Urheilijat käyttävät yhä enemmän astmalääkkeitä

Anni Aavikon tuoreen väitöskirjan mukaan suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät yhä enemmän astmalääkkeitä, kuten inhaloitavaa kortisonia sekä pitkävaikutteista beeta-2-agonistia sisältäviä yhdistelmävalmisteita.

Jo aiempien tutkimusten perusteella urheilijoiden tiedetään käyttävän astmalääkkeitä normaaliväestöä enemmän. Suunta on vahvistunut. Maailman antidopingkomitea WADA sekä kansainvälinen olympiakomitea ovat viime vuosina muuttaneet dopingsäännöstöjä useaan kertaan astmalääkkeiden käyttöä sallivampaan suuntaan.

Paralympiaurheilijat käyttivät säännöllistä lääkitystä enemmän kuin Olympiaurheilijat. Sen sijaan joidenkin lääkeryhmien, esimerkiksi tulehduskipu- ja astmalääkkeiden, pitkäaikaiskäyttö oli yllättäen vammautuneilla vähäisempää kuin terveillä urheilijoilla.

Paralympiaurheilijoiden lääkkeiden käytöstä on vain vähän tutkimustietoa siitä huolimatta, että vammojen ja perussairauksien lääkityksen suunnittelu yhdistettynä dopingsäädöksiin aiheuttaa haasteita.

Lisäravinteiden käyttö vähenee

Lisäravinteita suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät aiempaa vähemmän. Sen vuoksi joidenkin välttämättömien vitamiinien ja hivenaineiden saanti saattaakin olla riittämätöntä. Aavikko nostaa esimerkkinä D-vitamiinin liian vähäisen saannin.

– Lisäravinteiden käyttöön liittyy riskejä, sillä ne saattavat sisältää huippu-urheilussa dopingaineiksi luokiteltavia ainesosia. Tietoa ainesosista on vaikea saada, sillä ravintolisien, vitamiinien ja mineraalien koostumusta ja puhtautta ei valvo kukaan, Aavikko kertoo Mediuutisille.

Lisäravinteiden käyttöä suomalaisessa urheilussa ei ole aikaisemmin tutkittu.

Aavikon tutkimuksen mukaan suomalaiset huippu-urheilijat saavat vain vähän ravitsemusneuvontaa, vaikka jopa 80 prosenttia urheilijoista käyttää lisäravinteita.

Aavikko väitteli 15.12.2012 Turun yliopistossa.

Anni Aavikon väitöskirjan tiivistelmä:

Lääkkeiden ja lisäravinteiden käyttö suomalaisilla huippu-urheilijoilla.

Tausta: Huippu-urheilijoiden lisäravinteiden käytön tiedetään olevan yleistä. Lisäravinteiden käyttöä suomalaisessa urheilussa ei kuitenkaan ole tutkittu. Urheilijat käyttävät astmalääkkeitä normaaliväestöä enemmän. Vuonna 2009 maailman antidopingkomitea (WADA) sekä kansainvälinen olympiakomitea (KOK) poistivat säädöksen, jonka mukaan urheilijan astma on dokumentoitava keuhkojen toimintatutkimuksin, ennen inhaloitavien β2-agonistien käyttöön ottoa. Paralympiaurheilijoiden lääkkeiden käytöstä on julkaistu ainoastaan yksi tutkimus Ateenan paralympialasten yhteydessä.

Tavoite: Tutkia suomalaisten olympiaurheilijoiden lisäravinteiden ja lääkkeiden käyttöä sekä lääkärin diagnosoiman astman ja allergian esiintymistä suomalaisilla olympiaurheilijoilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lääkkeiden käytön eroja suomalaisilla paralympiaja olympiaurheilijoilla.

Menetelmät: Tutkimus suoritettiin kahtena poikkileikkaustutkimuksena suomalaisille olympiaurheilijoille vuonna 2002 (n= 446) ja vuonna 2009 (n=372) sekä vuonna 2006 paralympiaurheilijoille (n=92), jotka saivat kyseisinä vuosina rahallista tukea suomen Olympia- ja Paralympiakomiteoilta. Paralympiatutkimuksesta saatuja tuloksia verrattiin vuoden 2009 olympiaurheilijoille tehdyn tutkimuksen tuloksiin. Olympia- ja paralympiaurheilijat vastasivat samanlaiseen puolistruktroituun kyselylomakkeeseen.

Tulokset: Lisäravinteita käytti vuonna 2002 81% urheilijoista ja vuonna 2009 73% urheilijoista. Iän- sukupuolen ja lajiryhmien vakioimisen jälkeen lisäravinteiden käyttö oli merkitsevästi vähäisempää vuonna 2009 kuin vuonna 2002 (vakioitu riskisuhde 0.62; 95% luottamusväli 0.43-0.90). D-vitamiinivalmisteita käytti vuonna 2002 0.7% urheilijoista ja vuonna 2009 2% urheilijoista (p = 0.07). Astmalääkkeitä käytti vuonna 2002 10.1% ja vuonna 2009 13.7% urheilijoista (riskisuhde, 1.71, 95% luottamusväli 1.08-2.69). Inhaloitavaa kortisonia ja pitkävaikutteista β2-agonistia sisältävien yhdistelmävalmisteiden käyttö lisääntyi kolminkertaisesti tutkimusvuosien välillä (riskisuhde 3.38; 95% luottamusväli 1.26-9.12). Viimeisten seitsemän päivän aikana paralympiaurheilijat käyttivät olympiaurheilijoita merkitsevästi enemmän mitä tahansa lääkärin määräämiä lääkkeitä (48.9% vs. 33.3% vakioitu riskisuhde, 1.99; 95% luottamusväli 1.13-3.51), kipulääkkeitä (vakioitu riskisuhde 2.61; 95% luottamusväli 1.18-5.78), suun kautta otettavia antibiootteja (vakioitu riskisuhde 4.10; 95% CI 1.30-12.87) sekä epilepsialääkkeitä (vakioitu riskisuhde, 37.09; 95% CI 5.92-232.31).

Johtopäätökset: Suomalaisten olympiaurheilijoiden lisäravinteiden käyttö on vähenemässä. Joidenkin välttämättömien vitamiinien ja hivenaineiden, kuten D-vitamiinin käyttö on kuitenkin huolestuttavan vähäistä. Suomalaisten olympiaurheilijoiden astmalääkkeiden, erityisesti inhaloitavaa kortisonia ja pitkävaikutteista β2-agonistia sisältävien yhdistelmävalmisteiden käyttö on lisääntymässä. Paralympiaurheilijat käyttävät olympiaurheilijoita enemmän kroonisten sairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä.

>> Aavikon väitöskirja sähköisessä muodossa (englanniksi).

Lähde: Mediuutiset.fi

km kopio

Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama