä pysyä isojen maiden (Norja,Tanska) lähettyvillä. Se oli itseasiassa jo kisan loppupuolta, kun Irlannin Mark Downey tuli kysymään, että "Onko tämä viimeinen kierros?" Olin ainakin itse siinä uskossa, että on, mutta reitillä olleet tunnelit katkaisivat hetkellisesti GPS:n ja tuossa kohtaa joutui hetken itsekin miettimään, että onko tämä tosiaan viimeinen lenkki. Heitin siinä Downeylle että "Lets go to win" ja otin siitä itselleni takarenkaan loppua ajatellen, sillä uskoin hänen olevan kirissä yksi nopeimmista. Lopun hektisissä oikealle-vasemmalle kaarroksissa menetin kuitenkin tuon renkaan ja loppukiri jäi käytännössä tämän takia tekemättä. Paremmalla tuurilla sija olisi voinut olla varmaan muutaman pykälän korkeammalla, mutta kokonaisuutena suoritukseen täytyy olla tyytyväinen.

MM-kisoissa oli tällä kertaa lähtöviivalla kaikki kuljettajat, aiemmista säännöistä poiketen. Mitä mietteitä tästä?

Niin, aiemmin se taisi olla niin, että ainakin World Tour -tason kuskit olivat kisasta suljettuja, mutta nyttemmin on tosiaan kaikki samalla viivalla. Tämä on mielestäni pelkästään hyvä juttu, koska se tuo kisaan sitä tiettyä ammattimaisuutta ja toisekseen ihan sellainen yksinkertainen seikka, että nyt siellä on oikeasti kaikki parhaat alle 23-vuotiaat kisaamassa ja se on minun mielestä hyvä niin.

Millaista se on olla pienemmän maan/tallin mahdollisesti ainoa edustaja pääjoukossa? Kyynärpäätä tulee, jos hakee väärästä junasta peesiä?

Tuleehan siellä, joskin toki se riippuu paljon myös kisan sen hetkisestä tilanteesta.

Kesällä annetussa haastattelussa mm. Viron tuore mestari Mihkel Räim tuumasi, että voitettuaan maansa mestaruuspaidan, oli jatkossa esimerkiksi hatkaan pääseminen huomattavasti hankalampaa, koska muut alkoivat selvästi merkkaamaan enemmän. Tuliko sinulle esimerkiksi tuon Christian Fenioux GP:n soolovoiton jälkeen eteen vastaavia tilanteita?

Itsesiassa kyllä, elokuussa, kun ajoin Tour de Chablaisia voitettuani juuri edellisellä viikolla tuon edellä mainitun Christian Fenioux GP:n, alkoi ranskalaiset selvästi huomioimaan minut tarkemmin ja sieltä alkoi tulla huutoja, että tuolla se suomalainen menee. Tuollainen antaa tietysti ihan kivan lisämotivaation tekemiseen.

Tour Alsace, joka ajettiin heinäkuun loppupuolella, päättyi sinun osalta hyvään sijoitukseen kokonaiskisassa (14) ja taakse jäi useita kovan luokan mäkimiehiä. Mitä mietteitä kisasta?

No, se meni oikeastaan aika nappiin. Meillä oli koko kaudella ainoastaan muutama UCI-kisa kalenterissa ja tätä meidän ei ollut edes tarkoitus alunperin ajaa, mutta jonkun joukkueen peruutettua saatiin paikka ja hyvä niin. Tour Alsace sisälsi ennen hieman enemmän tasaista, mutta nyt kun katsoin etappien profiilit ennen kisaa, oli selvää, että tällä kertaa kiipeämistä on enemmän. Lac Blanciin päättyvällä, raskaimmalla etapilla oli yhteensä viisi isoa kategorisoitua nousua ja olin lopulta tuon päivän tuloksissa viidestoista. Ainoa asia mikä tuolta jäi vähän harmittamaan, oli tuo aavistuksen heikosti mennyt joukkueprologi, mikä itsessään oli jo melko erikoinen suoritus. Kolme miestä per joukkue ja matkaa neljä kilometriä ja siinä tuli lopulta reilun puoli minuuttia kärjelle takkiin, osittain senkin takia, että oltiin ajettu joukkueena porukassa melko vähän. Kokonaisuutena kisa jäi kuitenkin reilusti plussan puolelle, sillä Alsace on tyypillisesti alle 23-vuotiaille yksi kauden pääkisoista, joten kisaan voi olla siinäkin mielessä tyytyväinen.

Muuttuiko teidän joukkueen hierarkiassa mikään noiden hyvin menneiden kisojen jälkeen, suojeltiinko sinua enemmän vai miten kapteeni määriteltiin?

Se meni meillä usein oikeastaan niin, että katsottiin tilannetta ensimmäisen etapin jälkeen ja annettiin tavallaan kisan päättää roolit joukkueen sisällä. Mutta esimerkiksi alkukeväästä, kun oli armeijan johdosta vähän ylimääräistä vyöllä ja jalat vielä vähän kateissa, ajoin selkeästi Ben Dyballille, joka oli tuolloin todella kovassa kunnossa.

Seuraavat MM-kisat käydään Itävallan Innsbruckissa, jossa ainakin reitti on sinulle soveltuva?

Täytyy myöntää, että olen reitistä aika innoissani. Tärkeintä on tietysti alkuun kerätä tarpeeksi pisteitä, että saadaan ylipäätään paikka kisoihin, mutta maastollisesti tuo on minulle tosiaan hyvin sopiva kisa. Haluan kuitenkin saada heti keväästä hyviä tuloksia, joten mahdollisia MM-kisoja ja siihen liittyviä tavoitteita tulee käytyä varmasti valmentajan kanssa myöhemmin läpi.

Suomen pyöräilyn tulevaisuus, miltä näyttää?

Ihan hyvältähän se alkaa näyttämään. Harrastajamäärät on kasvussa ja vaikka se ei luonnollisesti välity suoraan kilpatasolle, niin ajan kuluessa vaikutus tulee varmasti näkymään. Ja sitten kun saadaan enemmän joukkueita, niin toki se lisää kilpailua ja luo näin ollen kisoista tasokkaampia. Jos ulkomaihin verrataan, niin Suomessa ollaan esim. taktisella puolella vielä vähän lasten kengissä ja siinä on monilla vielä paljon opettelemista, mutta kisaamallahan nämäkin asiat sitten parhaiten oppii. Hyvin hoidetut joukkueet, kuten vaikka nyt TWD-Länken ovat tärkeässä asemassa luomassa sitä ammattimaista pyöräilykulttuuria ja toimimassa näin ollen esimerkkinä muille.

Kausi paketissa, onko kivaa olla off-seasonilla?

No joo, siinä on hyvät ja huonot puolensa. En olisi aiemmin voinut vielä oikein kuvitella, että Ranskassa olisi jotain, mikä saisi haluamaan sinne takaisin, mutta tämän vuoden jälkeen on jo nyt sellainen pieni kipinä, että tekisi mieli lähteä sinne mahdollisimman nopeasti ja aloittaa hommat. Toisaalta, onhan se mukava nähdä kavereita ja perhettä, sekä puhua välillä suomeakin.

-Eemeli Rissanen

mixino finland boxi

km kopio

Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama