Kevätyönviesti talvisena versiona

Kevatyolahto_intro101011Kotimaan suunnistuskausi pyörähti käyntiin perinteisellä Kevätyönviestillä lauantai-iltana Nousiaisten Valpperissa. Olosuhteet kilpailulle eivät olleet erityisen keväiset. Kilpailun nettisivut lupailivat ennen kilpailua seuraavaa: "Maastossa on 30-50 cm lunta, takarinteissä ja notkoissa voi olla lunta paikoitellen 40 cm ja ylikin."

Kevatyolahto101011Kevätyönviestin miesten lähtö. Taustalla kisamaaston laajin lumeton alue. Kuva: Tero MamiaKotimaan suunnistuskausi pyörähti käyntiin perinteisellä Kevätyönviestillä lauantai-iltana Nousiaisten Valpperissa. Olosuhteet kilpailulle eivät olleet erityisen keväiset.

Kilpailun nettisivut lupailivat ennen kilpailua seuraavaa: "Maastossa on 30-50 cm lunta, takarinteissä ja notkoissa voi olla lunta paikoitellen 40 cm ja ylikin." Monena talvena 2000-luvulla tällaiset olosuhteet olisivat olleet hiihtosuunnistukseen keskimääräistä selvästi paremmat. Nyt oli kuitenkin kyse niin sanotusta kesäsuunnistuksesta.

Onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Noin 250 suunnistajan mielestä on. Kilpailut käytiin, vaikka poikkeukselliset olosuhteet osanottajamääriä verottivatkin. Naisten pääsarjan kolmiosuuksiseen viestiin starttasi vain kymmenen joukkuetta, eikä miesten neljäosuuksisessa viestissäkään ollut kuin 31 joukkuetta lähtöviivalla. Hyväksytysti maaliin asti suoriutui näistä vain noin puolet.

Naisten pääsarjassa MS Parman Outi Sareila ratkaisi pelin pitkälti jo avausosuudella: Deltan Heli Noponen jäi 13,5 minuuttia. Avausosuuden naiset joutuivat lumisessa maastossa kaikkein kovimmille. Yhtään valmiita jälkiä ei ollut menoa helpottamassa ja neitseellisen lumihangen terävä reuna hakkasi sääret mustelmille. Toisella ja kolmannella osuudella Tuulia Viberg ja Sanna Heinonen jatkoivat Parman vakuuttavaa menoa. Osuuksien nopeimmat ajat venyttivät eron Deltaan liki 40 minuuttiin. Tämä lienee suurin voittomarginaali Kevätyön viestin historiassa. Vain viisi joukkuetta selvisi urakastaan kunnialla kaikki kolme osuutta.

Miesten viestissä jännitys säilyi aina ankkuriosuuden viimeisille rasteille saakka. Kilpailukeskuksessa yleisöllä oli hieno mahdollisuus seurata viestin etenemistä lämpimissä sisätiloissa GPS-seurannan avulla. Avausosuudelle startattiin klo 20.15, joten ilta pimeni kunnolla vasta osuuden loppupuolella. Pääryhmä pysyi hyvin tasaisena vaihtoon saakka. Aktiivisimpia osuudella olivat joukon kokeneimpiin kuuluneet Deltan Marko Loukkalahti (s. -69) ja Paimion Rastin Janne Virtanen (s. -72). Pienet irtiotot ajettiin kuitenkin nopeasti kiinni kun kärjessä etenevällä oli edessään matkantekoa hidastava koskematon hanki. Vastaavasti Virtanen pystyi ajamaan tallattua uraa pitkin kärjen uudelleen kiinni tehtyään reilun minuutin koukun vain 1,5 km ennen vaihtoa. Viimeisillä kilometreillä pääryhmä hieman hajoili, mutta vaihtoon saapui kuitenkin 40 sekunnin sisään kahdeksan hengen letka, josta Paimion Virtanen oli hieman irtaantunut. Ensimmäisen osuuden kärki oli ikämiespainotteinen kun toisena vaihtoon ennätti Loukkalahti (Delta) ja kolmantena Espoon Suunnan Panu Haaramo (s. -68). Pääletkassa pysyivät toisaalta myös Ulvilan Uran Kare Kaskinen (-92) ja vasta 16-sarjalainen Tampereen Pyrinnön kakkosjoukkueen Aleksi Niemi (s.-95). Neljän joukkueen kakkosletkaa noin minuutin päässä edellisestä veti Delta 2:n Otto "Markonpoika" Loukkalahti (s.-94). Kärkeen odotetuista joukkueista Kirkkonummen Lynx oli jäänyt 5.37 ja MS Parma jo 11.15.

Toisella osuudella tapahtui paljon. Osuuden puoliväliin saakka näytti siltä, että Deltan kokenut Jukola-voittaja Petri Noponen vie ja muut vikisevät. Tasaisessa rinteessä Noponen, seuranaan Lynxin kakkosjoukkueen Tuomas Metsälä, leipoi kuitenkin mehevän yli 10 minuutin pummin ja joukkueita meni ohi roppakaupalla. Jonkin aikaa kärjessä etenivät Rajamäen Rykmentin Pyry Niemi ja Tampereen Pyrinnön Juho Kinni. Kinnin konseptit sekosivat vaativilla hajontarasteilla täysin ja loppumatkasta pahat krampit tiputtivat yhden ennakkosuosikeista kauas kärjestä. Niemi jaksoi hyvin loppuun saakka, mutta viimeiset kilometrit ylivoimaisesti parhaiten jaksoi Lynxin Niklas Saramäki. Lynx nousi 5,5 minuutin takamatkalta parin minuutin keulaan ennen Rykmenttiä. Deltan Noponen paikkasi sekoiluaan loppumatkalla nousten kolmanneksi, mutta ero kärkeen oli jo liki kuusi minuuttia. Seuraavina MS Parman kakkosjoukkue (+5.58), Paimio (+6.58) ja Hiisirasti (+7.33). Lynxin tilanne näytti hyvältä kun jäljellä olivat Leskisen veljekset Aleksi ja Aapo.

Lyhyemmällä kolmannelle osuudella virheitä tehtiin jälleen urakalla. Kärjessä Lynxin Aleksi Leskinen teki tasaisen varmaa, joskaan ei erityisen vauhdikasta työtä. Ero seuraavana vaihtoon tulleeseen neljän joukkueen ryhmään oli kasvanut jo 6,5 minuuttiin. Tässä ryhmässä vaihtoon saapuivat Deltan Tuomo Laine, MS Parman 2:n Asgeir Mjösund, Paimion Janne Nieminen ja RR:n Antti Paasikoski. Vielä kohtuullisella reilun 10 minuutin erolla vaihtoon ehtivät osuuden parasta vauhtia toipilaanakin pitänyt Delta 2:n Heikki Toivio ja Kooveen Tero Mamia. Muut joukkueet olivat jääneet jo niin paljon, että pääsivät ankkuriosuudelle yhteislähdössä. Kello oli tällöin noin 00.20.

Pitkällä ankkuriosuudella Lynxin Aapo Leskistä takaa-ajamaan lähteneestä ryhmästä irtautui nopeasti Paimion Markus Lindeqvist, joka saavutti Leskistä tasaisesti. Hieman puolimatkan jälkeen Lynxin lamppu alkoi vilkkua edessä, eikä Leskisellä ollut voimia vastata Lindeqvistin menoon, kun tämä hänet hieman myöhemmin saavutti. Lindeqvistillä oli varaa jopa pummata online-rastia minuutin verran. Tästä huolimatta Paimio juoksi Kevätyönviestin voittoon 1.54 ennen Lynxiä.

– Kroppa meni aivan jumiin kun jouduin yksin kärjessä tarpomaan umpihankea. Oli pakko antaa suosiolla Lindeqvistin mennä kun hän sai kiinni, Leskinen myönsi.

Vaikka Lindeqvist oli selvästi ankkuriosuuden nopein, ei hänkään mitään vauhdin hurmaa päässyt kokemaan:

– Joo, ei ollut "kulku päällä". Kyllä kyse oli siitä, että kuka tuolla hangessa vähiten väsyy. Raskasta oli minullakin loppumatka.

Kolmantena maaliviivan ylitti Parman kakkosjoukkueen virolaisankkuri Peeter Pihl (+9.47). Erot ankkuriosuudella muodostuivat suuriksi. Alle puolen tunnin tappiolla maaliin selviytyivät enää Rajanmäen Rykmentti (+14.13), Delta 1 (+22.20), Delta 2 (+23.15 ja Koovee (+28.10).

Pienehköstä joukkueiden määrästä ja poikkeuksellista olosuhteista huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) Kevätyönviestistä muodostui jännittävä kilpailu, jossa tilanteet kärjessä vaihtelivat. Kelin vaativuudesta kertoo, että yhteismitaltaan 31,4 km:n viestikilpailussa yksikään joukkue ei kokonaisuudessaan selvinnyt alle 10 minuutin kilometrivauhtia. Kokemuksena vuoden 2011 Kevätyönviesti oli kieltämättä mieleenpainuva, mutta yhdessä tuumin oltiin sitä mieltä, että jos kilpasuunnistus tavallisestikin olisi tällaista, niin vähiin jäisi kilpaileminen.

- Tero Mamia

KRV2018 Kestavyysurheilu Joulukuu 2017 550 x 350

Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama